Syyrian sisällissota on ollut hallitseva aihe ulkomaan uutisissa jo lähes 8 vuotta. Sen aikana 13 miljoonaa syyrialaista on joutunut jättämään kotinsa, heistä puolet myös kotimaansa. Suurin syyrialaispakolaisten vastaanottajamaa on Turkki, jossa asuu noin 3,5 miljoonaa syyrialaista.
Aloimme viime vuodenvaihteessa tukea syyrialaispakolaisia Turkin Hatayn provinssissa, joka sijaitsee Syyrian rajalla. Hatay sijaitsee vain 50 km päässä Syyrian suurimmasta ja sodassa pahoin kärsineestä Aleppon kaupungista ja syyrialaispakolaiset muodostavat lähes kolmasosan koko provinssin asukkaista.
Kohdistamme tukemme paikallisen yhteisökeskuksen syyrialaispakolaisille järjestämään tukitoimintaan, erityisesti turkin kielen kurssien ja ammatillisen uudelleenkoulutuksen järjestämiseen. Omaisuutensa ja elinkeinonsa menettäneet pakolaiset kärsivät Turkissa köyhyydestä, ja kielitaidottomuus vaikeuttaa työn löytämistä haastavilla työmarkkinoilla: turkin kieli poikkeaa suuresti syyrialaisten puhumasta arabian kielestä, ja työttömyysaste maan syntyperäisen väestönkin keskuudessa on tällä hetkellä lähes 15 %. Myös sodan traumat ja henkinen taakka koko entisen elämän menettämisestä painaa monia. Tavalliseen arkeen kiinni pääseminen auttaa palaamaan normaalitilaan ja parantaa pakolaisten henkistä hyvinvointia.
”Olin toivoton, kun saavuimme tänne Syyriasta,” kertoo 28-vuotias Imili, joka pakeni vanhempiensa ja sisarustensa kanssa Turkkiin kesällä 2015. ”Ikävöin vain kotimaatani, kotiamme, naapurustoamme, tavallista elämääni – kaikkea Syyriassa.”
”Olin toivoton, kun saavuimme tänne Syyriasta. Yhteisökeskuksessa sain ensimmäisen mahdollisuuden löytää ystäviä vieraassa maassa ja pääsin turkin kielen kurssille,” kertoo Imili.
Turkin kielen oppiminen ja yhteisökeskuksen muu toiminta antoi Imilille toivon kipinän siitä, että hänen elämänsä voi jatkua Turkissakin.
”Yhteisökeskuksessa sain ensimmäisen mahdollisuuden löytää ystäviä vieraassa maassa ja pääsin turkin kielen kurssille. Kielitaito on kaikki kaikessa. Kielen oppiminen on välttämätöntä, jotta voimme jatkaa elämää uudessa maassa.”
Kielen oppiminen ja uuteen elämään sopeutuminen on antanut Imilille varmuutta myös omasta selviytymiskyvystään: ”Elämänasenteeni on muuttunut täysin siitä, kun saavuimme Turkkiin. Nyt katson toiveikkaana kohti tulevaa, ja minulla on loputonta uskoa, että jonain päivänä kaikki järjestyy. En koskaan enää menetä toivoani,” Imili sanoo järkkymättömänä.
”Nyt katson toiveikkaana kohti tulevaa, ja minulla on loputonta uskoa, että jonain päivänä kaikki järjestyy. En koskaan enää menetä toivoani,” Imili sanoo.
Parhaimmillaan pelkästään jo se, että pakolaisyhteisön joukosta löytyy muutamia vaikeudet ylittäneitä esikuvia, voi antaa valtavasti toivoa ja inspiroida muita. Toisella yhteisökeskuksen toimintaan osallistuneella syyrialaisnaisella, 52-vuotiaalla Afefilla, on tästä omakohtaista kokemusta.
Afef osallistui Turkkiin saavuttuaan yhteisökeskuksen korunvalmistustyöpajaan. Korujen valmistus ja myynti on naisille keino ansaita hieman rahaa, mikä voi olla merkittävä lisätulo erityisesti leskille ja yksinasuville naisille, kuten Afefille, joka menetti aviomiehensä Syyriassa.
”Vaikka työpaja pidettiin turkiksi ja mukana oli myös turkkilaisia osallistujia, sen ohjaaja oli syyrialainen pakolaisnainen,” Afef keroo. ”Tärkein työpajassa oppimani asia oli, että myös me pakolaisnaiset voimme onnistua ja menestyä elämässä.” Kokemus sai Afefin oivaltamaan, että hänen taustastaan ja elämäntilanteestaan huolimatta kaikki ei ole menetettyä.
”Tästä saamallani itsevarmuudella perustin yhdistyksen, joka nyt järjestää seminaareja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Tulevaisuudessa haluan perustaa täällä Turkissa virallisen säätiön, joka tarjoaa tukea väkivaltaa kokeneille naisille ja lapsille.”
Sekä Afef että Imili ovat jo muutamassa vuodessa kehittyneet avun saajista itsenäisiksi ja aktiivisiksi avun antajiksi: Afef auttaa muita yhteisön jäseniä järjestönsä kautta, kun taas Imili opettaa syyrialaislapsia, joilla on vaikeuksia turkin kielen oppimisessa.
”Lasten opettaminen on tärkein saavutuksieni. Koska en itse aina uskonut kykyyni oppia vierasta kieltä, olen todella iloinen voidessani opettaa ja rohkaista muita,” Imili sanoo hymyillen.
Tue työtämme
Sekä Afef että Imili ovat jo muutamassa vuodessa kehittyneet avun saajista itsenäisiksi ja aktiivisiksi avun antajiksi. Pakolaisissa on valtava potentiaali auttaa itseään ja toisiaan, kunhan heille on tarjolla tukea ja mahdollisuuksia päästä alkuun uudessa ympäristössään.
Pakolaisissa on lähtökohtaisesti valtava potentiaali auttaa itseään ja toisiaan, kunhan heille on tarjolla tukea ja mahdollisuuksia päästä alkuun uudessa elinympäristössään. Työtämme tukemalla autat pakolaisia saavuttamaan potentiaalinsa ja annat heille mahdollisuuden auttaa vuorostaan muita yhteisössään.
LAHJOITA
