Toukokuu 2018, Santiago de Chile. Hieman hermostuksissaan mies saapuu baariin tuntia ennen sovittua aikaa. Jännittyneisyys häviää, kun myös nainen saapuu paikalle: keskustelu alkaa heti soljua ja ilta vierähtää naurun, muutaman lasillisen sekä erityisesti koira- ja musiikkiteemojen parissa. Joku kysyy, tahtooko pari yhteisen valokuvan. Tähän sanotaan kyllä, ja ilta on ikuistettu.
Chileläinen Raymundo Deppe ja suomalainen Anniina Lius tapasivat toisensa, kun Anniinalla oli enää kaksi kuukautta opiskeluvaihtoa jäljellä Chilen pääkaupungissa Santiagossa. Molemmat olivat samaa mieltä, että tämä aika vietettäisiin yhdessä ja katsottaisiin, mihin se veisi. Kun Anniinan oli aika palata Suomeen, päätös oli selkeä: kumpikaan ei tahtonut luopua toisistaan ja niinpä ainoa mahdollinen vaihtoehto oli löytää tapa olla yhdessä.
”Vaikka moni asia oli epävarmaa, päätimme, että tämä onnistuu. Tahdoimme selvittää, mitä tulevaisuus toisi tullessaan”, Anniina muistelee ja katsahtaa Raymundoon.
Neljä kuukautta myöhemmin pari tapasi toisensa seuraavan kerran Los Angelesissa, jonne Raymundo oli mennyt työmatkalle videotuotannon merkeissä. Yhdessä vietettiin 10 päivää auringon alla, ja päätös yhdessäolosta vain vahvistui. Seuraava jälleennäkeminen koitti, kun Anniina palasi Chileen tammikuussa 2019. Seuraavien viikkojen aikana puhuttiin yhteisestä tulevaisuudesta ja eri mahdollisuuksista. Oli aika päättää, minne pari asettautuisi, ainakin toistaiseksi.
”Harrastan eläinten valokuvausta, ja Anniina kertoi, että Suomessa on paljon hirviä. Toinen suuri haaveeni on ollut kokea revontulet, johon Anniina sanoi, että myös niitä meiltä löytyy ja lupasi, että jos tulen Suomeen, tulen näkemään molempia. Houkuttelu onnistui, mutta revontulia tai luonnossa olevia hirviä en ole vielä kuitenkaan onnistunut näkemään”, Raymundo naurahtaa.
Heinäkuu 2019, Jyväskylä. Tuore aviopari astuu hymyillen ulos maistraatista ympärillään muutama ystävä. Sormukset on vaihdettu ja seuraavaksi uutta elämänvaihdetta lähdetään juhlimaan parin tapaan rennosti: hampurilaisille ja sitten laulamaan karaokea. Ilta ja yö kippistellään tulevaisuudelle.
Naimisiinmenosta oltiin keskusteltu jo tovi, mutta päätös lukittui Raymundon ollessa Suomessa ensimmäistä kertaa. Yhdessäolo tuntui entistä enemmän oikealta, maa kiehtovalta ja mukavalta. Naimisiin tahdottiin mennä ilman sen suurempaa numeroa: sormuksiksi lainattiin Anniinan vanhempien kihlasormukset ja juhlavaatteet ostettiin edellisenä iltana alerekistä. Itse vihkitilaisuus oli lyhyt, ja myöhemmin suku ja ystävät tuodaan yhteen isompien juhlien merkeissä. Häämatkalle lähdettiin kiertämään Eurooppaa; Amsterdam, Berlin, Praha, Kööpenhamina.
”Kun olin lähdössä vaihto-opiskelemaan, isoäitini sanoi minulle, että älä sitten hanki poikaystävää Chilessä, ettet vahingossa jää sinne. Sitten kävikin niin, että tulin kyllä takaisin mutta nyt minulla onkin chileläinen aviomies”, Anniina naurahtaa.
Sormusten vaihto ei kuitenkaan vielä mahdollistanut yhdessä asumista samassa maassa, vaan Raymundon piti palata viiden kuukauden jälkeen takaisin Chileen odottamaan oleskelulupaa. Päätös saatiin alkuvuodesta 2020, ja niinpä pari muutti Suomeen maaliskuun alussa. He ajattelivat, että nyt, ilman välissä olevaa välimerta ja tuhansien kilometrien etäisyyttä, yhteisen elämän rakentaminen voi alkaa. Mutta sitten korona sulki maailman.
