UGANDA

Eniten pakolaisia Ugandaan saapuu siis Kongon demokraattisesta tasavallasta ja Etelä-Sudanista. Kongon demokraattinen tasavalta, yksi Afrikan isoimmista maista, on pitkään kärsinyt sisäisistä konflikteista. Maalla on runsaasti luonnonvaroja, ja alue on hyvin kehittymätöntä, mikä houkuttelee monia kapinallisryhmiä maan sisältä ja ulkoa. Etelä-Sudan, joka itsenäistyi vasta vuonna 2011, ei ole vielä päässyt hyötymään itsehallinnon eduista, sillä se on ollut vuosia eristettynä valtavirran poliittisista ja taloudellisista alueista. Toimimaton hallinto, sisäiset kapinat ja turvattomuus ovat vaivanneet valtiota. Etelä-sudanilaiset naiset, lapset ja nuoret muodostavat lähes 80 prosenttia Ugandan pakolaisista, jotka ovat menettäneet toimeentulonsa, mukaan lukien koulutuksensa, jatkuvien konfliktien vuoksi. Näiden ihmisten luku- ja kirjoitustaidot ovat usein heikkoa ja vain harvat osaavat englantia, joka on Ugandan virallinen kieli. Kommunikointi paikallisten kanssa ja päivittäisten asioiden hoitaminen on erittäin hankalaa. Ilman kielitaitoa ja turvaverkkoja vieraassa ympäristössä elävät naiset ja lapset joutuvat herkästi hyväksikäytön kohteiksi ja ilman koulutusta toimeentulon hankinta on vaikeaa.

Ugandan pakolaispolitiikka on ollut poikkeuksellista. Vaikka maahan saapuu valtavasti pakolaisia, on Ugandan valtio taannut pakolaisille samat oikeudet ja yleiset palvelut kuin ugandalaisille, äänioikeutta lukuun ottamatta. Pakolaisilla on vapaus liikkua ja asua pakolaisasutusalueiden ulkopuolella kaupungeissa. Myös koulutus ja terveydenhuolto ovat pakolaisille ilmaisia. Lisäksi pakolaiset saavat tehdä töitä ja perustaa yrityksiä, mutta maata he eivät kuitenkaan saa omistaa. Maahan saapuessaan kaikki pakolaiset, jotka asuvat pakolaisasutusalueilla saavat pienen maa-alueen, jolle he voivat rakentaa talon ja viljellä vihanneksia

Koska Ugandaan saapuvien pakolaisten määrä on jatkanut kasvamistaan, maa-alueiden koot ovat asteittain pienentyneet. Tämän vuoksi on erittäin vaikeaa saada maata ruoan viljelyyn. Valtioneuvostonkanslia jatkaa (Office of the Prime Minister) yhteistyössä UNHCR:n kanssa ja paikallisten johtajien tuella yhteydenpitoa pakolaisia vastaanottaviin yhteisöihin, jotta ne antaisivat pakolaisille lisää maata asettumista ja ruoanviljelyä varten. Maa-alueisiin kohdistuvan kasvavan paineen vuoksi kaikki pakolaisia vastaanottavat yhteisöt ovat kuitenkin havainneet, että luonto on köyhtynyt ja kilpailu käytettävissä olevista resursseista ja palveluista on lisääntynyt. Tämä on johtanut ryhmien välisten suhteiden heikkenemiseen. Hyvien suhteiden ylläpitäminen sidosryhmien välillä on tärkeää. Yksi tavoista, joilla Suomen Pakolaisapu haluaa vaikuttaa hyvien suhteiden ylläpitämiseen, on se, että sen kaikki ohjelmat tarjoavat palveluja sekä pakolaisille että niitä vastaanottaville yhteisöille.

Pakolaisapu on toiminut Ugandassa vuodesta 1997 lähtien ja tukee tällä hetkellä pakolaisia 13 eri asutusalueella maan pohjois-, länsi- ja lounaisosissa. Suomen Pakolaisapu on ainoa kansainvälinen organisaatio Ugandassa, joka on erikoistunut aikuiskoulutustyöhön pakolaisten keskuudessa. Koettuaan itse lukutaidon ja koulutuksen hyödyt, on aikuisten helpompi myös ymmärtää ja tukea lastensa koulutusta.

Suomen Pakolaisapu on jo vuodesta 1998 lähtien toiminut UNHCR:n operationaalisena kumppanina, ja sillä on Ugandan pakolaisasioista vastaavan Valtioneuvoston kanslian (OPM) kanssa sopimus, joka mahdollistaa toiminnan alueella. Pakolaisavun ohjelma tukee Globaalin pakolaiskompaktin Ugandan kansallista toimintasuunnitelmaa parantamalla pakolaisten ja vastaanottajayhteisöjen omavaraisuutta.

Pakolaisavun tukemilla ja toteuttamilla koulutuksilla tarjotaan pakolaisille keinoja ja taitoja, joilla he voivat hallita ja vaikuttaa omaan elämäänsä sekä nostaa tulotasoaan välittömästi. Pakolaisten lisäksi koulutusta annetaan paikallisille, jotta yhteisön sisälle ei muodostuisi konflikteja.

Suomen Pakolaisapu on sitoutunut tukemaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista sen kaikissa projekteissa ulkomaan toimintamaissa.