Tarinoita maahanmuuton takaa
Näemmekö yksilöt maahanmuuttotilastojen takana? Miksi julkinen keskustelu maahanmuutosta on usein sensaatiohakuista ja uhkakuvien korostamiseen keskittyvää? Miksi maahanmuuton ja kotoutumisen arkiset ulottuvuudet eivät saa samalla tavalla tilaa valtamediassa? Mitä tapahtuu Suomeen saapumisen jälkeen, ja mitkä asiat saavat uuden kotimaan tuntumaan kodilta?
Koko kuva – tarinoita maahanmuuton takaa -projekti pohtii näitä kysymyksiä lempeällä ja helposti lähestyttävällä tavalla. Kesällä ja syksyllä 2022 valokuvaaja Julius Töyrylä ja Suomen Pakolaisavun viestinnän asiantuntija Marjukka Koskenkorva matkustivat ympäri Suomea haastatellen ja valokuvaten eri ikäisiä, eri maista kotoisin olevia ja erinäisistä syistä Suomeen muuttaneita ihmisiä; yksi on saapunut opiskelemaan, toinen kiintiöpakolaisena turvaan sodan ja vainon kauheuksia ja jotkut rakkauden perässä. Projektissa keskiöön nousevat ihmisen kokoiset tarinat sekä haastateltaville tärkeät kohtaamiset ja ihmissuhteet, jotka ovat tukeneet vieraaseen maahan kotoutumisessa. Yhteisöllisyys, ystävyys ja oman paikkansa löytäminen ovat universaaleja tarpeita, jotka yhdistävät ihmisiä taustoista ja lähtökohdista riippumatta.
“Yhteisö on kuin ihmisvartalo: yksi on sen aivot, yksi silmät, toinen korvat, yksi jalat ja niin edelleen. Näin muodostamme kokonaisuuden ja yhdessä voimme avata yhteiskunnan ovia.”
– Intisar Mushaileh, Koko kuva -projekti, 2022.
Projektista on koostettu kuuden keskenään erilaisen tarinan ympärille rakentuva valokuvanäyttely, jossa valokuvat ja henkilöhaastatteluiden pohjalta kirjoitetut tarinat muodostavat keskustelevan kokonaisuuden. Yhteisnäyttely sekä laajempi Koko kuva -verkkokampanja avaavat myös siirtolaisuuden ja pakolaisuuden globaalia mittakaavaa, moninaisia syitä muuton taustalla sekä haastateltujen kotimaiden tilannetta muun muassa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n tilastojen ja tietojen pohjalta. Valokuvanäyttely on nähtävissä eri puolilla Suomea vuosien 2023–2024 aikana.
Tammikuussa 2023 Koko kuva -projekti laajenee näyttävästi myös Pakolaisavun verkkosivuille ja sosiaalisen median kanaviin.
VUONNA 2024 NÄYTTELY ON NÄHTÄVISSÄ:
- 3.12.–20.12.2024 Espoon kulttuurikeskuksen Nuottiparvi, Kulttuuriaukio 2. Espoo. Näyttely on maksuton ja sinne on vapaa pääsy aukiolojen puitteissa.
- 19.3.– 4.4.2024 Taidetila Terra, Keskusaukio 2, Kangasala. Näyttely on maksuton ja sinne on vapaa pääsy aukiolojen puitteissa.
Menneet näyttelyt:
- 11.1.–26.2.2023 Kulttuurikeskus Stoa, Turunlinnantie 1, Helsinki. Näyttely on maksuton ja sinne on vapaa pääsy Stoan aukiolojen puitteissa. Lue lisää näyttelystä Helsingin Stoassa.
- 21.3.–5.4.2023 Karhulan seurakuntakeskus, Karhulantie 33, Kotka.
- 20.6.–16.7.2023 Rovaniemen kaupunginkirjasto, Jorma Eton tie 6, Rovaniemi.
Julius Töyrylä (s. 1989) työskentelee dokumentaarisen ja subjektiivisen valokuvauksen parissa ja on ollut aktiivisesti taiteen kentällä valmistuttuaan Turun Taideakatemiasta kuvataiteilijaksi vuonna 2018. Tärkeää hänelle valokuvauksessa on tapahtumien autenttisuus ja hienovarainen ilmaisukieli. Töyrylä on myös opiskellut Lahden kansanopistossa valokuvalinjalla sekä Pekka Halosen Akatemiassa valokuva-artesaaniksi.
