Pakolaistaustaiset naiset tasa-arvon asialla

Kuvassa pakolaistaustainen Parshang Mohammadi ja sitaatti: Yhteiskunta ei voi olla vapaa, elleivät naiset ole vapaita

Ulkona oli 30 astetta pakkasta ja puoli metriä lunta, kun iranilainen Parshang Mohammadi yli 20 vuotta sitten saapui Jyväskylään, ensimmäiseen kotikaupunkiinsa Suomessa, Jyväskylään. Parshang tuli Suomeen pakolaisena Turkin kautta, jonne perhe pääsi salakuljettajien avustuksella. Vaarallinen ja uuvuttava matka Turkkiin kesti yli viikon, lopullisen turvapaikan odottaminen huomattavasti kauemmin. Uuden elämän aloittaminen vieraassa maassa oli ensin vaikeaa, mutta Suomesta Parshang löysi kauan kaipaamansa vapauden.

Merkittäväksi eroksi entisen kotimaan Iranin ja Suomen välillä Parshang nostaa sukupuolten välisen tasa-arvon. ”Suomessa uskallan sanoa, mitä ajattelen, ja valitsen itse ihmiset ympärilleni. Voin itse päättää, miten haluan elää. Iranissa se ei ollut naisena mahdollista. Siellä minulla ei ollut vapautta valita mitä teen, minne menen tai mitä puen päälleni”.

Paettuaan Turkkiin Parshang huomasi olevansa allerginen auringolle, sillä hän ei ollut tottunut ottamaan aurinkoa paljaalle iholle.

”Iranissa naisten täytyy aina olla varjossa; varjossa auringolta, varjossa perheessä, kadulla ja yhteiskunnassa. Naisena olet aina piilossa”, Parshang kertoo.

Iranissa asuessaan Parshang ei kuitenkaan suostunut vaikenemaan, vaan puolusti jo silloin aktiivisesti naisten oikeuksia. Siitä seuranneen häirinnän lisäksi Parshang irtisanottiin työstään opettajana, ja hän vietti useaan otteeseen lyhyitä aikoja vankilassa. Suomeen saapumisensa jälkeen hänellä oli ensimmäistä kertaa elämässään tilaisuus valita itse oma ammattinsa. Parshang päätti kouluttautua hoitoalalle, jolla hän on viihtynyt jo 17 vuotta. Suomessa Parshang sai viimein myös avioeron väkivaltaisesta aviomiehestään, mikä ei Iranissa ollut hänelle naisena mahdollista.

Vapaus on välttämätöntä

Myös lähihoitajaksi opiskeleva 18-vuotias Halala Bahtiar Ramadhan pitää tasa-arvon toteutumista tärkeänä. ”Toivoisin, että kotimaassani Irakissa naisilla olisi enemmän oikeuksia ja he pystyisivät puhumaan vapaasti ja puolustamaan itseään”, Halala sanoo.

Halala muutti Irakista Suomeen 10-vuotiaana perheenyhdistämisen kautta. Suomelta hän odotti eniten koulua, koska entisessä kotimaassa naisten koulutusta ei hänen mukaansa pidetty suuressa arvossa. Naisten oikeuksien ja vapauksien rajoittaminen Irakissa tekee Halalan vihaiseksi. Hän toivoo, että voisi tulevaisuudessa auttaa vaikeissa tilanteissa eläviä naisia entisessä kotimaassaan.

Molemmille naisille vapaus on tärkeää.

Jos joku veisi pois Sinun vapautesi, miltä se tuntuisi?”, Parshang kysyy painokkaasti.

Hänelle vapaus tarkoittaa itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Naisten oikeudet ja yhteiskunnan vapaus kulkevat käsi kädessä. ”Miesten ja naisten välinen tasa-arvo tarkoittaa yhteiskunnan vapautta. Naiset muodostavat puolet yhteiskunnasta, joten yhteiskunta ei voi olla vapaa, elleivät naiset ole vapaita”, Parshang sanoo vakavana.

Aktiivista toimintaa tasa-arvon eteen

Naisten ja tyttöjen mahdollisuuksia rajoittavat muun maussa ahtaat sukupuolinormit, väkivalta sekä haitalliset perinteet. Myös Suomessa on vielä tehtävää sukupuolten tasa-arvon toteutumisen eteen. Jokainen meistä voi edistää tasa-arvoa omassa arkipäiväisessä elämässään. ”Jos näen epäoikeudenmukaisuutta, yritän puuttua siihen ja tehdä asialle jotain”, Halala kertoo.

Halala haluaa korostaa perheen ja kasvatuksen merkitystä tasa-arvolle. ”Aikuisten käytös ja sanomiset jäävät lasten mieleen. Jos koulussa ja perheessä opetetaan, että miehellä on enemmän oikeuksia kuin naisella, ja naiset opetetaan olemaan hiljaa ja tottelemaan, mikään ei muutu”.

Parshang taas kannustaa suomalaisia kuuntelemaan pakolaistaustaisten naisten tarinoita ja ymmärtämään, miltä vapauksien puute tuntuu. ”Suomessa naisilla on paljon oikeuksia ja parempi elämä, mutta näin ei ole kaikkialla. Monien naisten elämä on kuin vankila”, Parshang sanoo. Hänen mielestään menneisyyttä ei saa ikinä unohtaa, vaan siitä täytyy oppia.

Lopuksi Parshang haluaa muistuttaa, että naisten oikeuksia täytyy puolustaa jokainen päivä, ei ainoastaan naistenpäivänä 8. maaliskuuta. ”On tärkeää, että me naiset kannustamme toisiamme. Niin pystymme kaikki menestymään paremmin”, Halala sanoo.