Risto ja Fatma – kuin nyrkkeilysalin isä ja tytär

Kuvassa tummatukkainen nuori nainen ja vaaleahiuksinen vanhempi mies seisovat mustan nyrkkeilysäkin molemmin puolin katsoen toisiinsa ja hymyillen.

”Jos tulisin toisen kerran tähän maailmaan, nyrkkeily olisi myös silloin valintani”, kertoo Fatma Hajizadeh silmät loistaen. Nainen on Afganistanista kotoisin oleva nyrkkeilyn Suomen mestari.

Fatma saapui Turkista Suomeen perheensä kanssa kiintiöpakolaisena vuonna 2005. Perhe asettautui Rovaniemelle, ja pian Fatman arki täyttyi suomen kielen opinnoista, minkä jälkeen hän valmistui lähihoitajaksi ja myöhemmin vielä sairaanhoitajaksi. Haastavan mutta antoisan työn lisäksi elämässä kulki mukana kaikista tärkein asia – nyrkkeily. Fatma oli seurannut lajia kiinnostuneena jo pitkään, mutta ei aluksi tiennyt, kuinka päästä mukaan. Vuonna 2013 Fatman isä vei tyttären iranilaisen valmentajan juttusille, minkä jälkeen se oli naisen omien sanojen mukaan menoa.

”Valmentaja kertoi minulle, että nyrkkeily vie paljon aikaa ja vaatii sitoutumista. Sanoin olevani siihen enemmän kuin valmis, ja muistan saaneeni häneltä ensimmäiset hanskani ja punaiset shortsit. Olin kovin malttamaton ja vain kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen tahdoin näyttää taitoni ja osallistua matsiin”, Fatma naurahtaa.

Fatma pääsi sinnikkään harjoittelunsa tuloksena osaksi Rovaniemen Reipas-seuraa, jossa hänen kykyihinsä ja potentiaaliinsa uskottiin. Fatma ehti harjoitella ja otella seuran jäsenenä noin seitsemän vuotta, minkä jälkeen tuli aika suunnata Helsinkiin ja löytää uusi kotipesä. Ennen kaupunkiin muuttamista Fatma kävi seuraamassa Helsingin eri nyrkkeilyseuroja ja valmentajien tunteja. Nähtyään Risto Heinosen tavan valmentaa, tiesi Fatma heti, kuka hänen seuraava valmentajansa olisi.

”Tapasimme Riston kanssa ensimmäisen kerran Kajaanissa, kun ottelin hänen erästä valmennettavaansa vastaan, ja sen jälkeen seurasin hänen vetämiään treenejä Helsingissä. Näin, kuinka ystävällinen, tsemppaava ja ymmärtäväinen valmentaja hän oli.”

Kasvokuva oranssiin urheilutoppiin pukeutuneesta tummahiuksisesta naisesta, joka nauraa. Taustalla näkyy katosta roikkuvia urheilusäkkejä.
Mustavalkoinen kuva nuoresta naisesta ja vanhemmasta silmälasipäisestä miehestä, jotka harjoittelevat nyrkkeilyä.
Tummiin urheiluvaatteisiin pukeutunut nuori nainen hyppii hyppynarua. Taustalla näkyy liikuntasali, katosta roikkuu nyrkkeilysäkkejä.

Tärkeintä luottamus ja kohdatuksi tuleminen

Vuodesta 2019 Fatma ja Risto ovat treenanneet yhdessä ja kiertäneet kotimaan kisojen lisäksi ulkomailla – Latviassa, Ruotsissa, Virossa, Tanskassa. Yhteinen nyrkkeilytaival on sisältänyt valtavasti töitä, välillä pettymyksiä, välillä voittoja. Oli tilanne mikä tahansa, yhteinen sävel on kantanut läpi nämä vuodet.

”Fatma on vahva ja iloinen persoona ja on aina valmis ottamaan haasteita vastaan. Välillä hän on myös hieman itsepäinen, mutta se on vain hyvä puoli tässä rankassa lajissa”, Risto naurahtaa.

”Näin on, välillä olemme eri mieltä, mutta välillämme oleva luottamus on mahdollistanut tämän yhteistyön. Matkan aikana, minkä olen kulkenut Ripan kanssa, on hän aina tukenut minua asiassa kuin asiassa. Kerran olin jo valmis lopettamaan, mutta Ripa sai onneksi minut ympäri puhuttua”, Fatma muistelee.

Myös Risto oli jo lopettelemassa omaa valmentajan uraansa ja valmis omien sanojensa mukaan laittamaan rukkaset naulaan, mutta tavattuaan Fatman hänelle oli tullut tunne, että hoidetaan tämä projekti nyt vielä loppuun.