Suomen Pakolaisapu ry on Suomen suurin pakolais- ja siirtolaiskysymyksiin erikoistunut asiantuntijajärjestö. Autamme vuosittain tuhansia ihmisiä toipumaan konflikteista ja kotoutumaan uusiin yhteiskuntiin. Lähes 60 vuoden aikana työmme on näkynyt Suomen lisäksi Afrikassa, Lähi-idässä, Aasiassa ja Euroopassa. Suomen Pakolaisapu on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n virallinen viestintäkumppani.
TUTUSTU TARINOIHIN
ARKTISET MAAHANMUUTTAJAT – AMAN TARINA
Taksi kaarta rovaniemeläiselle kotitaloalueelle, ja hyppäämme auringonpaisteeseen. Marssimme suoraan yhdelle talojen takapihoista kulkematta sisäkautta tai koputtamatta ovelle. Nauru raikaa, joku kaataa kahvia, yksi näyttää puhelimestaan kuvia, toinen istahtaa terassituolille, yksi osoittaa pihalla olevia laatikkoistutuksia ja kertoo edellisenä kesänä järjestetystä naisten puutarhapäivästä. Hymy on herkässä ja tuntuu, että koko Lapin raikas ilma täyttyy lämmöstä. Tämä on Ama.
LUE AMAN TARINA
RAYMUNDO JA ANNIINA – RAKKAUS LENNÄTTI POHJOISEEN
Chileläinen Raymundo Deppe ja suomalainen Anniina Lius tapasivat toisensa, kun Anniinalla oli enää kaksi kuukautta opiskeluvaihtoa jäljellä Chilen pääkaupungissa Santiagossa. Molemmat olivat samaa mieltä, että tämä aika vietettäisiin yhdessä ja katsottaisiin, mihin se veisi. Kun Anniinan oli aika palata Suomeen, päätös oli selkeä: kumpikaan ei tahtonut luopua toisistaan ja niinpä ainoa mahdollinen vaihtoehto oli löytää tapa olla yhdessä.
LUE RAYMUNDON JA ANNIINAN TARINA
YVAPURÜ ATELJEE – TAITEILIJOIDEN KOHTAAMISPAIKKA
Puuoven takaa paljastuu hämyinen, tunnelmallinen studio, joka on yksi kerrostalon monista erilaisista tiloista. Studio on täynnä yksityiskohtia; tauluja, afrikkalaisia naamareita, piano, jonka päällä on valokuvakehys sekä kynttilöitä. Kun katsoo tarkemmin, huomaa, että tilassa on kolme työskentelypöytää ja jokaisen pöydän ympärillä erilaista taidetta. Tämä on Yvapurü ateljee, jonka jakavat Yvapurü Samaniego, Aryan Vandi ja Miguel Diaz.
LUE YVAPURÜ ATELJEEN TARINA
RISTO & FATMA
– KUIN NYRKKEILYSALIN ISÄ JA TYTÄR
”Jos tulisin toisen kerran tähän maailmaan, nyrkkeily olisi myös silloin valintani”, kertoo Fatma Hajizadeh silmät loistaen. Nainen on Afganistanista kotoisin oleva nyrkkeilyn Suomen mestari. Fatma saapui Turkista Suomeen perheensä kanssa kiintiöpakolaisena vuonna 2005. Pian Fatman arki täyttyi suomen kielen opinnoista, minkä jälkeen hän valmistui lähihoitajaksi ja myöhemmin vielä sairaanhoitajaksi. Haastavan mutta antoisan työn lisäksi elämässä kulki mukana kaikista tärkein asia – nyrkkeily.
LUE FATMAN JA RISTON TARINA
SUOMALAIS-SOMALIALAINEN PERHEYHTEISÖ – HUOLENPITOA TANSSIN JA NAURUN LOMASSA
”Somalialainen perhekäsitys? Perhe on yhteisö, johon kuuluvat kaikki sukulaiset, isovanhemmat, serkut, serkunserkut, jopa naapurit ja tuttavat!”. Näin kuvailee Tuula Mohamud, joka on ollut osa suomalais-somalialaisperhettä jo kolme vuosikymmentä. Tuulan sanat vakuuttavat: viettäessämme iltapäivän itähelsinkiläisessä kodissa, mekin tunnemme hetken olevamme osa tätä yhteisöä. Olohuoneesta kuuluu iloinen musiikki ja ilmassa leijailee ruuan tuoksu.
