Suomen Pakolaisapu on viimeiset 27 vuotta tukenut pakolaisia ja heidän vastaanottajayhteisöjään tarjoamalla aikuisille lukutaito-opetusta Ugandassa. Vuosien ajan oppilaat ovat suorittaneet 11 kuukauden pituisen oppimisjakson, minkä jälleen he ovat tehneet opettajan suunnitteleman loppukokeen. Vaikka tämä menetelmä on toisaalta toiminut oppilaille hyvin, oppilaiden luotettavasta arvioimisesta ja Pakolaisavun opetuksen tason kehittämisestä on tullut yhä haastavampaa.
Jotta loppuarviointi olisi yhdenmukainen kaikilla Ugandan asutusalueilla, loimme yhdessä koulutusmateriaalin kehittämisen asiantuntijan kanssa standardoidun kokeen, joka perustuu jo olemassa olevaan toiminnallisen aikuisten lukutaidon opetussuunnitelmaan. Kokeet jaettiin kahteen osaan: A-osa sisältää sanelu- ja kirjoituskysymyksiä ja B-osa kuullunymmärtämisen kysymyksiä.
Järjestimme syyskuussa 2023 standardoidun kokeen kaikille aikuisten toiminnallisen lukutaito-ohjelman opiskelijoille kaikilla pakolaisasutusalueilla, joissa sitä toteutetaan. Kokeet alkoivat samaan aikaan, ja ulkopuoliset henkilöt valvoivat niitä huijausyritysten estämiseksi. Tentit herättivät ristiriitaisia tunteita sekä oppilaissa että opettajissa. Osa opettajista on huolissaan oppilaidensa suoriutumisesta, osa taas suhtautuu kokeeseen optimistisesti. Yksi heistä on Kamugisha Paddy.
”Minulle opettajana tämä on hyvä asia, koska olemme tehneet oppilaille aikaisemmin yksinkertaisia tenttejä, mutta standardoidun kokeen myötä heidän on pakko pysähtyä ja keskittyä siihen, mitä he tekevät. Olen tyytyväinen kokeeseen”, hän sanoo.
Oppilaat haluavat jatkaa opiskelua
Kyaka II -pakolaisasutusalueella Lounais-Ugandassa asuva toiminnallisen aikuisten lukutaidon opiskelija Agnes Furaha kommentoi koetta seuraavasti:
”Tentti oli vaikea, mutta koitin vastata kaikkiin kysymyksiin, joihin pystyin.”
Furaha kertoo myös kokeen jälkeisistä suunnitelmistaan. Hän toteaa, että jos hän läpäisee kokeen, hän haluaisi ilmoittautua toiminnallisen lukutaidon jatkokurssille ja osallistua myöhemmin englannin kielen kurssille. Mikäli Faruha sen sijaan ei läpäise koetta, olisi hän valmis käymään kurssin uudelleen.
Toinen Kyaka II -alueella asuva pakolainen Babusinza Murabaho luonnehtii koetta hankalaksi.
”Koe oli minulle vaikea, koska minulta jäivät viiden kuukauden ajalta oppitunnit välistä. Ensin vaimoni synnytti kolmoset ja tarvitsi apua, ja sitten poikani sairastui ja joutui sairaalaan kolmeksi kuukaudeksi. Kaikkien noiden tuntien väliin jääminen vaikutti kehitykseeni. Olen hidas lukemaan ja kirjoittamaan ja lisäksi käsinkirjoitukseni on edelleen heikkoa.”
Vaikka alku on ollut Murabaholle hankala, hän suunnittelee kurssin käymistä uudelleen. Hän toivoo, että kertauksen jälkeen hän läpäisisi kokeen ilman haasteita.
Opettajat antavat kiitosta kokeen kielestä
Pakolaisavun ohjaajana kolme vuotta toiminut Jackie Ashaba kertoo oppilaiden valittaneen, että koe oli vaikea.
”Opettajana olisin tehnyt kokeesta erilaisen.”
Toisaalta Jackie antaa kokeelle kiitosta siitä, että se toteutettiin paikallisella kielellä, mikä tekee sen tekemisestä hieman helpomman oppilaille.
Kolme vuotta Pakolaisavun swahilin opettajana työskennellyt Manzabayo Cyprian kommentoi koetta omasta näkökulmastaan.
”Kun jaoimme tekemämme kokeet aikuiskoulutuksen vetäjille, he muuttivat joitain sanoja, mikä hämmensi oppilaita. Mutta ainakin tässä kokeessa oppilaat ymmärsivät helposti swahilia.”
