Empatialähettiläämme Paulina Tervo on perustanut opetusalan yrityksen Lyftan, joka tuo erilaisten ihmisten todellisuuksia lähemmäs toisiaan. Työkseen ihmisten välistä ymmärrystä lisäävä Paulina sanoo, että myös hän itse oppii koko ajan uutta toisilta ihmisiltä.
Mitä empatia on ja miksi se on sinusta tärkeää?
Empatia on yksi yhteiskuntamme kulmakivistä, jonka avulla voimme luoda ympärillemme positiivista ilmapiiriä ja turvallisempaa tulevaisuutta. Empatia on toisen asemaan asettumista, kuuntelemista ja kunnioittamista, mutta myös tekoja ja eleitä. On tärkeää tuoda toisille ihmisille hyvää mieltä, esimerkiksi kiittää bussikuskia, hymyillä vieraille ihmisille tai kehua työkaveria. Empaattinen ihminen on armollinen myös itselleen ja näkee itsensä tärkeänä osana yhteiskuntaa.
”Empaattinen ihminen on armollinen myös itselleen ja näkee itsensä tärkeänä osana yhteiskuntaa.”
Mikä on sinun tapasi tuoda maailmaan lisää empatiaa?
Lyftassa näkyy arvomaailmani, se on elämäntyöni empatian eteen. Lyfta on oppimisalusta lapsille ja nuorille Suomessa ja Isossa-Britanniassa. Lisäämme maailmaan empatiaa erilaisten ihmisten ja tarinoiden avulla. Virtuaalimaailmassa mahdollistamme todellisten ihmisten kohtaamisia, joita ei muuten tapahtuisi. Emme halua määrätä ja kertoa, miten tulisi kokea empatiaa, vaan herättää ajatuksia, jotka toivottavasti johtavat erilaisuuden ymmärtämiseen ja positiivisiin tekoihin.
Kuka on empatiaesikuvasi?
Puolisoni, joka on turkkilaista syntyperää ja kasvanut Englannissa. Kasvuympäristöistämme johtuen meillä on hyvin erilaiset käsitykset perheestä. Puolisolleni perheeseen kuuluu monia ihmisiä, joiden tunteet ja tarpeet asetetaan etusijalle tavalla, jota en aina suomalaisena aluksi ymmärrä. Joskus puolisoni huomauttaa minulle, että voisin ajatella vähemmän itsekkäästi ja ottaa läheiset paremmin huomioon. Se voi tuntua aluksi hieman ikävältä, mutta arvostan suuresti, että hän antaa minulle palautetta. Olen oppinut puolisoltani paljon empatiasta.
Minkälaisissa tilanteissa sinun on vaikea olla myötätuntoinen?
Silloin, kun ei näe omaa tilannettaan pidemmälle, on vaikea olla empaattinen. Taannoin olin Ruoholahdessa matkalla töistä kotiin pienen poikani kanssa. Oli kylmä pakkaspäivä ja minulla oli mukanani väsyneen lapsen lisäksi kolme kauppakassia. Päätin tilata taksin, mutta tilaamani taksi perui tulonsa. Paikalle sattui kuitenkin toinen taksi, jota erehdyin luulemaan omakseni. Kun taksikuskille valkeni tilanne, hän ryhtyi poistamaan tavaroitani ja lastani kyydistä. Suutuin ja intin, että eikö hän voisi vuokseni tehdä poikkeusta säännöistä. Lopulta kuski otti minut kyytiin ja ajomatkalla omatuntoni alkoi soimata. Pyysin anteeksi, että olin ajatellut asiaa vain omalta kantiltani. Taksikuski osoittautui todella mukavaksi, hän sanoi ymmärtävänsä hyvin väsymykseni ja auttoi lopulta minut, lapseni ja tavarani portaat ylös kotiovelle asti. Tarina muistuttaa minua siitä, että vaikka ikäviä asioita on sanottu tai on jo toimittu epäempaattisesti, kiukun kierteen voi aina katkaista, pyytää anteeksi ja aloittaa alusta.
Miten voisimme lisätä empatiaa Suomeen?
Meillä on Suomessa paljon rasismia ja vihapuhetta sen takia, että emme edes halua nähdä asioita toisen näkökulmasta. Jos pyrkisimme omaan kokemusmaailmaan jäämisen sijaan ymmärtämään toisia, voisimme paitsi parantaa heidän elämäänsä, myös purkaa yhteiskunnallisia vastakkainasetteluja ja ennakkoluuloja. Kouluissa opetetaan paljon tärkeitä empatiataitoja, mutta myös aikuiset voivat oppia lisää. Kaikissa meissä asuu empatian kyky, se vaan pitää saada herätettyä aktiiviseksi.
Kenelle ihmiselle tai mille taholle myöntäisit empatiatunnustuksen?
Monet opettajat ansaitsisivat palkinnon työstään empatian lisäämiseksi maailmassa. Olen työssäni törmännyt opettajiin, jotka ovat todella hyviä siirtämään eteenpäin välittämisen ja ymmärtämisen taitoa. He ovat tämän yhteiskunnan sankareita.