Sateenkaaripakolaiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa 

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset joutuvat pakenemaan kotimaistaan samoista syistä kuin muutkin pakenemaan joutuneet. Heidän tilanteensa on kuitenkin erityisen haavoittuva, sillä vaino kohdistuu heidän seksuaaliseen suuntautumiseensa, sukupuoli-identiteettiinsä tai sukupuolen ilmaisuunsa. Vaino voi olla monimuotoista ja tulla paitsi valtiolta, myös yhteisöltä, perheeltä tai jopa muilta pakolaisilta. Turvattomuus ei pääty pakomatkaan, vaan jatkuu usein matkalla, vastaanottokeskuksissa ja myös kohdemaassa. Sateenkaaripakolaiset jäävät usein näkymättömään asemaan sekä omissa yhteisöissään että vastaanottavassa yhteiskunnassa. Tämä lisää merkittävästi riskiä joutua syrjinnän, häirinnän ja väkivallan kohteeksi.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeustilanne maailmalla 

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oikeudet ovat edelleen vakavasti uhattuina monissa maissa. 76 maassa samaa sukupuolta olevien suhteet ovat rikos ja viidessä maassa seurauksena voi olla kuolemantuomio.  

Sateenkaarivähemmistöihin kohdistuvat vihamieliset toimet ovat yleistyneet kaikkialla maailmassa. Samalla kun harvat maat ovat edistäneet sateenkaarioikeuksia, äärioikeistolaiset liikkeet ovat vahvistuneet myös Euroopassa, lisäten epävarmuutta ja pelkoa sateenkaariyhteisöissä.  

Monille sateenkaarivähemmistöihin kuuluville ihmisille oma identiteetti voi tarkoittaa vakavaa vaaraa, syrjintää ja väkivaltaa niin viranomaisten, yhteisön kuin joskus oman perheen taholta. Vaino on moniulotteista ja voi olla valtiollista, yhteisöllistä tai jopa perheensisäistä. Lisäksi pakomatkan aikana ja myös vastaanottavissa maissa sateenkaaripakolaiset kohtaavat edelleen syrjintää ja turvattomuutta.  

Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvä vaino on yhä monin paikoin huonosti tunnistettu pakolaisuuden syy, mikä voi vaikeuttaa suojelun saamista ja tehdä sateenkaaripakolaisten asemasta erityisen haavoittuvan. 

Turvattomuus pakomatkan aikana 

Sateenkaaripakolaiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa myös pakomatkansa aikana ja ensimmäisissä turvapaikkamaissaan. Matkalla he voivat kohdata väkivaltaa, häirintää, ahdistelua ja hyväksikäyttöä paitsi viranomaisilta ja paikallisilta myös muilta pakolaisilta ja omien yhteisöjen sisältä. 

Moni joutuu piilottamaan identiteettinsä selviytyäkseen, mikä voi johtaa eristäytymiseen ja siihen, ettei apua uskalleta hakea virallisilta tahoilta. Piilossa eläminen, vähemmistöstressi ja jatkuva varuillaan olo kuormittavat mielenterveyttä merkittävästi. 

Ilman turvaverkkoa LGBTIQ+ -pakolaiset voivat ajautua turvattomiin ja hyväksikäyttöön perustuviiin riippuvuussuhteisiin saadakseen perustarpeensa täytettyä, kuten ruokaa, suojaa tai yösijan. He ovat erityisen alttiita seksuaaliselle väkivallalle, ihmiskaupalle ja hyväksikäytölle. 

Pääsy perusoikeuksiin kuten terveydenhuoltoon, turvalliseen asumiseen ja oikeusapuun ei ole itsestäänselvyys. Lisäksi palveluiden saavutettavuutta heikentää se, että ammattilaisten osaaminen sateenkaari-identiteettien kohtaamiseen on usein puutteellista, eikä tarvittavaa tukea ole aina saatavilla. 

Vastaanottokeskusten turvallisuushaasteet 

Monet kokevat syrjintää, häirintää ja jopa väkivaltaa muilta asukkailta, mutta myös tilanteissa, joissa henkilökunta ei tunnista tai ymmärrä heidän erityistarpeitaan. Turvattomuus on jatkuvaa, ja moni joutuu salaamaan identiteettinsä selviytyäkseen. Tämä voi johtaa eristäytymiseen, yksinäisyyteen ja siihen, ettei apua uskalleta hakea virallisista kanavista. 

