Suomalais-somalialainen perheyhteisö – huolenpitoa tanssin ja naurun lomassa

”Somalialainen perhekäsitys? Perhe on yhteisö, johon kuuluvat kaikki sukulaiset, isovanhemmat, serkut, serkunserkut, jopa naapurit ja tuttavat!”. Näin kuvailee Tuula Mohamud, joka on ollut osa suomalais-somalialaisperhettä jo kolme vuosikymmentä.

Tuulan sanat vakuuttavat: viettäessämme iltapäivän itähelsinkiläisessä kodissa, mekin tunnemme hetken olevamme osa tätä yhteisöä.

Olohuoneesta kuuluu iloinen musiikki ja ilmassa leijailee ruuan tuoksu. Sohvalla istuu Tuulan käly Hawa Hussein upeassa vihreässä mekossaan ja kädet hennavärillä kauniisti koristeltuina. Naiset tapasivat toisensa ensimmäisen kerran 13 vuotta sitten, kun Tuula ja hänen edesmennyt miehensä Biyonde vierailivat Hawan perheen luona Lahdessa.

”Pöydät notkuivat ruokaa, meille annettiin lahjoja ja meidät laitettiin nukkumaan isäntäparin makuuhuoneeseen. Muistan miettineeni, että voi kauhistus, emmehän me voi siskon nukkumapaikkaa viedä, mutta asiasta ei neuvoteltu sen enempää”, Tuula naurahtaa ja katsahtaa hymyilevään Hawaan.

Hawan perhe muutti Suomeen 1990-luvulla: Biyonde sai tuotua sisarensa kolme vanhinta lasta turvaan vuonna 1994 ja muu perhe saapui maahan pari vuotta myöhemmin. Hawan lapset kulkivat joka viikonloppu vierailulle enonsa luo Helsinkiin, ja vuosien saatossa osa heistä muutti pääkaupunkiseudulle töiden ja opiskeluiden perässä. Pitkän suostuttelun jälkeen myös äiti Hawa muutti Helsinkiin lähelle muuta perhettä.

Arvokkaita vuosia suuren verkoston ympäröimänä

Tuula ja Biyonde tapasivat vuosia aikaisemmin yhteisten tuttavien kautta, mutta olivat tuolloin molemmat omilla tahoillaan naimisissa. Vuosien ja erojen jälkeen elämä toi heidät kuitenkin yhteen ja rakkaus syntyi puhelinkeskusteluissa. Tuula ja Biyonde päättivät mennä naimisiin.

”Sain elää hänen kanssaan upeat 12 vuotta. Meillä oli iso yhteinen perhe: minun kolme lastani edellisestä avioliitostani, kaksi Biyonden aikaisemmasta liitosta ja yhteinen lapsemme Elias.”

Syksyllä 2020 Biyonde sairastui koronaan, ja Tuula ryhtyi etsimään perheelle taloa, jossa mies pystyisi kuntoutumaan päästyään sairaalasta. Lokakuun lopussa Biyonde kuitenkin menehtyi. Samana päivänä, kun Tuula menetti miehensä, sai hän myös kuulla, että oli nyt itähelsinkiläisen talon omistaja.

”Biyonde oli rakastava ja huumorintajuinen mies, isä ja ystävä, joka oli aina valmis auttamaan muita. Hän jättikin meille uskomattoman perinnön; verkoston, joka on mittaamattoman arvokas. Oli kyse sitten poikani Eliaksen hiustenleikkuusta tai rikkinäisestä autosta, tiedän, että puhelinsoitin jälkeen joku on jo pian ovella. Myös se, että hänen hautajaisiinsa tuli satoja ihmistä ympäri maailmaa, kertoo miehen luonteesta”, Tuula muistelee lämpimästi.

Vaikka asiat eivät menneet niin kuin perhe oli ajatellut, kaikesta huolimatta elämä jatkui – talo on tällä hetkellä tämän suomalais-somalialaisperheen keskeinen kokoontumispaikka. Myös suvun vanhimman miehen Ahmed Guuren Tuulalle osoittamat sanat hautajaispäivänä loivat toivoa ja jatkuvuutta tulevaisuuteen.

”Kun olin viemässä häntä lentokentälle, hän otti minua käsistä, katsoi silmiin ja sanoi: ’Tuula, vaikka joskus menisit uudelleen naimisiin, olet aina osa tätä perhettä’. En tuota vielä silloin tajunnut enkä tahtonut ottaa sitä kuuleviin korviini, koska olin juuri menettänyt mieheni, mutta nyt, kun elämä on jatkunut, tiedän, että sanat olivat totta. Perhe ei katso veri- tai lakisiteitä; esimerkiksi omien lapsenlapsieni lisäksi myös muut perheen lapset kutsuvat minua mummoksi.”

Perheen määritelmä

Alakertaan ilmestyy Tuulan poika Elias koulukaverinsa Jeren kanssa. Viidesluokkalainen juoksee keittiöön hakemaan ruokaa ja huudahtaa äidilleen: ”Voidaanko mennä takaisin Turkkiin?”. Kolme perhettä on juuri ollut yhdessä mukavalla lomamatkalla.

