Kaikki, Uutiset

Vuoden pakolainen 2023 Berivan Suleiman

20
kesä

© Julius Töyrylä

Suomen Pakolaisapu on valinnut Vuoden pakolaiseksi 2023 helsinkiläisen Berivan Suleimanin. Nimitys julkistettiin maailman pakolaispäivänä, millä tahdotaan muistuttaa tahtomattaan kotinsa jättämään joutuneiden ihmisten tilanteesta sekä oikeuksista hyvään ja turvalliseen elämään.

Uintitaidottomana meren yli turvaan

Linja-autolla 16 tuntia Turkin läpi, kolme yötä 60 muun ihmisen kanssa salakuljettajan pienessä asunnossa, sitten odottelua pimeässä kuorma-autossa. Yhtäkkiä joku huutaa: ”nyt juostaan!”, ja pian nuori äiti on 2-vuotiaan tyttärensä kanssa täpötäydessä kumiveneessä. Pilkkopimeässä erottuvat ainoastaan taivaan kirkkaat tähdet, kun tytär nukkuu sylissä ja naiset ympärillä itkevät ja rukoilevat. Vastakkaiselta rannalta alkaa näkyä Kreikan viranomaisten valoja, jolloin salakuljettaja kiinnijäämisen pelossa tekee veneeseen viillon puukollaan ja lähtee pelastusliivien turvin uimaan takaisin Turkkiin. Syyrian kurdi, Vuoden pakolainen 2023, Berivan Suleiman luuli hänen ja tyttärensä elämän loppuvan siihen.

BERIVAN SULEIMAN

  • Ikä: 27 vuotta

  • Perhe: Aviomies, 11-vuotias tytär, suomalainen äiti sekä biologiset vanhemmat ja sisarukset perheineen

  • Asuu: Helsingissä

  • Ammatti: Vartija ja järjestyksenvalvoja

  • Tullut Suomeen: Kotoisin Syyriasta, tullut turvapaikanhakijana 2015

  • Erityistä: Suoritti suomalaisen peruskoulun 2 vuodessa, ensimmäinen kurditaustainen vartija Avarn Security -yrityksessä

– Olin kauhun vallassa, sillä en osannut uida. Siinä hetkessä päätin vain pitää tyttärestäni tiukasti kiinni, jotta pysyisimme lähellä toisiamme. Kun upposimme veteen, halasin tytärtäni ja laitoin silmäni kiinni. Silloin joku ui viereeni ja sanoi: ”ota minusta kiinni, mennään yhdessä”.

Uintitaitoinen, samassa veneessä ollut mies pyysi Berivania pysymään rauhallisena ja pitämään silmänsä kiinni, jotta ei näkisi muita veden varaan joutuneita, hukkuvia ihmisiä. Noin viidentoista minuutin päästä Berivan ja tytär olivat kuivalla maalla. Silloin Berivan ajatteli heidän elämänsä turvassa alkavan ja halasi kiitollisena henkilöä, joka oli pelastanut heidät.

Kuukauden ja 12 maan jälkeen Berivan ja tytär saapuvat Suomeen jouluaattona 2015. Perille päästyään Berivan heittäytyy polvilleen ja suutelee maata. Vaarallinen pakomatka kotimaan Syyrian sotaa ja Turkissa eletyt väkivallan värittämät vuodet olivat nyt takana.

– Meidät vietiin ensiksi Heinolaan ja sen jälkeen Helsingin erääseen vastaanottokeskukseen. Kun odotin ensimmäisessä paikassa tietoa huoneestani, käännyin ympäri ja näin meidät kumiveneestä pelastaneen miehen. En voinut uskoa silmiäni – emme rantautumisen jälkeen puhuneet, mihin maahan kumpikin on matkalla. Siinä me sitten olimme ja juoksimme itkien halaamaan toisiamme.

Viranomaisten tuki synnytti luottamuksen suomalaisiin

Berivan muutti perheensä kanssa pakoon Syyrian sotaa Turkkiin vuonna 2012. Elämä Turkissa ei kuitenkaan muuttunut paljon paremmaksi, sillä arkea leimasi jatkuva kontrollointi ja lähisuhdeväkivalta ex-miehen sukulaisten puolelta. Häntä pidettiin sisällä talossa jopa vuoden.

