Voisimmeko jo lopettaa jaottelun meihin ja heihin?

Kuvassa kaksi naista seisoo pöydän ääressä toisiaan vastakkain. Naiset nauravat, heillä on kädessään kahvikupit. Taustalla toimistoympäristö.

Tammikuun lopussa osallistuin Julius Töyrylän ja Suomen Pakolaisavun yhteistyössä tuottamaan Koko kuva -näyttelyn avajaisiin, ja sen yhteydessä minulla oli mahdollisuus osallistua paneelikeskusteluun, joka käsitteli maahanmuuton kuvastoa ja representaatiota. Panelistien toimittaja ja aktivisti Zahra Karimyn, sisäministeriön strategiapäällikkö Ari Evwarayen sekä Aman (Arktiset maahanmuuttajat) hallituksen puheenjohtaja Intisar Mushailehin kanssa olimme samaa mieltä, että median kuvasto on hyvin usein negatiivista ja kuvaa monikulttuurisuutta ongelmapainotteisesti tai vähintään stereotyyppisesti. Valitettavasti monesti Suomessa luodaan mielikuvia, joissa vahvistetaan toiseuden tunnetta, jossa se toinen on huonompi, vaarallisempi, epäluotettavampi, ja tämä taas luo pohjaa eriarvoisuudelle ja antaa myös valtaväestölle oikeutuksen syrjinnälle.

Miten media voisi olla rakentamassa dialogia valtaväestön ja vähemmistöryhmien välille? Minkälainen vastuu medialla on käsitteiden tuottamisessa ja positiivisten roolimallien luomisessa, erityisesti nuorille?

Suomi on moninaistunut ja prosessi tulee vaan jatkumaan. Suomessa asuu tälläkin hetkellä vajaa 500 000 maahanmuuttajataustaista ihmistä, kuten minä. Miten saamme kaikki Suomessa asuvat henkilöt osallistumaan meidän yhteiskunnassamme, kokemaan, että he ovat tervetulleita ja osa tätä maata? Miten pystymme yhdessä tukemaan hyvinvointivaltiotamme kohti parempaa tulevaisuutta ja mahdollistamaan, että myös lapsemme ja lapsenlapsemme saavat nauttia samoista palveluista ja mahdollisuuksista?

On mielestäni selkeää, että ilman suomalaisuuden kuvan tarkastelua muutos tulee tapahtumaan hitaasti ja kivuliaasti. Jos epäonnistumme luomaan avoimen ja turvallisen pohjan yhdenvertaisuudelle, jos emme pysty muokkaamaan omia käsityksiämme ja vähentämään omia ennakkoluulojamme ja pelkojamme, on mahdotonta saavuttaa hyviä väestösuhteita. Silloin tulemme edelleenkin kärsimään rasismista, segregaatiosta, yksinäisyydestä ja myös radikalisaatiosta. Nyt meillä on vielä aikaa toimia!

Medialla on valta mutta myös valtava vastuu käsitysten tuottamisessa. Mediassa pitäisi pyrkiä moninaisempien kuvastojen luomiseen, koska ne rakentavat päivittäin kuvaa suomalaisuudesta; siitä, mikä kuuluu siihen ja mikä ei. On aika ymmärtää, että suomalaisuuden kuva on muuttunut – kuten se on muuttunut aiemminkin historian saatossa. Kansalaisuudet saavat uusia piirteitä ja kehittyvät samalla tavalla kuin kaikki muutkin asiat meidän elämässämme. Jos haluamme, että yhteiskuntamme olisi tulevaisuudessa yhtenäisempi, meidän pitää ymmärtää, että väestömme rakenne ja kulttuuri myös muuttuvat ajan myötä.

Toivon hartaasti, että pystymme lopettamaan jatkuvan ihmisten jaottelun, ei ole ”meitä” ja ”heitä”. Voisimmeko jo nousta identiteettipoteroistamme ja hyväksyä, että suomalaisuuden lipun alle mahtuvat kaikki, jotka täällä asuvat ja tuntevat kuuluvansa yhteiskuntaamme?

Federico Ferrara
Asiantuntija, verkostot ja väestösuhteet

Henkilö istumassa tuolilla hymyillen.