Tuula kutsuu meidätkin tutkailemaan ruokia, jotka täyttävät keittiön tasot. Hän ja Hawa kertovat perinteisistä somalialaisista ruuista: tarjolla on muun muassa vihreäksi ja keltaiseksi värjättyä perunaa, pinaattikastiketta, vihreää chiliä, basbas-riisiä, kanaa ja lohta sekä banaania, jota käytetään leipänä. Ruuan jälkeen tarjolla on myös somalialaista teetä, joka yleensä maustetaan kanelilla, kardemummalla ja inkiväärillä sekä reippaalla sokerilla ja maidolla. Teen kanssa tarjolla on ainakin neljää erilaista makeaa. Tuulan mukaan tämä ei ole edes riittävästä; somalialaiset pöydät tulee aina notkua ruokaa, jos joku tulee kylään – se on osoitus arvostuksesta ja kiitos vierailusta.

Sitten ulko-ovi käy ja seuraamme liittyy toinen vanhempi rouva Deeqa Aidid ja hänen kälynsä sekä Hawan tytär Hanna Ibrahim kahden lapsensa kanssa. Iltapäivän aikana paikalle saapuu myös Hannan sisko Sahra Ibrahim ja veli Yusuh Ibrahim 11-kuukautisen poikavauvansa kanssa. Tapaamme vain murto-osan perheenjäsenistä, sillä suurin osa on töissä tai mökillä viettämässä kesälomaa. Talo on täynnä elämää, kun ihmiset hakevat vuorollaan ruokaa ja lapset juoksentelevat leikkiensä lomassa.

”Minulta on usein kysytty, ketä perheeseeni kuuluu. Kun ryhdyn laskemaan, menen sekaisin kahden-kolmenkymmenen paikkeilla ja mietin, missä perheen raja menee”, Yusuf naurahtaa.

Tukea ja turvaa naurulla höystettynä

Syönnin jälkeen joku laittaa televisiosta soimaan rytmikästä musiikkia ja huudahtaa, että kohta alkaa tanssit. Ihmiset taputtavat käsiään ja Tuula tanssahtelee värikkäässä mekossaan ja hulmuavassa huivissaan. Selviää, että kyseessä on perinteinen danto-tanssi. Seuraavaksi televisiossa näkyy, kuinka osana häitä vietettävässä naisten päivässä tanssitaan ja yksi naisista loruilee luetellen kaikki perheenjäsenet. Perinteinen tapa mainita kaikkien nimet kuvastavat juuri somalialaisen kulttuurin ydintä:

”Jokainen perheyhteisön jäsen on tärkeä ja kaikkia tuetaan, oli tilanne mikä tahansa. Esimerkiksi jos ihmisten välillä on erimielisyyksiä ja jos kuullaan, että joku on sairastunut tai tarvitsee jotakin, kaunat unohdetaan ja apuun mennään saman tien. Tämä periaate on vuosien aikana auttanut perhettämme myös elämisessä uudessa maassa”, Hanna kertoo.

Kun paikallaolijoilta kysytään, millaista on elää monikulttuurisessa, yhteisöllisessä perheessä Suomessa, vastaus on selkeä: se on rikkaus, joka tuo turvaa ja vakautta uudessa maassa. Monimuotoisempi perhe auttaa näkemään elämän ja yhteiskunnan laajemmin kuin vain yksilön näkökulmasta.

”Tällainen perhe on auttanut löytämään tasapainoa suomalaisen ja somalialaisen kulttuurin väliltä. Perhe tarkoittaa arjen läsnäoloa, asioiden jakamista, yhteistä puuhaa sekä tanssia ja naurua”, tiivistyy näiden perheenjäsenten sanat.

MAAHANMUUTTOFAKTOJA SOMALIASTA

Vuoden 2021 lopussa Suomessa asui 23 656 henkilöä, jotka olivat rekisteröineet äidinkielekseen somalin kielen.

Somalidiasporassa elävi, eli muualla kuin Somaliassa asuvia somaleita, on maailmassa arviolta kaksi miljoona. Somaliasta lähtöisin olevia asuu nyt eniten maan ulkopuolella Keniassa, Etiopiassa ja Jemenissä. Somaleja on myös paljon mm. Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa ja Persianlahden maissa.

Somaliasta on vuosien saatossa lähdetty erityisesti vuonna 1988 syttyneen sisällissodan takia hakemaan turvaa muista maista. Somaliasta on myös muutettu paljon työn perässä, ja somaleita on erityisen paljon töissä Lähi-Idän alueella. Somalia on yksi niistä maista, joissa ihmisten elämän arvioidaan vaikeutuvan merkittävästi ilmastokriisin seurauksena johtuen mm. nälänhätää aiheuttavista ennakoimattomista kuivuuskausista.

Lähteet: Tilastokeskus, Rift Valley Institute

Koko kuva – tarinoita maahanmuuton takaa -projekti käsittelee suomalaiseen yhteiskuntaan kuulumista ja ihmisten välisten suhteiden merkitystä uuteen maahan kotoutumiselle. Projekti avaa myös maahanmuuton globaalia tilannetta. Valokuvanäyttelyn ja verkkokampanjan muodossa Koko kuva kutsuu tutustumaan kuuteen keskenään erilaiseen inhimilliseen tarinaan ja pohtimaan, näemmekö yksilöitä tilastojen takaa. Projektin valokuvat ja henkilöhaastattelut on toteutettu kesän ja syksyn 2022 aikana.