– Olin kuin vankilassa. Olin niin peloissani ja epätoivoinen, että yritin tehdä itsemurhan. Sitten kuitenkin päätin, että tyttäreni ja minä ansaitsemme parempaa. Onneksi itsemurhayritykseni jälkeen perheeni ymmärsi pahan oloni ja antoivat meidän vihdoin mennä.

Berivan oli yhteydessä naapurin Facebook-tilin kautta Suomessa jo oleviin sisaruksiinsa. Hän kertoi heille tilanteestaan ja päätti lähteä kohti Suomea, jonne hänen oli ollut tarkoitus muuttaa jo lapsena perheenyhdistämisen kautta siinä kuitenkaan onnistumatta.

Suomeen lopulta päästyään ja hetken elettyään vastaanottokeskuksessa yksi sukulaisista tahtoi heidän muuttavan hänen ja perheensä luokse. Berivanin pettymykseksi läheisten kontrollointi ja väkivallalla uhkailu jatkui myös Suomessa. Lopulta hän kuitenkin pääsi turvakotiin suomalaisten viranomaisten avulla.

– Sukulaiseni seurasivat kaikkea tekemääni, ja enkä uskaltanut kertoa kotioloistani kellekään ulkopuoliselle. Kuitenkin viranomaiset, kenen kanssa olin tekemissä, muun muassa tulkkini ja kouluni kuraattori, huomasivat jonkin olevan vialla, ja heidän avullaan pääsin tilannetta pakoon. Minulla oli huono kuva viranomaisista kotimaani sekä perheeni puheiden vuoksi, mutta tuolloin aloin todella luottamaan suomalaisiin.

Opiskelun, rakkauden ja menetyksen täyttämät vuodet

Vaikka aluksi väkivalta varjosti elämää Suomessakin, löysi Berivan paljon eväitä elämäänsä: Syyriassa hänelle ei ollut mahdollisuutta opiskeluun, joten heti saatuaan oleskeluluvan Berivan suuntasi peruskouluun ja valmistui sieltä kahdessa vuodessa. Aikaisemmin Berivan osasi puhua kurdin ja arabian kieltä mutta ei kirjoittaa eikä lukea niitä – niinpä suomen kielestä tuli hänen ensimmäinen kirjallinen kielensä. Hän osallistui muutamalle kielikurssille, kävi kirkon järjestämissä vapaaehtoisten kieli-illoissa ja opiskeli kieltä ahkerasti itsenäisesti.
 
Peruskoulu tarjosi Berivanille myös mahdollisuuden rakkauteen: hän tapasi siellä nykyisen aviomiehensä Kawan. Mies kertoi tunteistaan vuoden ajan, kunnes kihlat vaihdettiin vuonna 2019. Pari meni naimisiin vuotta myöhemmin, ja pian Berivan alkoi odottaa lasta.
 
– Kun olin toisella kuulla raskaana, sain tietää sairastavani syöpää. Lääkkeiden ja hoitojen ei pitänyt vaikuttaa lapseeni, joten tahdoin pitää hänet. Kuitenkin raskauden edetessä tilanne meni toisin, ja 8. kuukautena lapsi keisarileikattiin ja samalla minulta poistettiin syöpä. Lapseni vietiin 14 päiväksi tehohoitoon.
Vuoden akolainen 2023 Berivan Suleiman katsoo taivaalle.
Noiden kahden viikon aikana Berivan meni joka päivä lastensairaalaan antamaan lapselleen maitoa. Lääkärit olivat kertoneet, että lapsi ei tulisi selviämään, joten tuore äiti tahtoi viettää lapsen kanssa kaiken mahdollisen ajan. Eräänä päivänä lääkärit soittivat tilanteen olevan huono, ja Berivan ja Kawa kiirehtivät sairaalaan.
 
– Lapseni oli koko tuon ajan nukutettu kehitysvammojensa vuoksi, mutta toivoin, että voisin nähdä poikani silmät. Ja tuona viimeisenä elinpäivänään hän kaikesta huolimatta ja lääkäreiden yllätykseksi avasi silmänsä ja tarttui minua sormesta kiinni. Hän veti viimeisen henkäyksensä sylissäni.
 

