Suomen lainsäädännön uudistukset, erityisesti perheenyhdistämisen ja toimeentulovaatimusten tiukennukset, voivat heikentää merkittävästi ulkomaisen työvoiman houkuttelua Suomeen. Tämä voi asettaa Suomen hankalaan kilpailuasemaan muihin maihin nähden, jotka tarjoavat houkuttelevampia mahdollisuuksia ulkomaalaisille työntekijöille. Jo nykyisellään Suomeen muuttaminen on haastavaa, sillä maahanmuuttaneet kohtaavat muun muassa kielimuuriin, perheenjäsenten haastavaan työmarkkinatilanteeseen, ilmastoon ja korkeisiin elinkustannuksiin liittyviä haasteita.
Lakimuutokset, kuten toimeentulovaatimusten korotukset, luovat lisää taloudellisia esteitä. Tämä rajaa potentiaalisia työntekijöitä, erityisesti suorittavaa työtä tekeviä, ja houkuttelee vain korkean tulotason ammattilaisia, jotka pärjäävät Suomen hintatasossa. Kuitenkin kilpailu näistä ammattilaisista on kansainvälisesti erittäin kovaa, ja usein he valitsevat houkuttelevimman tarjouksen. Vaikka Suomi tarjoaa turvallisuutta, laadukasta koulutusta ja hyviä palveluita, herää kysymys: riittävätkö nämä houkuttelemaan tarvittavat osaajat? Onko Suomi vain korkean tulotason työntekijöille suunnattu maa?
Monet muut maat, kuten Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Qatar, Saudi-Arabia ja Bahrain, ovat jo pitkään panostaneet työperäiseen maahanmuuttoon tarjoamalla kattavia etuuksia. Näihin voi kuulua palkka, asumisetu, sairausvakuutus, matkaliput ja mahdollisesti lasten koulutuskulut ja autoetu. Suomen kilpailuasema on heikko, jos se keskittyy vain korkean tulotason ammattilaisiin, mutta jättää huomioimatta suorittavaa työtä tekevien tarpeet.
Syntyvyys Suomessa on tällä hetkellä matalalla tasolla, eikä väestörakenteen korjaaminen pelkällä syntyvyyden kasvulla ole realistista. Vaikka syntyvyys kasvaisi huomattavasti, kestäisi vähintään 18 vuotta, ennen kuin uudet sukupolvet saavuttaisivat työikäisyyden. Sen sijaan välitön ratkaisu on työperäisen maahanmuuton helpottaminen ja siihen kannustaminen.
Toimeentulovaatimusten kiristäminen on erityisen ongelmallista suurissa kaupungeissa ja Uudellamaalla, joissa työpaikkoja on tarjolla eniten. Silti myös muilla paikkakunnilla vaaditut nettoansiot perheenyhdistämisen mahdollistamiseksi ovat korkeita. Tämä koskettaa erityisesti pienituloisia ja osaa keskituloisia työntekijöitä, joiden panos on ratkaisevan tärkeä arjen perustoimintojen ylläpitämiseksi. Lakiuudistusten myötä Suomi saattaa sulkea ovensa monilta perustyöntekijöiltä, erityisesti perheellisiltä, ja avata ovet lähinnä korkeasti koulutetuille ja korkean tulotason ammattilaisille. Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan taloustilanne onkin jo nyt heijastunut työperusteisten oleskelulupahakemusten määrään: tähän mennessä vuotta hakemuksia on jätetty 5 % vähemmän kuin samaan aikaan viime vuonna.
Myös opiskelijat haluavat tulla Suomeen ja saattavat harkita jäämistä maahan opintojensa jälkeen. Mutta jäävätkö he, jos toimeentuloedellytykset ja perheenyhdistämisen kiristykset estävät heitä tuomasta perhettään Suomeen? Tämä herättää uuden haasteen: maahanmuuttaneet opiskelevat Suomessa, saavat valmiudet siirtyä työelämään, mutta päätyvät lähtemään pois, koska eivät voi tuoda läheisiään maahan.
Tämä on huolestuttava kehityssuunta, sillä väestön ikärakenteen tasapainottaminen ja työmarkkinoiden tarpeiden täyttäminen edellyttävät kattavampaa ja joustavampaa maahanmuuttopolitiikkaa. Eikö tehtävämme ole turvata Suomen tulevaisuus ja varmistaa, että yhteiskuntamme pyörii sujuvasti? Eikö meidän velvollisuutemme ole huolehtia, että vanhuksillemme riittää apua ja palveluita, ja että jätämme seuraavalle sukupolvelle hyvän paikan elää?
Jos näin on, niin tämä ei onnistu ilman riittävää määrää ihmisiä. Työvoiman tarve on akuutti, ja meidän on yhdessä purettava niitä esteitä, jotka tekevät Suomeen tulosta liian vaikeaa. Suomen tulevaisuus riippuu siitä, että löydämmekö keinoja tehdä maastamme houkutteleva ja saavutettava paikka kaikille, jotka haluavat osallistua sen rakentamiseen.
Tony Khalil
Tiimivastaava, maahanmuuttaneiden ohjaus ja neuvonta (Kurvi-toiminto)
Lähde:
Tilastokeskus – Väestöennuste 2021–2070