Ugandassa on tällä hetkellä yli 800 000 eteläsudanilaista pakolaista, joista enemmistö on käsittämättömiä julmuuksia paenneita naisia ja lapsia. Toimeentulo on äärimmäisen vaikeaa ja aliravitsemus yleistä, mutta useimmille pienin monesta pahasta.
Kävimme hiljattain Ugandan pohjoisosassa, lähellä Etelä-Sudanin rajaa, seuraamassa aikuiskoulutuskurssiemme etenemistä eteläsudanilaisten pakolaisten parissa. Etelä-Sudanin vuosia kestänyt sisällissota on ajanut kodeistaan yli 4 miljoonaa ihmistä eli noin kolmasosan koko maan väestöstä. Noin 12 miljoonan asukkaan maassa on laskentatavasta riippuen jopa 60-80 eri etnistä ryhmää. Etnisten ryhmien väliset jännitteet ja tulehtuneet välit ovat jo pitkään ennen nykyistä sisällissotaakin aiheuttaneet väkivallan leimahduksia.
Etelä-Sudan kuuluu maailman vähiten kehittyneisiin ja köyhimpiin valtiohin. Ihmisten vaatimaton toimeentulo on pääasiassa peräisin maanviljelystä ja karjankasvatuksesta. Näin köyhässä maassa vaikkapa yksittäisten ihmisten tekemät karjavarkaudet ovat riittävä syy mittaviin väkivaltaisuuksiin eri heimojen välillä. Esimerkiksi eräs nuer-heimon jäsenistä koostuva aseellinen ryhmittymä julisti vuonna 2011 näkemyksekseen, että murle-nimisen vihollisheimon täydellinen hävittäminen on ainoa keino turvata nuer-heimon karjan turvallisuus ja siten heimolaisten elinkeino.
Eräs nuer-heimon jäsenistä koostuva asellinen ryhmittymä julisti vuonna 2011 näkemyksekseen, että murle-nimisen vihollisheimon täydellinen hävittäminen on ainoa keino turvata nuer-heimon karjan turvallisuus ja siten heimolaisten elinkeino.
Sisällissota ja jo sitä edeltäneet levottomuudet ovat johtaneet siihen, että Etelä-Sudanin taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys on pitkään ollut pysähtynyttä. Väestöstä vain harvat ovat saaneet elämässään mitään koulutusta, ja lukutaidottomuus on yleistä: arviolta vain joka neljäs maan kansalaisista osaa lukea. Koulutuksen merkitys eteläsudanilaisille pakolaisille onkin valtava.
Saapuessamme tapaamaan opiskelijoita monet oppiryhmät nostivat esiin kirjoittamiaan kiitoskylttejä, lauloivat kiitoksenosoituslauluja tai nousivat taputtamaan. Iloisista reaktioista huolimatta ei kuitenkaan tarvitse katsoa syvälle pinnan alle nähdäkseen, että avuntarve on yhä valtava.
Valtaosa Ugandaan saapuneista eteläsudanilaisista on asutettu maan pohjoisosaan, lähelle heidän kotimaansa rajaa. Alueen pakolaiset ovat käytännössä täysin riippuvaisia ruoka-avustuksesta, sillä paikallinen maaperä on vaikeasti viljeltävää ja pakolaisten saamat maa-alueet pieniä.
Ruoka-avustus on kuitenkin riittämätöntä, etenkin, kun monien on muun toimeentulon puutteessa myytävä osa saamastaan ruoasta voidakseen ostaa esimerkiksi saippuaa ja välttämättömiä lääkkeitä. Tilanne on johtanut siihen, että aliravitsemus suurimmassa osaa Pohjois-Ugandan pakolaisasutusalueista on luokiteltu vakavaksi tai kriittiseksi.
Ruoka-avustus on kuitenkin riittämätöntä, etenkin, kun monien on muun toimeentulon puutteessa myytävä osa saamastaan ruoasta voidakseen ostaa esimerkiksi lääkkeitä. Tilanne on johtanut siihen, että aliravitsemus suurimmassa osaa Pohjois-Ugandan pakolaisasutusalueista on luokiteltu kriittiseksi.