”Vaikka aika oli hankalaa, epävarmaa ja pelottavaa, olin silti uudessa maassa ja uudessa kodissa Anniinan kanssa. Kaikki oli minulle erilaista, ja tuo rajoitusten aika, minkä vietimme pienessä kaksiossa, lujitti suhdettamme entisestään”, Raymundo muistelee.
Vaikka parisuhteen kannalta korona-aika olikin mukavaa, uusien ihmisten tapaaminen ja opiskelu- ja työmahdollisuuksien löytäminen oli vaikeaa. Raymundo pääsi mukaan kotoutumisohjelman suomen kielen kurssille, jota järjestettiin aluksi paikan päällä koulussa ja sitten kokonaan etänä. Uuden kielen oppiminen internetin kautta oli haastavaa eikä tutustuminen muihin ollut samanlaista kuin kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa. Raymundo yritti etsiä pitkään myös harjoittelu- ja työpaikkoja, mutta kielitaitotason ja koronan vuoksi monesta paikasta tuli pitkään kieltäviä vastauksia.
Kesäkuu 2022, Helsinki. Pieni, mustavalkoinen parsonrussellinterrierin pentu vipeltää Vallilassa sijaitsevan asunnon olohuoneessa. Raymundo näppäilee akustista kitaraa ja Anniina istuutuu sohvalle. Reilu kaksi vuotta Suomeen saapumisen jälkeen pari on muuttanut juuri uuteen asuntoon, hankkineet koiran ja odottavat vauvaa syntyväksi elokuun alussa. Raymundo on toiminut alkuvuodesta 2022 lähtien vakituisena valokuvaajana eräässä yrityksessä, ja Anniina on juuri viimeistellyt visuaalisen viestinnän muotoilun opintonsa.
”Nyt kun katson taakse päin, kaikki tuntuu hieman absurdilta. Moni asia olisi voinut mennä mönkään, mutta tässä me olemme kaikkien epävarmojen aikojen jälkeen”, Anniina toteaa.
Tulevaisuudessa perhe tulee todennäköisesti pysyttelemään pääkaupunkiseudulla työmahdollisuuksien vuoksi ja myös lapsen kouluvuodet tahdotaan viettää Suomessa, mutta viimeistään eläkepäivillä suunnataan Chileen. Pari haaveilee myös tulevaisuuden kesämökistä, jonne paeta kaupungin vilskettä.
”Tulevaisuudessa on paljon asioita, joita toivomme. Mutta tällä hetkellä odotamme kovasti näkevämme vauvamme ja tahdomme nauttia vain tästä hetkestä ja elämästä, jonka vasta aloitimme. Elämä tuntuu juuri nyt turvalliselta ja vakaalta”, Raymundo summaa.
Parille syntyi tyttövauva elokuussa 2022.
MAAHANMUUTTOFAKTOJA CHILESTÄ
Pinochetin vuoden 1974 vallankaappaus ja sen jälkeinen diktatuuri ajoi lähes miljoona chileläistä, eli 10 prosenttia väestöstä, turvan ja toimeentulon perässä muun muassa Argentiinaan, Australiaan ja Kanadaan. Chileläisten diasporat ovat säilyneet tähän päivään saakka vahvoina. Vuonna 2020 644 000 chileläistä asui ulkomailla, joista suurin osa Argentiinassa, Yhdysvalloissa ja Espanjassa. Diktatuurin jälkeen vuodesta 1990 Chilestä on tullut sittemmin maahanmuuton keskus Eteläisessä Amerikassa.
Suurin ulkomaalaisten ryhmä Chilessä ovat venezuelalaiset, joita on arviolta maassa noin puoli miljoonaa. Venezuela on yksi viime vuosien suurimmista pakolaisten lähtömaista.
Lähteet: Migration Policy Institution, UNHCR
Koko kuva – tarinoita maahanmuuton takaa -projekti käsittelee suomalaiseen yhteiskuntaan kuulumista ja ihmisten välisten suhteiden merkitystä uuteen maahan kotoutumiselle. Projekti avaa myös maahanmuuton globaalia tilannetta. Valokuvanäyttelyn ja verkkokampanjan muodossa Koko kuva kutsuu tutustumaan kuuteen keskenään erilaiseen inhimilliseen tarinaan ja pohtimaan, näemmekö yksilöitä tilastojen takaa. Projektin valokuvat ja henkilöhaastattelut on toteutettu kesän ja syksyn 2022 aikana.