UNHCR ja Suomen Pakolaisapu: hallituksen esitys ei tuo ratkaisuja perheenyhdistämisen esteisiin

Suomessa ja Euroopassa olemme järkyttyneenä seuranneet, miten Ukrainan hirvittävä sota on repinyt rikki koteja ja perheitä. Jo ennen Ukrainan sotaa maailmassa oli yli 89 miljoonaa kodistaan paennutta ihmistä. Pakolaiskriisejä näemme lähes jokaisessa maanosassa. 

Liian usein pakolaisuudessa elävät perheet joutuvat eroon toisistaan olosuhteiden pakosta. Joku päättää jäädä lähemmäs kotimaata hoitamaan ikääntyvää äitiään, kun taas jotkut epätoivoiset vanhemmat lähettävät lapsensa yksin matkaan, jotta edes heillä olisi mahdollisuus elää turvassa. Usein koko perheellä ei ole varaa matkustaa yhdessä tai perhe hajoaa matkalla kaoottisten tilanteiden takia. Siksi on ratkaisevan tärkeää, että pakolaisia vastaanottavat maat, kuten Suomi, suojelee yleismaailmallista oikeutta perheeseen ja varmistaa, että suojelua saaneet voivat nauttia perhe-elämästä yhdessä sodan, väkivallan ja vainon aiheuttamien kauhujen jälkeen. 

Suomi on valtiona tunnustetusti sitoutunut pakolaisten auttamiseen ja suojelemiseen niin kotimaassa kuin ulkomailla. Silti Suomella on edelleen merkittäviä aukkoja ja esteitä perheenyhdistämiselle. Nämä esteet pitävät pakolaistaustaiset perheet erillään, ja niihin olisi puututtava. UNHCR on ilmaissut huolensa perheenyhdistämisen toteutumisesta ja antanut Suomelle suositukset ihmisoikeuslähtöisempään lainsäädäntöön ja käytänteisiin. 

Hallitus on selvittänyt kansainvälistä suojelua saaneiden perhe-elämän oikeuden toteutumista ja esittää nyt muutoksia lakiin. Selvityksestä ilmenee, että viime vuosien muutokset perheenyhdistämislainsäädäntöön, kuten toimeentuloedellytyksen ulottaminen suojelua saaneisiin ihmisiin, ovat vaikeuttaneet pakolaisten mahdollisuuksia elää perheidensä kanssa. Ensimmäinen luonnos lakiesityksestä lupaili merkittäviä ja kauan odotettuja muutoksia perheenyhdistämisen käytäntöihin; esimerkiksi toimeentuloedellytys ehdotettiin poistettavaksi kansainvälistä suojelua saaneilta perheenkokoajilta. Hallituksen sisäisten ristiriitojen vuoksi esityksen sisältö vesittyi, eikä se enää sisällä kaivattuja muutoksia huoliin, jotka selvityksessä ja suosituksissa tuotiin kirkkaasti esille. 

Haluamme muistuttaa, että oikeus perhe-elämään on määritelty ihmisoikeudeksi YK:n ihmisoikeusjulistuksessa ja on täten turvattu kansainvälisessä ja EU:n lainsäädännössä. YK:n lapsen oikeuksien sopimus takaa jokaiselle lapselle oikeuden olla vanhempiensa hoidettavana. Tutkimuksista tiedämme, että lähisukulaisten läsnäolo vaikuttaa positiivisesti kotoutumiseen ja kielenoppimiseen. Lapsen hyvinvointia edistää molempien vanhempien läsnäolo.  

Erilleen joutuneiden perheiden yhdistyminen on aidosti sekä yhteiskunnan että kotoutuvien pakolaisten ja heidän perheenjäsentensä etu. Perheenyhdistämisen helpottaminen tulisi olla Suomen kärkihanke sen sijaan, että se rakentaa ja ylläpitää esteitä, jotka pitävät haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset erillään rakkaimmistaan. 

Henrik M. Nordentoft 

UNHCR:n Pohjoismaiden ja Baltian maiden edustaja 

Annu Lehtinen 

toiminnanjohtaja, Suomen Pakolaisapu 

Kirjoitus on julkaistu alunperin mielipidekirjoituksena Aamulehdessä 15.11.2022.