Kielitaidon avulla itsenäiseen elämään Liberiassa

Suomen Pakolaisapu toimi Liberiassa 20 vuoden ajan, kunnes vuoden 2018 lopussa toiminta tuli päätökseen. Lokakuussa 2018 tehty kenttämatka osoitti, että Liberiassa tehty työ oli erityisen tuloksekasta. Työtä maassa jatkaa Pakolaisavun paikallinen kumppanijärjestö National Adult Education Association of Liberia, NAEAL.

Usein koulutuksesta puhuttaessa keskitytään lasten koulutukseen. Kuitenkin, aikuisten koulutuksesta huolehtiminen on myös ensiarvoisen tärkeää: helposti saattaa unohtua, että moni aikuinen ei omassa lapsuudessaan ole saanut koulutuksen perusteita, kuten lukutaitoa. Kun aikuisten kyky oppia uutta ja hallita päivittäisessä arjessa vaadittuja taitoja voidaan vapauttaa, on heidän helpompi huolehtia perheistään sekä myös muun perheen koulutuksesta. Tämän vuoksi Liberiassa Suomen Pakolaisavun ja sen paikallisen kumppanijärjestö NAEAL:in työ on keskittynyt erityisesti aikuisten luku- ja kielitaitokoulutukseen.

Koulutuksen avulla oppijat ovat saaneet haltuunsa joukon täysin uusia taitoja ja tapoja kommunikoida: jatkotason englanninopiskelijat osasivat kurssin alkaessa vain englannin alkeet, mutta kun tapasimme uudelleen opetukseen osallistuneet 70 norsunluurannikkolaista pakolaista, heistä 68 puhui sujuvaa englantia, eikä tulkkia tarvittu.

Liberiassa vuosien aikana kymmeniä tuhansia hyötyjiä

Kun vuonna 2011 Pakolaisapu lanseerasi NAEAL:in kanssa kansallisen, luku- ja kielitaitoon paneutuvan aikuiskoulutusohjelman, kehitettiin opetukseen uudet materiaalit ja opetusmuodot. Pakolaisavun ja NAEAL:in materiaaleja ovat käyttäneet myös muut toimijat, kuten UN Women, UNESCO ja Liberian opetusministeriö, ja vuosien aikana materiaalista on hyötynyt yhteensä 35 000 liberialaista ja maahan tullutta pakolaista.

Konfliktit, vaino ja katastrofit eivät katso taustaa tai varallisuutta, vaan voivat repäistä kenen tahansa elämän juuriltaan. Koska pakolaisilla voi olla hyvin erilaiset taustat ja taidot, on luku- ja kielitaito-opetus jaettu kahteen tasoon. Perustason koulutus Liberiassa kestää 11 ja jatkotason koulutus kuusi kuukautta. Perusopetus, joka sisältää lukutaidon alkeet, tapahtuu englanniksi tai ranskaksi, kun taas jatkotasolla opiskellaan vain englanniksi. Jatkotasolla käsitellään opetuksen osana jokapäiväisen elämän kannalta keskeisiä taitoja. Lukutaito-opetuksessa perehdytään erilaisiin oppijoiden arkeen liittyviin teemoihin, kuten ravitsemukseen, hygieniaan, sanitaatioon tai ympäristöön liittyviin kysymyksiin. Englannin osaamisen syventämisen yhteydessä on suunniteltu esimerkiksi kylän yhteiset siivouspäivät, joissa leikataan pitkä ruoho pihoilta ja niiden ympäristöistä. Kun ruoho on leikattu, ei malariahyttysillä ole paikkaa pesiä, ja ruohon seassa luikertelevat käärmeet havaitaan jo kaukaa.

Laadukas oppimateriaali on korvaamatonta kieltä opiskelevalle. Pakolaisavun fasilitaattorit ovat olleet opiskelun tukena. 

Vanhempia kouluttamalla myös lapset hyötyvät

Maailmanpankin tilastojen mukaan vuonna 2016 hieman alle 14 % maailman yli 15-vuotiaista oli lukutaidottomia. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vastaava luku oli 36 %. Aikuisten lukutaidottomuus korostuu pakolaisten asutusalueilla: kodeistaan lähteneet ovat usein joutuneet elämään haastavissa olosuhteissa konfliktien varjossa, joskus koko elämänsä. Tällöin koulutus on jäänyt selviämisen jalkoihin.

