Vuoden pakolaisnainen 2020 Farhia Abdi

Vuoden pakolaisnainen 2020 Farhia Adi

Farhia Abdi saapui Suomeen Somaliasta hakemaan turvapaikkaa joulukuussa vuonna 2008. Hän matkasi Suomeen yhden poikansa kanssa samalla kun perheen muut lapset olivat paenneet Farhian serkun kanssa Syyriaan. Pitkään aikaan Farhialla ei ollut tietoa lastensa olinpaikastaja edelleenkin hän muistelee kauhulla tuota aikaa ja epätoivoa.  

Punkalaitumella vastaanottokeskuksessa Farhia ihmetteli Suomen kylmyyttä helpottuneena mutta samalla täynnä huolta. Vihdoin hän oli päässyt turvaan, mutta mieltä painoi huoli lapsista, jotka olivat kaukana toisessa maassa. Epävarmuus tulevasta ei kuitenkaan lamaannuttanut päättäväistä Farhiaavaan hän päätti keskittyä uuden oppimiseen. Hän pyysi vastaanottokeskuksessa pääsyä suomen kielen opintoihin ja kyseli työtä kaikkialta. Hän pääsikin ilman kielitaitoa tiskariksi ja apulaiseksi kahvilaan. Mukanaan Farhia piti aina vihkoa, jonne kirjoittaa ylös uusia suomenkielisiä sanoja.  

Farhia abdi

Ikä: 47

Perhe
: 9 lasta ja yksi lapsenlapsi

Asuu
: Helsingissä, mutta ollut pitkään aktiivi Vantaalla

Ammatti: Lähihoitaja ja yrittäjä, tekee monikulttuurista perhetyötä ja hoitaa ikäihmisiä

Tullut Suomeen: Somaliasta turvapaikanhakijana vuonna 2008

Erityistä
: Tunnetaan Punkalaitumella myös nimellä ”Big Mama”

Vastaanottokeskuksessa hän sai lisänimen Big Mama ryhtyessään huolehtimaan ilman huoltajaa Suomeen tulleista nuorista tekemällä ruokaa, järjestämällä urheilutoimintaa ja kuuntelemalla heidän huoliaaja pelkojaan, joita heillä Abdi mukaan oli paljon. Arabian ja somalin kielen taitoisena hän pystyi auttamaan monesti niin henkilökuntaa kuin perheitä vastaanottokeskuksen arjen asioissa. 

Saatuaan kiinni suomen kielestä Farhia teki työtä kahdessa vuorossa lähettääkseen rahaa lastensa koulunkäyntiä varten Syyriaanjossa koulunkäynti ei ollut ilmaista. Samalla hän odotti päätöstään turvapaikasta, jonka hän sai lopulta kolmen pitkän odotusvuoden jälkeen. Vuosi oman turvapaikkapäätöksensä jälkeen Farhia sai vihdoin lapsensa Suomeen perheenyhdistämisen kautta  yli neljän ikävän täyteisen vuoden jälkeen. Lapset olivat silloin 8–17vuotiaita. Yksi lapsista oli ehtinyt jo aikuistua, ja hän asuu nykyään Malesiassa. Vasta silloin, kun Farhia sai lapsensa Suomeen, hänestä tuntui, että elämä pystyi jatkumaan.

Farhia opiskeli lähihoitajaksi ja on Suomeen tulonsa jälkeen työskennellyt mm. keittiöapulaisena, siivoojana, kokkina, henkilökohtaisena avustajana ja koulunkäyntiavustajana. Tällä hetkellä hän tekee monikulttuurista perhetyötä Hyvinvointipalvelut Arjessa Oy:ssä ja hoitaa muistisairaita palvelutalossa. Ikäihmiset ja muistisairaat sekä maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat erityisen lähellä Farhian sydäntä. Nuoret Suomeen muuttaneet ovat hänestä erityisen haavoittuvassa asemassa: 

Pakolaislasten ja -nuorten hyvinvoinnin edistämisessä ja heidän kotoutumisessaan tärkeää on henkinen tuki. Sitä on saatava perheen lisäksi myös yhteiskunnalta. Lapset ja nuoret ovat usein saapuessaan traumatisoituneita ja alkavat käyttäytymään ongelmallisesti, jos he eivät saa riittävää tukea. Heillä ei ole kapasiteettia käsitellä kokemuksiaan yksin uudessa paikassa. Tämän viestin haluaisin lähettää myös viranomaisille. ” 

Palvelutalossa hän haluaa antaa muistisairaille hyviä hetkiä tanssittamalla heitä Katri Helenan tahtiin. Hän on huolissaan vanhusten yksinäisyydestä ja pitää työssään tärkeänä heidän kanssaan puhumista ja laulamista. Farhian oma muistisairas äiti ei saanut turvapaikkaa Suomesta ja asuu nyt Keniassa. Farhia unelmoi siitä, että voisi vielä auttaa omaa äitiään.  

Farhia on perustanut siivousalan yrityksen ja suunnittelee, että voisi tulevaisuudessa tuottaa palveluita Suomeen muuttaneille yksinhuoltajaäideille. He jäävät hänen mukaansa liian yksin ilman Suomessa olevia isovanhempia ja muuta tukiverkkoa. Heidän täytyisi saada hengähtää, ja heille tulisi tarjota ammattimaista lastenhoitoapua. Omien kokemustensa kautta Farhia haluaa olla esimerkkiHaluan olla esimerkkinä pakolaisnaisille ja näyttää, että yksinhuoltajaäitinä voi pärjätä, oppia kielen, kasvattaa lapsia ja käydä töissä.” 

Farhia on aktiivinen järjestöihminen mm. Naapurin Äidit -ryhmässä ja Hakunilan kansainvälisessä yhdistyksessä, jossa hän tukee esimerkiksi maahan muuttaneita äitejä kotoutumisessa. Farhia tunnistaa nopeasti kulttuuriset eroavaisuudet, jotka saattavat aiheuttaa epäluottamusta suomalaisten ja maahanmuuttajien välillä. Hän näkee kuitenkin, että nämä epäluottamuksen muurit on purettavissa kasvattamalla kaikkien ymmärrystä.  

”Suomalaiset tavat ovat olleet meille yksi suuri totuteltava asia, ja ne ovat asioita, joita ei opeteta missään, vaan ne täytyy itse oppia tarkkailemalla ja kokeilemalla. Viranomaisilta saa apua paperiasioihin, mutta he eivät neuvo, miten taloyhtiön sääntöjä pitää noudattaa tai miten aloittaa keskustelu tuntemattoman kanssa. Nyt kun työskentelen perhetyöntekijänä, osaan neuvoa heitä juuri tällaisessa hiljaisessa tiedossa, jota en itse saanut tullessani Suomeen.”  

Farhia Abdia Vuoden pakolaisnaiseksi ehdottaneet kuvailevat hänen säteilevää persoonaansa näin: Hän on henkilö, joka verkostoituu nopeasti ja tuo ympärilleen iloa, suvaitsevaisuutta ja rakkautta. Omien kokemuksiensa ja koulutuksensa ansiosta hän myös ymmärtää elämän kolhuissa haavoittuneita ihmisiä.