Ugandassa elää yli 1,2 miljoonaa paennutta — Afrikan Unioni nimesi vuoden 2019 pakolaisuuden vuodeksi

Afrikan Unioni on nimennyt vuoden 2019 pakolaisuuden, paluumuuttajien ja maan sisäisten pakolaisten vuodeksi. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa 18 miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan kodistaan. Tämä on yli neljäsosa koko maailman paenneista. Mantereen suurimmassa vastaanottajamaassa Ugandassa näkyy naapurimaiden kofliktit. Kongon demokraattisen tasavallasta paenneiden määrä on lähes kaksinkertaistunut viime vuoden lokakuusta.

Afrikan Unioni kokoontui helmikuisessa vuosittaisessa huippukokouksessaan hakemaan ratkaisuja maanosan alati vaikeutuvaan pakolaistilanteeseen. Afrikan Unioni on 55 afrikkalaisen valtion muodostama järjestö, jonka tarkoituksena on demokratian, ihmisoikeuksien ja vakaan talouden edistäminen Afrikassa.

Pakolaisten asemaa Afrikassa vaikeuttaa moni asia. Sen lisäksi, että vastaanottajamaissa on heikot taloudelliset ja infrastruktuuriset edellytykset ottaa vastaan tulijoita, kiristävät valmiiksi haasteellisissa olosuhteissa suuret pakolaismäärät usein väestösuhteita paikallisten ja pakolaisten välillä. Tämä voi johtaa vihamielisyyteen tai jopa väkivaltaan pakolaisia kohtaan. Vastaanottajamaat eivät myöskään pysty järjestämään turvapaikan hakuun liittyviä oikeudellisia prosesseja riittävällä tehokkuudella. Monille ihmisille pakolaisleirit muodostuvat väliaikaisratkaisun sijaan pysyviksi asuinpaikoiksi jopa kymmeniksi vuosiksi.

Suomen Pakolaisavun kohdemaassa Ugandassa pakolaisten ennätysmäärä on näkynyt jo vuosia. Pakolaisapu on toiminut Ugandassa jo vuodesta 1997 ja tällä hetkellä toimimme 13 eri pakolaisasutusalueella ja maan pääkaupungissa Kampalassa. Maa on Afrikan suurin ja maailman kolmanneksi suurin pakolaisten vastaanottajamaa. Kodistaan paenneita on maassa UNHCR:n mukaan 1,2 miljoonaa, ja suurin osa heistä on lähtenyt Etelä-Sudanista ja Kongon demokraattisesta tasavallasta.

Kongon demokraattisen tasavallan pakolaistilanne vaikeutunut

Ugandassa asuvien pakolaisten määrää on kasvattanut naapurimaa Etelä-Sudanin sisällissota. Tällä hetkellä Ugandassa on yli 790 000 eteläsudanilaista pakolaista ja turvapaikanhakijaa. Etelä-Sudanin sodan vuoksi Kongon demokraattisen tasavallan pakolaistilanne on viimeisten vuosien ajan jäänyt vähemmälle huomiolle. Tilanne Kongon demokraattisessa tasavallassa on kuitenkin vaikeutunut. Ugandaan kongolaisia on paennut yli 319 000. Kongolaisia tulee Ugandaan erityisesti maan länsiosissa sijaitseville pakolaisasutusalueille, joista suurimmat ovat Kyaka II ja Kyangwali. Myös Pakolaisapu työskentelee näillä alueilla. Vuonna 2010 alueiden pakolaismäärät olivat 18 000 ja 22 000. Vuoteen 2019 mennessä alueiden pakolaismäärät ovat nousseet yli 80 000:een kummallakin alueella.

Kongon demokraattisen tasavallan väkivaltaisuuksilla on pitkä ja mutkikas historia. Silti Kongon tilanne on yksi maailman unohdetuimmista humanitaarisista kriiseistä. Kongolaiset ovat kärsineet pitkään maansa konflikteista, jotka liittyvät etnisten ryhmien kiistoihin sekä taisteluihin maan valtavien luonnonvarojen hallinnasta. Viime kuukausina Kongon tilannetta ovat vaikeuttaneet maan joulukuisiin presidentinvaaleihin liittyneet väkivaltaisuudet. UNHCR:n mukaan siviilit ovat joutuneet jättämään kotejaan tulehtuneen tilanteen vuoksi ja tammikuussa YK:n ihmisoikeusvaltuutettu tiedotti ainakin 890 ihmisen surmasta maan länsiosassa.