Erityisesti yhteismajoitus on usein turvaton tila. Majoitus järjestetään yleensä syntymässä määritellyn sukupuolen mukaan, mikä ei välttämättä vastaa henkilön omaa sukupuoli-identiteettiä. Tämä altistaa erityisesti trans- ja muunsukupuoliset henkilöt häirinnälle ja väkivallalle. 

Tilannetta vaikeuttaa myös se, että sateenkaaripakolaisten tukijärjestelmät puuttuvat usein vastaanottokeskusten ympäriltä. Keskukset sijaitsevat paikoissa, joissa ei ole sateenkaarijärjestöjen tai -yhteisöjen tukea.  

Henkilökunnan osaaminen seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta on monesti puutteellista. Tämä näkyy erityisesti transpakolaisten kohdalla, kun sukupuolen vahvistamiseen liittyviä tarpeita ei ymmärretä tai niihin ei osata tarjota tukea. 

UNHCR:n mukaan LGBTIQ+ pakolaisille tulee taata majoitus, jossa he voivat elää identiteettinsä mukaisesti ilman väkivallan ja syrjinnän pelkoa. Tämä edellyttää yksilöllistä sijoittamista sekä henkilökunnan kouluttamista moninaisuuden kunnioittavaan ja turvalliseen kohtaamiseen. 

Seksuaali- ja sukupuoli-identiteetin todentamisen haasteet turvapaikkaprosessissa 

Turvapaikkaprosessissa LGBTIQ+ henkilöt kohtaavat usein odotuksia, jotka ovat ristiriidassa heidän oman kulttuuritaustansa ja turvallisuuden tunteensa kanssa. 

Hakijoilta odotetaan, että he osoittavat seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä tavalla, joka vastaa länsimaisia käsityksiä. Tämä on kohtuutonta erityisesti tilanteissa, joissa oma identiteetti on jouduttu salaamaan hengenvaaran pelossa. 

Kuulustelut voivat olla ahdistavia, traumaattisia ja kulttuurisesti sopimattomia. Kysymykset voivat olla leimaavia, seksuaalistavia tai perustua vääristyneisiin oletuksiin siitä, miltä tietyn identiteetin pitäisi näyttää.  

Odotus avoimuudesta ja johdonmukaisesta, niin sanotusti uskottavasta kertomuksesta, on kohtuuton tilanteessa, jossa häpeä, pelko, sisäistetty stigma ja kulttuurinen tausta estävät vapaata ilmaisua. 

Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti eivät ilmene samalla tavalla kaikissa kulttuureissa, eivätkä ihmisoikeudet voi olla riippuvaisia siitä, miten hyvin ihminen osaa mukautua länsimaisiin odotuksiin tai stereotypioihin.  

Sateenkaari-ihmisten asema ja haasteet Suomessa 

LGBTIQ+ pakolaiset ja turvapaikanhakijat kohtaavat syrjintää myös Suomessa. Syrjintä voi olla avointa tai piilevää ja sitä esiintyy niin arjessa, työelämässä kuin viranomaisprosesseissa. 

Suomi on saanut kansainvälistä kritiikkiä palautettuaan venäläisen sateenkaariperheen vuonna 2017, vaikka YK:n lapsen oikeuksien komitea totesi, että perheellä oli oikeus suojeluun ja että Suomi rikkoi lapsen oikeuksien sopimusta.  

Viharikokset LGBTIQ+ ihmisiä kohtaan ovat Suomessa merkittävä ja kasvava ongelma. Poliisiammattikorkeakoulun raportin mukaan viharikokset ovat lisääntyneet huomattavasti. Vihapuhe on yleisin rikoksen muoto ja lähes kolmannes tapauksista on pahoinpitelyjä.  

Transhenkilöiden asema työelämässä on erityisen haavoittuva. Työttömyysaste on kaksinkertainen verrattuna cishenkilöihin ja transhenkilöt kohtaavat enemmän vaikeuksia työnsaannissa sekä kiusaamista työpaikoilla.  

Tuki ja sateenkaarijärjestöjen tarjoamat palvelut keskittyvät suurelta osin pääkaupunkiseudulle ja muutamiin suuriin kaupunkeihin. Monilla alueilla Suomessa ei ole riittävästi sateenkaariystävällisiä palveluja, yhteisöjä tai tukirakenteita. Tämä tekee erityisesti pienemmillä paikkakunnilla asuvien LGBTIQ+ pakolaisten asemasta entistä haavoittuvamman.