Koronapandemia on heikentänyt pakolaisten asemaa Pakolaisavun toimintamaissa entisestään

Koronapandemian vuoksi pakolaiset ovat olleet viimeisten kahden vuoden aikana entistä haavoittuvaisemmassa asemassa pakolaisleireillä, joissa ahtaus, huono sanitaatio sekä puutteellinen tiedonkulku ovat lisänneet tartuntariskejä. Pandemia on aiheuttanut haasteita myös Pakolaisavun toiminnan, kuten koulutusten, toteuttamiselle toimintamaissamme Etiopiassa, Ugandassa ja Myanmarissa. Vaikka pandemian pahin vaihe alkaa jo olla ohi ja toimintamaissamme on voitu luopua lähes kaikista rajoituksista, näkyvät pandemian vaikutukset pakolaisten elämässä edelleen. Erityisesti tiukkojen rajoitusten seuraukset ovat olleet raskaat.

Pakolaisavun ulkomaan ohjelman asiantuntija Outi Perähuhta kertoo, että yksi pandemia-ajan merkittävimmistä vaikutuksista on ollut pakolaisten toimeentulon ja ruokaturvan heikentyminen. Monet pakolaiset myyvät toimeentulonsa takaamiseksi toreilla erilaisia tuotteita, kuten viljelemiään vihanneksia. Pandemian hillitsemiseksi ihmisten liikkumista kuitenkin rajoitettiin, ja näin ollen pakolaisten mahdollisuus sekä viljelyyn että viljeltyjen tuotteiden myymiseen ja ostamiseen vaikeutui huomattavasti. Samaan aikaan kuljetusrajoitukset aiheuttivat elintarvikkeiden hintojen rajun nousun.

Pandemian aikana negatiiviset selviytymiskeinot, kuten lapsiavioliitot, ovat lisääntyneet taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Perähuhta painottaakin, että erityisesti pakolaisnaisten ja -tyttöjen tilanne on pandemia-aikana ollut hyvin vaikea.

– Koronavirus on vaikuttanut olennaisesti naisten ja tyttöjen oikeuksien toteutumiseen. Perheväkivalta on todetusti kasvanut kaikkialla maailmassa koronan aikana, näin myös Pakolaisavun toimintamaissa. Myös nuorten raskaudet ovat lisääntyneet, kun ehkäisystä ei ole ollut tarjolla tietoa ja koulutusta.

Monen pakolaistytön koulunkäynti onkin koulusulkujen jälkeen keskeytynyt kokonaan raskauden, varhaisen avioliiton tai lapsityön vuoksi. Ne tytöt, jotka eivät ole koronan jälkeen palanneet kouluihin esimerkiksi lapsen saamisen myötä, ovat kuitenkin pystyneet jatkamaan opiskelua Pakolaisavun koulutuksissa.

Vaikka kuluneet vuodet ovat olleet haastavia, ne ovat tuoneet esille toimintamme merkityksen pakolaisten elämässä aivan uudella tavalla. Kun koulutuksen avulla vahvistetaan pakolaisten resilienssiä, vahvistuu heidän toimintakykynsä ja toimijuutensa myös vastaavissa kriisitilanteissa.

– Esimerkiksi lukutaitokoulutukset nousevat tärkeään rooliin tällaisissa tilanteissa. Vain lukemalla voi ymmärtää virallisia ohjeistuksia, saada luotettavaa tietoa sekä kehittää tiedon pohjalta uusia ideoita, Perähuhta kertoo.

Ugandassa pakolaisten resilienssin vahvistumista todistettiinkin konkreettisesti. Kun liikkumisrajoitusten vuoksi Pakolaisavun työntekijät eivät voineet kulkea pääkaupungissa Kampalassa seuraamassa ja tukemassa koulutuksia, pitivät pakolaisyhteisöjen johtajat huolen siitä, että yhteisön keskuudesta valitut fasilitaattorit jatkoivat koulutuksia itsenäisesti.

– Pakolaisyhteisöjen johtajien aktivoituminen kertoo siitä, että he ovat nähneet, millainen merkitys Pakolaisavun toiminnalla on. He halusivat huolehtia siitä, että toiminta jatkuu koronasta huolimatta, Perähuhta kiteyttää.

Lue lisää työstämme Etiopiassa, Ugandassa ja Myanmarissa.