Pakolaisasutusalueilla kärsitään vähentyvistä resursseista

Nyt Ugandaan saapuvat pakolaiset tulevat alueille, joilla asukkaita on jo valmiiksi yli alueiden kantokyvyn. Maan länsi- ja kaakkoisosien pakolaisasutusalueilla, joilla Pakolaisapu työskentelee, Kyaka II:ssa, Kyangwalissa ja Nakivalessa on UNHCR:n budjettivajeen vuoksi vaikeuksia turvata tulokkaille riittävästi ruokaa, turvaa ja terveydenhuollon palveluita. Alueille kaivataan kipeästi lisää rahoitusta.

”Resurssipula pakolaisasutusalueilla on krooninen, Ugandaan tulee jatkuvasti pakolaisia sekä Kongosta että Etelä-Sudanista, intensiteetti vain vaihtelee lähtömaan sisäisen tilanteen ja kriisipisteiden mukaisesti.”, sanoo Pakolaisavun Ugandan maajohtaja Tarja Saarela-Kaonga.

Uganda harjoittaa hyvin edistyksellistä pakolaispolitiikkaa. Maa takaa pakolaisille äänioikeutta lukuun ottamatta kaikki samat oikeudet ja yleiset palvelut kuin Ugandan kansalaisille. Etelä- ja Kaakkois-Ugandassa jokainen maahan saapunut saa maatilkun käyttöönsä itsensä elättämistä varten. Kaakkois-Ugandaan saapuvien pakolaisten määrän kasvu kuitenkin on pakottanut hallituksen pienentämään saapuville pakolaisille käyttöön annettavan tontin kokoa puoleen, 50 neliömetriin. Muutos heikentää pakolaisten mahdollisuutta itsensä elättämiseen viljelyn avulla. Alueiden sadot ovat myös vaarassa ilmastonmuutoksen aiheuttaman sateiden määrien ja aikojen vaihtelun vuoksi.

Selviytymistaitoja ja aktiivista kansalaisuutta

Pakolaisavun työn tavoitteena on vahvistaa pakolaisten omaa selviytymiskykyä muuttuvissa olosuhteissa. Monet pakolaiset eivät ole aiemmilta taustoiltaan maanviljelijöitä. Pakolaisasutusalueilla heidän pitäisi kuitenkin yhtäkkiä kyetä tuottamaan oma ruokansa ilman tarvittavaa tietotaitoa. Pakolaisavun keittiöpuutarha- ja ekologiset viljelymenetelmäkurssit parantavat toimeentuloa viljelyn avulla. Lisäksi lukutaito-, laskutaito-, säästämis- ja pienyrittäjyyskoulutukset laajentavat toimeentulon mahdollisuuksien kirjoa.

Suuri haaste pakolaisten elämässä on puutteellinen luku- ja kielitaito. Kongon demokraattisessa tasavallassa puhutaan yli 200 eri kieltä. Vaikka maan virallinen kieli on ranska, on kongolaisten äidinkieli usein joku alkuperäiskielistä. Äidinkielenkin luku- ja kirjoitustaito on usein pakolaisilla heikko, minkä lisäksi uudessa kotimaassa heidän tulisi pärjätä täysin uudella kielellä, sillä Ugandan virallinen kieli on englanti.

Puutteellinen luku- ja kielitaito altistaa pakolaiset monenlaisille riskeille. Esimerkiksi viljelemiään tuotteita myydessään pakolaiset voivat joutua välittäjien huijaamiksi, jolloin tehdyn työn arvo valuu hukkaan. Pakolaisapu järjestää Ugandassa luku- ja kielikoulutuksia vuosittain yhteensä noin 9 000 hengelle.

”Pakolaisavun lukutaito- ja kielikurssien, sekä toimeentuloon liittyvien koulutusten avulla pakolaiset pääsevät nopeammin kiinni normaaliin elämään ja pystyvät itsenäisemmin ratkomaan päivittäisiä haasteita uudessa ympäristössä. Kaikella tällä on myös itsetuntoa vahvistava vaikutus.”, kertoo Saarela-Kaonga.

Luku- ja kielitaidon vahvistuminen nostaa itsetuntoa ja asemaa omassa yhteisössä. Pakolaisapu tekee työtä, jotta pakolaisten itsenäisyyden ja selviytymiskyvyn lisäksi heidän arvostuksensa yhteiskunnassa nousisi. Myös Afrikan Unionin huippukokouksessa korostettiin, että pakolaiset on saatava aktiiviseksi osaksi vastaanottajayhteiskuntia. Mantereella, jossa kodistaan joutuu pakon edessä lähtemään 18 miljoonaa ihmistä, ei pakolaisia voida nähdä taakkana, vaan heidät pitää ottaa osaksi yhteiskuntien kehitystä.