Lukutaito- ja englannin kielen kurssillamme opiskelevat 39-vuotias Ayor ja 32-vuotias Kuir kertovat, että huoli ruoansaannista ja erityisesti lasten aliravitsemuksesta on jatkuva. Pakolaisavun toiminnan kautta naiset ovat onneksi saaneet luku- ja kielitaidon lisäksi myös käytännön oppeja siitä, kuinka hankkia omaa toimeentuloa ja parantaa perheen ruokaturvaa.
Vaikka aliravitsemus on Ugandassa laajamittaista, se on suurelle osalle eteläsudanilaisista pienin monesta pahasta. YK:n helmikuussa julkaisema raportti Etelä-Sudanin sisällissodan ihmisoikeusrikkomuksista kuvailee niin silmittömiä raakuuksia, että pakeneminen – nälän ja aliravitsemuksen uhallakin – on monelle ainoa vaihtoehto.
Teloituksia sekä ruumiillista, henkistä ja seksuaalista väkivaltaa on käytetty suorastaan kieroutuneella tavalla kylvämään pelkoa ja ajamaan ihmisiä kodeistaan. Pakoon päässeet kuvailevat, kuinka jopa vauvoja on surmattu raa’asti, ihmisiä haudattu elävältä sekä lasten yli ajettu tankeilla. Alle kymmenvuotiaita tyttöjä raiskattu ja poikia pakkovärvätty sotilaiksi. Osassa maata jopa kaksi kolmasosaa naisista ja yksi kolmasosa miehistä on joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi. Raiskaukset voivat olla niinkin raakoja, että osa uhreista menehtyy saamiinsa vammoihin.
Pakoon päässeet kuvailevat, kuinka jopa vauvoja on surmattu raa’asti, ihmisiä haudattu elävältä sekä lasten yli ajettu tankeilla. Osassa maata jopa kaksi kolmasosaa naisista ja yksi kolmasosa miehistä on joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi.
Sisällissodan osapuolet solmivat rauhan viime syksynä, mutta harva pakolaisista on toistaiseksi uskaltanut palata kotiin, sillä rauhanprosessi on epäonnistunut jo monta kertaa aiemmin.
Erityisesti perheelliset naiset, joilla ei ole tietoa aviomiehensä olinpaikasta tai siitä, onko tämä edes elossa, ovat arkoja palaamaan kotiseudulle. Kyseinen tilanne on pakolaisten keskuudessa hyvin tyypillinen, sillä jopa 80% Etelä-Sudanin pakolaisista on naisia ja lapsia.
Pakolaisäidit joutuvat usein huolehtimaan yksin koko perheestä. Naisten koulutustaso on vielä maan keskitasoakin alhaisempi, ja ilman koulutusta ja lukutaitoa kyky huolehtia perheen hyvinvoinnista on huolestuttavan heikko.
Eräs kurssiltamme juuri valmistunut äiti kertoo antaneensa kerran erehdyksessä tyttärelleen lähes tappavan yliannostuksen lääkettä, koska hän ei osannut lukea annosteluohjetta. ”Melkein menetin tyttäreni. Kun kuulin Pakolaisavun kursseista, päätin lujasti opettelevani lukemaan ja kirjoittamaan. Nyt ymmärrän, mitä ohjeissa sanotaan ja osaan annostella lääkkeitä oikein.”
Lukutaito helpottaa pakolaisten elämää vieraassa maassa välittömästi ja – kuten äskeinen esimerkki osoittaa – voi kirjaimellisesti olla elintärkeä. Ugandassa on tällä hetkellä yli 800 000 eteläsudanilaista pakolaista. Kun heistä lukutaitoisia on arviolta vain neljännes, on selvää, että koulutukselle on suunnaton tarve.
”Melkein menetin tyttäreni. Kun kuulin Pakolaisavun kursseista, päätin lujasti opettelevani lukemaan ja kirjoittamaan.”
Tue työtämme
52 eurolla voimme kattaa yhden pakolaisen osallistumiskulut 11 kuukauden lukutaitokurssille, mukaan lukien koko kurssin oppimateriaalit, osuus opettajan palkasta sekä muut kurssista aiheutuvat kulut. Yhdenkin ihmisen kouluttaminen hyödyttää yhteisöä paljon laajemmin, koska lukutaidon saavuttaneet jakavat ja opettavat taitojaan myös lapsilleen sekä muille perheenjäsenille ja lähipiiriin kuuluville.
LAHJOITA