Tietosankirja Britannican mukaan swahililla on noin 15 erilaista murretta ja muunnosta Keniassa, Tansaniassa ja Kongossa. Jotkut murteissa käytetyt sanat eroavat toisistaan, minkä takia niiden ymmärtäminen toiseen murteeseen käännettynä voi olla haastavaa.
”Ainoa havaitsemamme ongelma liittyy laskutaitoon. Oppilaat olivat tyytyväisiä kokeen saneluosioon, koska se oli heille uutta”, Cyprian kertoo.
”Oppilaat pelkäsivät aluksi, että heitä valvovat eri opettajat kuin ne, joihin he ovat tottuneet. Mutta kun selitimme heille, että myös me olemme opettajia muissa ryhmissä, he pystyivät luottamaan meihin ja tekemään kokeen”, Cyprian lisää.
Opettajana Nkasja A:ssa Kyakan pakolaisasutusalueella Luoteis-Ugandassa työskentelevä Kamugisha Paddy pitää puolestaan koetta suhteellisen hankalana.
”Tämä koe on ollut melko vaikea ja se eroaa muista kokeista, joita olemme tehneet. Ensin kokeet jaettiin oppilaille kirjekuorissa ja oppilaat pelästyivät, koska tilanne vaikutti siltä kuin he tekisivät koetta UNEB:ille (UNEB on Ugandan kansallinen tutkintolautakunta, joka vastaa Ugandan perus- ja keskiasteen loppukokeiden laatimisesta). Sitten, kun kirjekuoret avattiin, aloimme lukea ja oppilaat kirjoittivat lukemamme eli kyseessä oli sanelutehtävä. He pelkäsivät sanelua, koska uusina oppilaina kaikki eivät hallinneet oikeinkirjoitusta, mikä häiritsi heitä kovasti. Mutta he yrittivät, ja toivon, että he läpäisevät kokeen.”
Kokeiden yhtenäistämisessä kohdatut haasteet
Kuten olettaa saattaa, tie kokeiden standardointiin ei ollut tasainen, vaan matkan varrella oli joitakin esteitä. Pakolaisavun koulutusmateriaalien kehittäjä Evelyne Kabasita, joka oli avainasemassa kokeiden kehittämisessä, jakoi joitain kokeen aikana kohdattuja haasteita:
- Oppilaat haluttiin sijoittaa tarpeeksi etäälle toisistaan huijausyritysten välttämiseksi. Sitä kuitenkin vaikeuttivat käytettävissä olevat oppimistilat. Osa oppilaista opiskelee puun alla, kun taas osa opiskelee sisätilassa, joka on niin pieni, ettei siellä ole mahdollista asettaa turvavälejä oppilaille kokeen ajaksi.
- Joidenkin kielten käännökset eivät olleet täsmällisiä. Opettajat löysivät useita virheitä muun muassa barin,nuerin, dinkan jamuiden Etelä-Sudanin kielten käännöksistä.
- Tarvittavia kieliä puhuvien opettajien saaminen valvojiksi oli joissain paikoissa haastavaa (useimmissa siirtokunnissa puhutaan useampaa kuin kahta kieltä). Asianmukaisen valvonnan varmistamiseksi opettajan oli ymmärrettävä tietyn ryhmän kieli. Tapauksissa, joissa kieltä ymmärtävää henkilöä ei ollut mahdollista saada, tentin asianmukainen suoritus vaarantui.
- Osalla äideistä oli kokeessa mukana vauva, minkä takia he eivät koko ajan pystyneet täysin keskittymään kokeen tekemiseen. Tämä vaati lisäaikaa joillekin ryhmille, joissa oli äitejä vauvojen kanssa, jotta koe saatiin suoritettua. Huomasimme myös, että vammautuneille ihmisille kokeen tekemiseen kannattaa varata enemmän aikaa kuin suositellut kolme tuntia.
- Joillakin asutusalueilla koetta ei voitu suorittaa samaan aikaan kuin muualla. Kaikki opiskelijat eivät myöskään voineet osallistua kokeeseen muiden kanssa samana päivänä. Oli tehtävä erityisjärjestelyjä kokeiden järjestämiseksi niille, joilta ne jäivät väliin.
Huolimatta standardoidun kokeen kahdenlaisesta vastaanotosta, Pakolaisavulle tämä merkitsee uuden aikakauden alkua. Toivomme voivamme parantaa vuosittain valmistuvien oppilaiden oppimistasoa ja jatkaa pakolaisten resilienssin edistämistä lukutaidon avulla.
Lue lisää työstämme Ugandassa verkkosivuiltamme: Uganda – Suomen Pakolaisapu