LUE KOKO PERHEYHTEISÖN TARINA
ZAHRA JA MERVI
– YSTÄVYYTTÄ ILMAN YHTEISTÄ KIELTÄ
On vuoden 2015 marraskuinen talvi-ilta Pieksämäellä. Äiti, isä ja kaksi lasta saapuvat vastaanottokeskukseen, jossa heitä odottaa lämmin suihku ja valmis peti. Perhe rojahtaa nukkumaan yli kaksi kuukautta kestäneen matkan jälkeen. Vihdoin ollaan turvassa ja voidaan levätä. Seuraavana aamuna SPR:n vapaaehtoinen Mervi Kivirinta on valmistamassa aamupalaa vastaanottokeskuksen asukkaille. Touhujensa keskellä hän pian huomaa, kuinka pienet kädet kurkottelevat keittiönpöydälle. Myöhemmin Merville selviää, että lapset ovat hänen tulevan ystävänsä Zahra Rezaein lapsia.
LUE ZAHRAN JA MERVIN TARINA
TIESITKÖ TÄMÄN MAAHANMUUTOSTA?
Maailmassa on yli 281 miljoonaa siirtolaista. Heidän joukossaan on sekä vapaaehtoisesti toiseen maahan muuttaneita että pakon edessä kotinsa jättäneitä. Koko maailman väestöstä 3,6 % on siirtolaisia. Eniten siirtolaisia asuu Yhdysvalloissa (50,6 miljoonaa), Saksassa (15,8 miljoonaa) ja Saudi-Arabiassa (13,5 miljoonaa).
Pakkomuutto on surullinen trendi, jolle ei valitettavasti näy loppua. Päinvastoin, paenneiden määrä on peräti kaksinkertaistunut vain kymmenessä vuodessa. Erityisesti pitkittyneet konfliktit sekä ilmastokriisiin kytkeytyvät syyt pakottavat ihmiset jättämään kotiseutunsa. Ilmastoon ja ympäristöön liittyvät katastrofit ovat jo nyt suurin syy maansisäiseen pakolaisuuteen.
Maailmassa on yli 100 miljoonaa kotinsa pakon edessä jättänyttä ihmistä, joista yli puolet elää maansisäisinä pakolaisina omassa kotimaassaan. Paenneiden määrä ei jakaudu tasaisesti valtioiden kesken, sillä maailman pakolaisista 83 % asuu köyhimmissä maissa. Valtion rajat ylittävistä paenneista peräti 72 % jää kotimaansa naapurivaltioihin. Mitä kauemmin sota tai konfliktit kestävät, sitä epätodennäköisemmin paenneet pääsevät palaamaan takaisin kotiseudulleen.
Suomi maahanmuuttomaana
Suomi on ollut aina 1980-luvulle asti ensisijaisesti poismuuton maa. Historian aikana paremmat työllistymismahdollisuudet ja toive paremmasta elämästä on saanut suomalaiset muuttamaan erityisesti Ruotsiin, Norjaan ja Yhdysvaltoihin. Valtaosa Suomeen muuttaneista ovatkin olleet paluumuuttajia ja heidän ulkomailla syntyneitä jälkeläisiään. Ensimmäiset UNHCR:n pakolaisaseman saaneet ihmiset Suomi vastaanotti vuosina 1973–1979 Chilestä ja Vietnamista.
Nykyisellään Suomeen muuttaa vuosittain noin 37 000 henkilöä. Suurimmat syyt maahanmuutolle ovat perhesuhteet, opiskelu ja työnteko. Suomen väestöstä ulkomaalaistaustaisia on noin 8,5 %. Suomessa asuvien maahanmuuttaneiden ikärakenne poikkeaa suomalaistaustaisesta väestöstä, ja peräti 75 % ulkomaalaistaustaisista on työikäisiä. Lapsia taas on erityisen paljon pakolaistaustaisten ihmisten joukossa.
Lisää tietoa kampanjaan haastateltujen kotimaiden tilanteista ja maahanmuutosta löydät henkilötarinoiden yhteydestä.
Lähteet: IOM World Migration Report 2022, UNHCR Global Trends 2021 Report & EMN Annual Report on Migration and Asylum Finland 2021 Report.
