Vuoden pakolaisnainen 2022 Lama Kourdi

Kuvassa Vuoden pakkolaisnainen 2022 Lama Kourdi.

Sodan runtelemasta Syyriasta talviseen Suomeen

On vuosi 2015. Nainen saapuu Turkkiin pienen poikansa kanssa ja tapaa miehensä 3 vuoden jälkeen. Kotimaa Syyria on sodan keskellä, ja kotiinpaluu tarkoittaisi hengenvaaraa. Turkki uhkaa ajaa kaikki syyrialaiset pois maasta. Silloin Lama Kourdi ja hänen perheensä päättävät lähteä Eurooppaan etsimään turvaa.

20 päivää lähtöpäätöksen jälkeen Vuoden pakolaisnainen saapui perheineen Suomeen. Joulukuinen Helsinki oli hiljainen, ja Lama mietti mielessään: ”Missä kaikki ihmiset ovat?”. Perhe ohjattiin Pasilan poliisiasemalle haastatteluun, jonka jälkeen heidät vietiin viikoksi lepäämään Helsingissä sijaitsevaan vastaanottokeskukseen. Takana oli raskas matka – meri ylitettiin kumiveneessä, kilometrejä kurottiin kävellen, suotuisimmissa tilanteissa busseilla. Öitä vietettiin taivasalla, kipeää lasta suojattiin takein ja viltein.

LAMA KOURDI

  • Ikä: 30
  • Perhe: Aviomies, 10- ja 3-vuotiaat pojat, odottaa kolmatta lastaan
  • Asuu: Tampereella
  • Ammatti: Filosofian kandidaatti ja sosionomiopiskelija, työskentelee kieli- ja kulttuuriavustajana varhaiskasvatuksen palveluissa
  • Tullut Suomeen: Syyriasta turvapaikanhakijana vuonna 2015
  • Erityistä: On perustanut maahanmuuttaneille naisille oman kerhon lisätäkseen heidän tietouttaan omista oikeuksistaan

– Pitelin esikoistani sylissäni koko matkan, jonka teimme kumiveneellä Turkista Kreikkaan. Joku kysyi, miten olin uskaltanut ottaa lapseni näin vaaralliselle matkalle mukaan. Vastasin hänelle, että lapsi on elänyt sodan ja hädän keskellä koko elämänsä, nyt hänellä sentään on mahdollisuus päästä turvaan, Lama muistelee.

Elämä Syyriassa oli kaoottista ja epävarmaa. Laman mies oli kotoisin pääkaupunki Damaskoksen ulkopuolella sijaitsevalta alueelta, jossa sota ja mielenosoitukset olivat kiivaimmillaan. Alue suljettiin eikä Lama kuullut miehestään mitään 12 kuukauteen. Asukkaiden henkeä uhattiin ja miehen oli pakko lähteä maasta – onnistuttuaan pakenemaan päätyi hän lopulta Kongoon. Lama puolestaan pyrki jatkamaan elämäänsä niin normaalisti kuin pystyi – sodasta riippumatta.

– Aamuisin kun lähdin yliopistolle opiskelemaan tai koululle opettamaan matematiikkaa, en tiennyt, tulenko iltapäivällä takaisin. En kuitenkaan voinut lopettaa elämistä – olin äiti ja tahdoin tehdä jotakin tulevaisuutemme eteen, Lama kuvailee.

Odottamista ja laulaen puhuvia ihmisiä

Laman tahdonvoima jatkui myös Suomessa: heti ensimmäisellä viikolla hän ja hänen miehensä ilmaisivat viranomaisille halukkuutensa päästä opiskelemaan ja tekemään töitä. Asiat eivät kuitenkaan järjestelmän vuoksi toteutuneet niin nopeasti kuin perhe olisi toivonut, ja he joutuivat odottamaan Seinäjoen vastaanottokeskuksessa vuoden. Kun työntekolupaa eikä mahdollisuutta opiskella suomen kieltä ollut, päätti Lama aloittaa vapaaehtoisena kielen- ja kulttuurin avustajana paikallisen ala-asteen valmentavalla luokalla.