Periksiantamatonta naisten oikeuksien puolustamista

Suruaika vei Berivanilta voimat, mutta vähitellen tahto jatkaa elämää vahvistui. Berivan oli aina haaveillut turvallisuusalasta, mutta oli kuulemansa perusteella luullut, etteivät naiset ja varsinkaan Suomen ulkopuolella syntyneet naiset voi hakeutua kyseiselle alalle. Luulot kuitenkin osoittautuivat vääriksi, ja hän aloitti turvallisuusalan perusopinnot. Hän suoritti normaalisti kolme vuotta kestävän perustutkinnon yhdessä vuodessa ja valmistui vartijaksi vuonna 2021. Valmistumisensa jälkeen hän pääsi töihin turvallisuuspalveluita tarjoavaan yritykseen, jossa työskentelee tänäkin päivänä. Tutkinnon jälkeen hän suoritti myös järjestyksenvalvojan sekä poliisikouluun valmistavan kurssin. Tällä hetkellä hän odottaa päätöstä kansalaisuudesta, jotta voisi sen jälkeen mennä armeijaan ja hakeutua poliisikouluun.
 
– Olen aina halunnut poliisiksi ja toivon sen joku päivä toteutuvan. Opinto- ja työaikana olen kokenut paljon kiusaamista, vähättelyä ja seksuaalista häirintää, mutta en anna sen estää minua – vaikka olen pienikokoinen nainen ja ”miesten” alalla, tiedän olevani oikealla polulla ja pystyväni tähän.
 
Kaikkien kokemustensa pohjalta Berivan tahtookin Vuoden pakolaisena puhua naisten kokemasta väkivallasta ja siten olla voimaannuttamassa naisia sekä valamassa heihin uskoa. Berivan on jo aikaisemmin puhunut avoimesti kokemuksistaan, ja monet samassa tilanteessa olevat naiset ovat ottaneet häneen yhteyttä ympäri Suomen ja pyytäneet tukea.
 
– Kun olen jakanut tarinaani sosiaalisessa mediassa, muutkin samaa kokeneet naiset ovat nähneet, etteivät ole yksin. Juuri tätä tahdon korostaa tulevan vuoden aikana: jos naiset kokevat kontrollointia ja väkivallan uhkaa, apua on saatavilla ja siitä pitää ja on mahdollista puhua.
Sukupuolittuneen väkivallan lisäksi Berivan tahtoo kannustaa naisia hakeutumaan omia unelmiaan kohti, olivat ne sitten mitä tahansa. Jos yksikin pakolaistaustainen nainen motivoituu hänen tarinastaan, on se Berivanin mukaan onnistuminen. Kielen ja kulttuurin ymmärryksellä on hänen mukaansa valtava vaikutus unelmien saavuttamisessa.
 
– Olen nähnyt, kuinka kulttuuri ja kielimuuri aiheuttavat väärinkäsityksiä. Siksi kannustan maahanmuuttaneita opiskelemaan suomen kieltä sekä heitä että suomalaisia rohkeasti ja ennakkoluulottomasti tutustumaan toistensa kulttuureihin. Näin voimme välttää ryhmien leimaamista joidenkin yksilöiden perusteella ja mahdollisuuden päästä elämässä eteenpäin.
 
 
Suomen Pakolaisavun hallitus haluaa valinnallaan nostaa esiin pakolaisten erilaisia tarinoita ja kokemuksia, tukea heitä heidän omien tavoitteidensa ja unelmiensa toteuttamisessa uudessa kotimaassaan sekä saada heidän äänensä kuuluviin maahanmuuttokeskustelussa. Berivan kertoo rohkeasti omista kokemuksistaan ja tuo sinnikkäästi esille naisten oikeuksia. Nimitys julkistettiin maailman pakolaispäivänä maanantaina 20.6.2023 Helsingissä.
 
Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:
 
Marjukka Koskenkorva, viestinnän asiantuntija, Suomen Pakolaisapu ry
marjukka.koskenkorva@pakolaisapu.fi, p. 045 133 3803