PAPERITTOMUUS

Paperittomuuden syyt

Paperittomuus on ennen kaikkea oikeudellis-hallinnollinen kategoria sellaiselle siirtolaisuudelle, joka ei täytä ulkomaalaislain asettamia vaatimuksia. Ihminen ei koskaan ole laiton, vaan paperittomuudessa on kyse vaadittujen lupien puuttumisesta. Paperittomat ihmiset eivät ole saapuneet Suomeen tarkoituksenaan elää maassa ilman virallista oleskelulupaa.

Paperittomuuden syyt ovat moninaiset. Paperittomuuteen voi johtaa esimerkiksi kielteinen turvapaikka- tai muu oleskelulupapäätös, viisumin umpeutuminen, työsuhteen tai opiskelun päättyminen sekä avioero. Suomessa asuu myös niin kutsuttuja uuspaperittomia eli sellaisia ihmisiä, jotka ovat lopullisesta kielteisestä turvapaikkapäätöksestä huolimatta jääneet Suomeen. Usein ihmisillä ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta palata kotimaahansa. 

Paperittomuus ei tarkoita sitä, että henkilöllä ei olisi henkilöllisyystodistusta kuten passia tai että ihmisen henkilöllisyyttä ei pystyttäisi varmentamaan. Myöskään turvapaikanhakijat eivät ole paperittomia, sillä heillä on laillinen oikeus oleskella maassa koko sen ajan, kun Suomen viranomaiset käsittelevät heidän asiansa. 

Paperittomien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta saatavilla olevien tietojen perusteella voidaan arvioida, että Suomessa elää noin 3 000–6 000 paperitonta tai paperittoman kaltaisessa tilanteessa olevaa henkilöä. Paperittomuuden on arvioitu lisääntyneen vuodesta 2015 jälkeen, ja viranomaisten arvioiden mukaan merkittävä osa paperittomista on vuosien 2015−2016 aikana kansainvälistä suojelua Suomesta hakeneita henkilöitä. Ilman oleskelulupaa olevien määrän kasvuun on vaikuttanut muun muassa Suomen ja EU:n kiristynyt turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka, josta voit lukea lisää blogikirjoituksestamme. Valtaosa paperittomista haluaa elää tavallista arkea Suomessa ja pyrkii laillistamaan oman oleskelunsa.  

Paperittomien oikeudet

Paperittomat ovat yhteiskunnassa erityisen vaikeassa asemassa, eivätkä heidän perusoikeutensa aina toteudu. Paperittomat jäävät usein terveys- ja sosiaalihuollon ja muiden tärkein palveluiden sekä yhteiskunnallisen tuen ulkopuolelle. Merkittävät vaikeudet laillisen työsuhteen saamisessa voivat ajaa paperittomia harmaan talouden piiriin. Paperittomien riski joutua ihmiskaupan ja hyväksikäytön uhreiksi on suuri, eivätkä apua tarvitsevat välttämättä uskalla ottaa yhteyttä viranomaisiin. 

Paperittomien joukossa on myös lapsia, joiden oikeus varhaiskasvatukseen sekä terveys- ja sosiaalipalveluihin toteutuu Suomessa huonosti. Opetushallituksen vuonna 2020 teettämän kyselyn mukaan vain 2,5 % kyselyyn vastanneista kunnista ilmoitti järjestävänsä varhaiskasvatusta myös paperittomille lapsille.

Paperittomien perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen tulee taata. Kuntien ja hyvinvointialueiden tulee mahdollistaa paperittomien ihmisten pääsy terveydenhoitoon sekä hätämajoitukseen tai muuhun asumiseen. Paperittomien lasten pääsy varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen piiriin on tärkeä perusoikeus, joka edistää tutkitusti lasten ja perheiden hyvinvointia. Paperittomien lasten oikeuksien toteutumisen kannalta on tärkeää taata pääsy myös muihin palveluihin, kuten neuvolaan sekä lastensuojelun tuen ja avun piiriin. 

Koska kaikilla ei ole mahdollisuutta palata kotimaahansa, on tärkeää selvittää paperittomien oleskelun laillistamisen mahdollisuuksia. Paperittomille ihmisille tulisi mahdollistaa oleskeluluvan saaminen esimeriksi työn, opiskelun tai perhesiteen perusteella. Lisäksi tulee selvittää ja harkita tiettyjen erityisryhmien, kuten pitkittyneisiin turvapaikkaprosseihin jääneiden ihmisten oleskelun virallistamista kertaluontoisella erillislailla. Laajoja kertalaillistamisohjelmia on toteutettu onnistuneesti muun muassa Irlannissa ja Sveitsissä (Lähde: Valtioneuvosto 2022).