– Saatoin lapsia vastaanottokeskuksesta kouluun ja avustin heitä siellä parin kuukauden ajan. Tämän lisäksi autoin vastaanottokeskuksen arjessa toimimalla englanti-arabia-tulkkina sekä opetin arabien kieltä suomalaisille Seinäjoen kansalaisopistossa.

Lopulta perhe sai oleskeluluvan syyskuussa 2017, ja perheen matka jatkui Seinäjoelta Tampereelle.

– Silloin tunsin, että nyt elämämme alkaa. Vaikka mahdollisuuksiamme uudessa kaupungissa epäiltiin, tahdoimme muuttaa ja löytää sieltä oman paikkamme. Löysimme pienen mutta mukavan asunnon, aloitimme molemmat suomen kielen opiskelun ja mieheni pääsi työharjoittelun kautta vakitöihin yritykseen, jossa hän on tänäkin päivänä.

Muistellessaan suomen kielen opiskelua Lama naurahtaa silmin nähden onnellisena:

– Kerran soitin ystävälleni ja kerroin, että täällä ihmiset laulavat puhuessaan. Suomen kieli kuulosti korvaani aivan linnun laululta.

Maahanmuuttaneiden naisten äänitorvi

Lama odotti tuohon aikaan myös perheen toista lasta. Suoritettuaan suomen kielen kurssin Lamaa kehotettiin jäämään kotiin odottamaan lapsen syntymää, mutta hänellä oli muita suunnitelmia – hän aloitti työkokeilussa yläasteella koulunkäyntiavustajana ja kiersi sairaaloissa ja kouluissa jakamassa ajatuksiaan eri hankkeiden kokemusasiantuntijana. Lamalle kaiken keskiössä oli jo tuolloin maahanmuuttaneiden naisten oikeudet – niin myös kaksi viikkoa toisen poikansa syntymän jälkeen, kun hän perusti naisille oman kerhon asuintalonsa kerhotiloihin.

– Kuulin, ettei eräällä ystävälläni ollut mahdollisuutta osallistua yleiselle suomen kielen kurssille. Siksi päätin perustaa oman kerhon, jossa opiskelimme kieltä ja johon kutsuin asiantuntijoita, kuten sairaanhoitajia ja sosiaalityöntekijöitä, kertomaan eri aiheista. Tahdoin lisätä naisten tietoa heidän omista oikeuksistaan, Lama summaa.

Vuoden pakolaisnaisena Lama aikoo jatkaa maahanmuuttaneiden naisten ja lasten hyvinvoinnin ja osallisuuden puolestapuhujana. Ollessaan mukana eri hankkeissa hän huomasi, että maahanmuuttaneiden ääni ei kuulu, vaikka töitä tehdään juuri heitä varten.

– Kuuntelin muiden puhuvan esimerkiksi kotona olevista äideistä, mutta mitä he itse sanovat? Tämä on motivoinut minua puhumaan varsinkin heidän näkökulmastaan.

Myös ammattilaisten ymmärryksen lisääminen on yksi Laman tavoitteista tulevana vuotena. Hänen mukaansa syntyy helposti väärinkäsityksiä ja olettamuksia, jos osapuolet eivät tunne toistensa kulttuureja tai uskontoja. Koulutus ylipäätään onkin Laman mielestä yksi tärkeimmistä asioista elämässä, ja kannustaa Suomeen muuttavia ihmisiä opiskeluiden pariin. Se avaa portteja yhteiskuntaan ja työelämään.

– Suomessa taustasi ei vaikuta, vaan kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä kouluun. On ollut myös upeaa, että lapsia on voinut ottaa mukaan työ- ja opiskelupaikoille. Toivon, että tulevaisuudessakin pystyn kehittämään itseäni ja hyödyntämään osaamistani ja kokemuksiani maahanmuuttaneiden perheiden hyväksi, kertoo kolmatta lastaan odottava ja sosionomiopintojaan viimeistelevä Lama.