English
Katabukun veli tapettiin ja veljentytär raiskattiin. Neeman isä ja sisarukset hukkuivat pakomatkalla. Kongon unohdettu konflikti on pakottanut tuhansia ihmisiä pakenemaan. Ugandaan on tänä vuonna saapunut keskimäärin yli 140 uutta kongolaispakolaista joka päivä – maassa vallitsee krooninen pula avustusresursseista.
Kongolaiset ovat nopeimmin kasvava pakolaisryhmä Ugandassa, ja maahan on tänä vuonna saapunut keskimäärin yli 140 uutta kongolaispakolaista joka päivä. Monet saapuvat Kongon demokraattisen tasavallan ja Ugandan rajalla sijaitsevan Albert-järven yli, mistä suuri osa viedään läheiselle Kyangwalin pakolaisasutusalueelle.
Kuten muuallakin Ugandassa, Kyangwalissa vallitsee krooninen pula avustusresursseista. Leirin asukasmäärä on alle kymmenessä vuodessa lähes viisinkertaistunut, ja alueella asuu jo miltei 92 000 pakolaista.
Ennen oman asutuksen saamista pakolaiset asuvat vastaanottokeskuksissa, käytännössä suurissa pressuteltoissa. Ruokaa ei ole riittävästi eikä se ole ravitsevaa.
Elinolosuhteet ovat erityisen kurjat hiljattain saapuneille pakolaisille, joille ei ole vielä osoitettu omaa asuinpaikkaa. Ennen oman asutuksen saamista pakolaiset asuvat vastaanottokeskuksissa, käytännössä suurissa pressuteltoissa.
Ruokaa ei ole riittävästi eikä se ole ravitsevaa. Tällä hetkellä saatavilla on vain maissijauhovelliä ja vetisiä papuja päivästä toiseen. Nukkumapaikoissa ainoa vaihtoehto on kova, kylmä maa. Jotkut ovat saaneet pressun, jonka päällä nukkua, mutta niitä ei riitä kaikille. Aina kaikki eivät mahdu telttaankaan, jolloin osa ihmisistä nukkuu jopa viikkoja ulkona hakien jonkinlaista suojaa esimerkiksi puun alta.
Neeman isä ja sisarukset hukkuivat pakomatkalla
Tänne saakka päässeet ovat kuitenkin onnekkaita. Kyangwalin vastaanottokeskuksessa asuva 20-vuotias Neema kertoo, kuinka hänen perheensä jaettiin kahteen eri veneeseen järven ylittämistä varten. Toinen vene upposi matkalla, ja sen mukana menehtyivät Neeman isä ja kaikki sisarukset.
Tämän kaltaisista tragedioista kuullessaan voi vain ihmetellä, mikä saa ihmisen jättämään kotinsa ja lähtemään hengenvaaralliselle matkalle päätyäkseen leirille, jossa edes hänen perustarpeensa eivät toteudu. Pakolaisten kertoessa tarinoitaan syy valkenee kuitenkin nopeasti. Lähes kaikki tarinat alkavat siitä, kuinka kotikylään hyökättiin aseellisten ryhmien toimesta.
Monet eivät edes tiedä, mihin ryhmään taistelijat kuuluivat. Hyökkäyksen kohteeksi joutuminen ei useinkaan vaadi erityistä syytä.
Monet eivät edes tiedä, mihin ryhmään taistelijat kuuluivat, mikä kertoo paljon Kongossa olevien väkivaltaisten ryhmien määrästä ja siitä, että hyökkäyksen kohteeksi joutuminen ei useinkaan vaadi erityistä syytä.
Katabukun perheellä on elinikäisiä traumoja
39-vuotias Katabuku on yksi harvoista, joka on halukas puhumaan kotiseudun traumaattisista tapahtumista yksityiskohtaisemmin. Katabukun veljen perhe omisti 45 lehmää, jotka eräs kapinallisryhmä päätti varastaa. Rikolliset eivät kuitenkaan tyytyneet pelkkiin lehmiin. He tappoivat Katabukun veljen ja raiskasivat tämän vaimon perheen kahden nuoren tyttären edessä. Sen jälkeen he veivät vielä mukanaan vanhemman tyttäristä, joka oli tuolloin 13-vuotias, ja raiskasivat hänetkin.
He tappoivat Katabukun veljen ja raiskasivat tämän vaimon perheen kahden nuoren tyttären edessä.
Katabukulla on viisi omaa lasta, joiden lisäksi hän huolehtii nyt myös menehtyneen veljensä perheestä, mukaan lukien raiskauksen seurauksena syntyneestä veljentytön lapsesta. Kaiken perhettä koskettavan puutteen ja kärsimyksen keskellä Katabuku on eniten huolissaan raiskatun veljentyttärensä hengestä. Tyttö on todella traumatisoitunut ja sairas, mutta Katabuku ei toistaiseksi ole onnistunut saamaan tytölle hoitoa lääkäriltä.
Katabuku on eniten huolissaan raiskatun veljentyttärensä hengestä. Tyttö on todella traumatisoitunut ja sairas, mutta Katabuku ei toistaiseksi ole onnistunut saamaan tytölle hoitoa lääkäriltä.
Useiden Kyangwalin vastaanottokeskuksessa asuvien pakolaisten toiveet ovat yksinkertaisia, mutta niiden merkitys on suuri heidän omanarvontuntonsa säilyttämiseksi. Katabuku, joka opetti Kongossa ranskaa, toivoo voivansa jatkaa opettajana Ugandassa ja hankkia siten perheelleen toimeentulon. Hän ei kuitenkaan vielä osaa Ugandan virallista kieltä englantia.
Apuasi tarvitaan
Riittävä kielitaito on ensimmäinen edellytys uuden elämän aloittamiseen ja toimeentulon hankkimiseen Ugandassa. Kongon demokraattisen tasavallan virallinen kieli on ranska ja maassa puhutaan yli 200 vähemmistökieltä. Pakolaisten oman äidinkielenkin luku- ja kirjoitustaito on usein heikko, minkä lisäksi Ugandassa heidän tulisi pärjätä täysin uudella kielellä.
Olemme toimineet Kyangwalissa jo 15 vuoden ajan järjestäen pakolaisille lukutaito-opetusta ja englannin kielen kursseja. Kursseilla opitut asiat ovat yksinkertaisia, mutta äärimmäisen tärkeitä, sillä ne tarjoavat pakolaisille mahdollisuuden itsenäiseen elämään ja toimeentuloon. Jo 144€:lla voimme kattaa opettajan palkan 6 kuukauden pituiselle englannin kielen kurssille, jonka kautta 25 Katabukun ja Neeman kaltaista pakolaista ovat askeleen lähempänä omien ja perheidensä tarpeiden ja toiveiden täyttymistä.
LAHJOITA