Suomen Pakolaisapu on päättänyt panostaa nimenomaan aikuisten lukutaito- ja talouskoulutukseen ja on ainoa alueella oleva toimija, joka on keskittynyt pakolaisten aikuiskoulutukseen. Tälle on todettu selkeä tarve: Pakolaisavun selvitystyön perusteella Pakolaisavun työskentelyalueilla miesten lukutaidottomuus on 42 % ja naisten jopa 70 %. Aikuisten koulutuksella tuetaan kuitenkin koko perheen oppimista, sillä vanhemmat ovat usein avain lasten oppimisen kehitykseen. Kun vanhempi pystyy valvomaan ja seuraamaan lapsen opiskelua sekä lukemaan opettajilta kotiin tulevat viestit, voivat he tukea lapsen opiskelua. Lisäksi vanhempien on helpompi ymmärtää lasten kouluttamisen hyödyt, kun hän on itse todennut sen arvon.

Englannin taidolla osaksi uutta yhteisöä

Norsunluurannikolta Liberiaan tulleesta yli 171 000 pakolaisesta valtaosa on palannut kotiin ja UNHCR:n vapaaehtoinen paluumuuttajaohjelma on päättynyt. Kun UNHCR:n ja muiden järjestöjen tuki on loppunut, täytyy maahan jääneiden norsunluurannikkolaisten tulla toimeen omillaan. Tämä vaatii taitoja, joilla pärjätä uudessa kotimaassa.

Kun pakolaiset tulevat uuteen asuinmaahansa, ei heidän ja paikallisen yhteisön välillä usein ole yhteistä kieltä. Tämä voi tuottaa valtavia haasteita päivittäiseen kommunikointiin. Kenttämatkamme osoitti, että lukutaidottomat ja ranskaa puhuvat pakolaiset Liberiassa eivät olleet yhtä integroituneita uuteen asuinyhteiskuntaansa, sillä he eivät kyenneet kommunikoimaan englanniksi sujuvasti, eivätkä oppineet keskeisiä arkielämään tai talouteen liittyviä taitoja puutteellisen kielitaidon takia. Kun asiointi lääkärillä ja poliisilla sekä lasten koulutus tapahtuu englanniksi, on kielen osaaminen korvaamattoman tärkeää.

Yhteisen kielen puuttumisen havaittiin aiheuttaneen huomattavia ongelmia paikallisten ja pakolaisten välille. Väärinymmärrykset, erimielisyydet ja huijaukset ovat arkipäivää ilman yhteisesti ymmärrettävää sanastoa, etenkin lukutaidon puuttuessa. Englannin opetuksella, jota annetaan Liberiassa pakolaisten ohella vastaanottajayhteisöissä asuville liberialaisille, luodaan väylä kommunikaatiolle. Kommunikaatio taas mahdollistaa integraation osaksi yhteisöä ja lieventää pakolaisten ja vastaanottajayhteisön asukkaiden välisiä jännitteitä.

Kieli- ja lukutaitokoulutuksella voidaan hyvin pienin rahallisin panoksin saada aikaan valtavia muutoksia. Perus- tai jatkotason koulutuksen kustannus on vain 35 dollaria oppijaa kohden. Englannin kielen taidon myötä moni pakolainen on saanut avaimet itsenäisempään ja omavaraisempaan elämään: pakolaiset ovat saaneet kielitaidon avulla mahdollisuuden toimeentuloon, kun he ovat voineet vuokrata paikallisilta maata viljelyä varten, tehdä töitä läheisellä kaivoksella sekä työskennellä yhdessä paikallisten kanssa pellolla, jakaen sadon. Kommunikoimalla yhteisellä kielellä englanniksi pakolaiset voivat ottaa vastuun elämästään sekä puolustaa oikeuksiaan itse, ilman tulkkien tai välittäjien apua. Itsenäinen elämä on uuden toivon alku.