Pakolaisavun aikuiskoulutukselle on suuri tarve Ugandassa, kertoo Ugandan vapaaehtoisena tiedottajana toiminut Heini Mynttinen

Kun istuin Pakolaisavun oppitunnilla Ugandassa Kyakan pakolaisasutusalueella, koin kutkuttavaa oppimisen iloa. Minun oli tarkoitus tutustua pakolaisille järjestettyyn toiminnallisen lukutaidon tunnille etäältä, mutta tempauduin pian mukaan opetukseen ja tapailin suullani swahilin kielen sanoja. Oppimisen imu johtui kekseliään opetuksen lisäksi myös tunnelmasta – kaikki oppilaat keskittyivät intensiivisesti tuntiin ja luokkahuoneen täyttivät hyväntahtoinen nauru ja ilo, kun oppilaat ja opettaja pohtivat yhdessä oikeaa tapaa pestä käsiä ja käsienpesuun liittyviä sanoja. Tunnilla oli helppo hetkeksi unohtaa, että kaikilla oppilailla oli takanaan rankkoja kokemuksia. 

Haastattelin myöhemmin pakolaistaustaisia oppilaita heidän kodeissaan. Moni haastateltava kertoi, että yksi iso huolenaihe heidän elämässään oli se, etteivät he pystyneet elättämään perhettään. Haastateltavien mukaan he eivät saanet töitä, koska he eivät vielä puhuneet samaa kieltä paikallisten kanssa. Lisäksi menneisyyden traumojen aiheuttama stressi vei heiltä paljon voimia. Haastateltavien elämä oli epävarmaa ja heillä oli monesta asiasta puutetta. Heidän olemukseensa tuli kuitenkin uudenlaista varmuutta, kun he kertoivat Pakolaisavun kursseilla oppimistaan taidoista. 

Esimerkiksi eräs yksinhuoltajaäiti kuvaili, kuinka uusien asioiden sisäistäminen oli avannut hänelle uuden maailman. Maailman, jossa hän pystyi konkreettisesti parantamaan omaa ja läheistensä elämää.  

Pakolaisapu on ainoa Ugandassa toimiva kansainvälinen järjestö, joka keskittyy aikuisten kouluttamiseen pakolaisten keskuudessa. Koulutukselle on selvä tilaus, sillä moni Ugandaan saapuva pakolainen on lukutaidoton tai he ovat saaneet opetusta vain muutaman vuoden ajan. Aikuisten kouluttaminen on elintärkeää, koska he ovat vastuussa perheestään ja heidän hyvinvointinsa vaikuttaa laajemmin koko yhteisön hyvinvointiin. Haastattelemani oppilaat halusivat myös jakaa oppimaansa muille: lapsilleen, naapureilleen ja koko yhteisölle. Opetusta saaneet vanhemmat pitivät erityisen tärkeänä sitä, että heidän lapsensa saavat kunnon koulutuksen.  

Kun kuljin Kyakan punamultapolkuja oppitunnilta toiselle, tapasin aina perillä uuden innostuneen oppilasryhmän. Vaikutti siltä, että moni Kyakan asukas halusi ahmia tietoa itseensä ja oppia mahdollisimman paljon uusia asioita. Tämän oletuksen vahvisti englannin tunteja antava Pakolaisavun opettaja, joka kertoi, että aivan kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet tunneille. Opettajan mielestä Kyakassa oli meneillään todellinen mullistus: sen lisäksi että oppitunneille tuli yhä enemmän ihmisiä, kaikenikäiset aikuiset osallistuivat opetukseen. Haastatteluissa monet oppilaat halusivatkin kertoa, kuinka tyytyväisiä he olivat saamaansa opetukseen. Välitän siis heidän terveisensä sinulle Pakolaisavun tukija: lämmin kiitos avustasi – se menee oikeaan osoitteeseen.  

Heini Mynttinen 

Kirjoittaja työskenteli Pakolaisavun vapaaehtoisena tiedottajana Ugandassa alkuvuodesta 2020. Blogiteksti pohjautuu kirjoittajan omiin kokemuksiin Ugandassa vietetystä ajasta.