”Ja onneksi tuli”, Fatma huudahtaa iloisesti ja jatkaa: ”Ripa otti minut lämpimästi vastaan ja tunsin oloni heti tervetulleeksi. Hän ei katsonut, olenko ulkomaalainen vai suomalainen, mikä oli minulle erittäin tärkeää. Tunteen vahvisti se, kun Ripa tuli vaimonsa kanssa kannustamaan minua viimeiseen matsiini Rovaniemen Reippaassa ennen siirtymistäni Viipurin nyrkkeilijöihin.”

Nuori urheiluvaatteisiin pukeutunut nainen ja vanhempi silmälasipäinen mies istuvat pitkän penkin toisessa reunalla. Taustalla näkyy valkoinen tiiliseinä ja nyrkkeilyjulisteita.

Nyrkkeilyn avulla uusia mahdollisuuksia uudessa yhteiskunnassa

Kun Fatmalta kysyy, miksi juuri nyrkkeily valikoitui hänen lajikseen, vastausta ei tarvitse kauaa odottaa. Perheen paettua Afganistanista Turkkiin joutuivat he aloittamaan kaiken nollasta. Päästyään Suomeen Fatma koki, että nyrkkeily antoi rohkeutta ja uskoa tulevaisuuteen. Samalla se avasi ovia urheilupiireihin ja antoi mahdollisuuden menestyä.

”Nyrkkeilystä puhutaan miesten lajina. Kotimaassani en kokenut tasa-arvoa, ja siksi tahdoin näyttää, että myös nainen voi ja pystyy mihin tahansa vain tahtoo. Nyrkkeilyn kautta olen oppinut puolustautumaan, päässyt ajamaan naisten asemaa ja löytänyt paikkani uudessa yhteiskunnassa.”

Fatman mukaan harrastus on antanut paljon, mutta joistakin asioista hän on myös joutunut luopumaan. Sairaanhoitajan kolmivuorotyö, kuudet nyrkkeilytreenit viikossa ja kilpailut niiden lisäksi laittavat ajan perheen kanssa välillä kortille.

”En ehdi viettää aikaa läheisteni kanssa niin paljon kuin haluaisin. Nyrkkeilyn kautta olen kuitenkin saanut uusia ystäviä, ja Ripa on minulle kuin nyrkkeilysalin isä. Oman urani ohella vedän myös nyrkkeilykoulua nuorille tytöille ja pojille, ja olen iloinen, että luopumistani asioista huolimatta saan auttaa muita ja olla esimerkki pakolaistaustaisille naisille ja näyttää, että tasa-arvoisessa maassa haaveet voivat toteutua”, Fatma summaa.

”On ollut todella hienoa seurata Fatman nyrkkeilijämatkaa ja sitä, mitä hän on siitä ammentanut ja mitä muut ovat häneltä oppineet. Olen iloinen, että olemme jakaneet näitä hienoja nyrkkeilyhetkiä yhdessä”, Risto kertoo.

Vaikka käsikin on leikattu jo kolme kertaa, ei Fatma osaa sanoa, milloin nyrkkeilyura tulee päätökseen – nyrkkeily kun on hänen toinen kotinsa. Varmaa sekä valmentajan ja nyrkkeilijän mielestä on kuitenkin se, että yhteistyö jatkuu.

 MAAHANMUUTTOFAKTOJA AFGANISTANISTA

Afganistanilaiset ovat yksi maailman suurimmista pakolaisryhmistä. Afganistanilaisia rekisteröityneitä pakolaisia oli vuonna 2021 maailmassa 2,6 miljoonaa, joista jopa 2,2 miljoonaa elää Afganistanin naapurimaissa Iranissa ja Pakistanissa. Iso osa afganistanilaisista paossa elävistä ihmisistä elää paperittomana ilman laillista oleskeluoikeutta näissä maissa, joten paenneiden todellisen määrän arvioidaan olevan paljon suurempi.

Afganistanista on lähdetty pakoon vuodesta 1979 saakka. Yksinään vuonna 1995 Afganistanista lähti yli kuusi miljoonaa ihmistä. Vuosien varrella miljoonat ihmiset palasivat Afganistaniin, mutta osa jäi pysyvästi muualle asumaan. Pakolaisuus Afganistanista on jälleen ollut kasvussa viime vuosien aikana.

Lähde: UNHCR Data Portal

Koko kuva – tarinoita maahanmuuton takaa -projekti käsittelee suomalaiseen yhteiskuntaan kuulumista ja ihmisten välisten suhteiden merkitystä uuteen maahan kotoutumiselle. Projekti avaa myös maahanmuuton globaalia tilannetta. Valokuvanäyttelyn ja verkkokampanjan muodossa Koko kuva kutsuu tutustumaan kuuteen keskenään erilaiseen inhimilliseen tarinaan ja pohtimaan, näemmekö yksilöitä tilastojen takaa. Projektin valokuvat ja henkilöhaastattelut on toteutettu kesän ja syksyn 2022 aikana.

TUTUSTU KAIKKIIN TARINOIHIN