Pakolaisavun viestinnän ja markkinoinnin tiimi sai jälleen kevään ajaksi vahvistusta kahdesta harjoittelijasta, joiden kevät on ollut täynnä mieleenpainuvia kokemuksia ja uusia aluevaltauksia. Kevään kääntyessä kohti kesää viestinnän harjoittelijamme Daniel Rasela ja varainhankinnan ja hallinnon harjoittelijamme Erika Tilander istahtivat alas pohtimaan, mitä kaikkea harjoittelu on pitänyt sisällään.
Miten aikaisemmat kokemuksenne sopivat harjoittelun pohjaksi?
Daniel: Ennen järjestömaailmaan astumista olin tehnyt viestinnän harjoittelut sekä mainostoimistossa että nykytaiteen organisaatiossa. Mainostoimistossa opin kaupallisen viestinnän rytmin, kun taas nykytaiteen parissa syvennyin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Nämä toisistaan erilaiset kokemukset antoivat arvokkaita näkökulmia, joita pystyin tuomaan mukanani Pakolaisavulle. Harjoittelu järjestössä lisäsi ymmärrystäni viestinnästä välineenä vaikuttaa ja puolustaa ihmisoikeuksia.
Erika: Minulle järjestömaailma oli tuttu ennen harjoittelua lähinnä erilaisten harrastejärjestöjen ja vapaaehtoistöiden kautta, mutta olin jo pidemmän aikaa haaveillut, että seuraava askel urapolulla voisi olla juurikin järjestössä. Ja valehtelisin jos väittäisin, että Pakolaisapu ei olisi ollut minua kiinnostaneiden järjestöjen kärkikahinoissa! Aiempaa työkokemusta olin kerryttänyt kesäisin uutistoimituksen vilskeessä, minkä lisäksi takanani oli harjoittelu Euroopan muuttoliikeverkoston Suomen yhteyspisteessä.
Harjoittelu Pakolaisavulla tuki opintojani Turun yliopiston valtio-opin pääaineessa luontevasti, sillä työstin keväällä harjoittelun ohella kandidaatintutkielmaani EU:n muuttoliikepolitiikan muutoksia koskien. Olin opinnoissani ja aiemmissa työkokemuksissani perehtynyt jo jonkin verran Pakolaisavun työn teemoihin, ja kevään aikana tietoni syventyivät ja konkretisoituivat monella tasolla.
Millaista Pakolaisavun arki on?
Erika: Maailmanpoliittisten kriisien ja konfliktien värittämän kevään aikana myös Pakolaisavun organisaatio kävi läpi raskaita aikoja, kun järjestössä käytiin muutosneuvottelut. Harjoittelumme ei osunut helpoimpaan aikaan, mutta kenties juuri siksi harjoittelussa tehty työ tuntui sitäkin merkityksellisemmältä.
Harjoittelujaksostani mieleen jää erityisesti ihmiset. Vaikka organisaation kevät oli paikoin vaikeakin ja resurssien rajoittuneisuudesta johtuen kiireinen, olin päivästä toiseen äärimmäisen vaikuttunut ihmisten ammattitaidosta, solidaarisuudesta ja empatiasta. Opin heidän kauttaan paljon siitä, millainen työntekijä ja kollega haluan itse olla tulevaisuudessa. Erityisen lämpimin mielin jään muistelemaan omia lähitiimejäni eli viestinnän ja hallinnon porukkaa, joilta saamani tuki ja turvallinen kehittymisympäristö ovat olleet korvaamattomia.
Daniel: Vuotta 2025 on leimannut kiristynyt maailmantilanne sekä maailmanlaajuiset leikkaukset ihmisoikeustyöstä, joiden merkittäviä vaikutuksia olen päässyt todistamaan aitiopaikalta Pakolaisavussa. Puolivuotinen harjoitteluni ei ollut helppo. Organisaatiossa käynnistyivät leikkausten aiheuttamat muutosneuvottelut, jotka heijastuivat väistämättä myös yhteisöön. Arvojen koventumista maailmanlaajuisesti sekä yhteiskunnassamme on ollut paikoin lohdutonta seurata, mutta samalla se on tehnyt työn merkityksen entistäkin konkreettisemmaksi ja tärkeämmäksi.
Harjoitteluni oli todellista ”kädet saveen” -meininkiä alusta asti. Pääsin mukaan viestinnän tekemiseen monipuolisesti eri osa-alueilla, ja tekemiseeni luotettiin. Oma tiimini oli kannustava ja empaattinen. Minulle annettiin vastuuta ja luotettiin siihen, että pärjään, mutta tukea oli myös aina saatavilla, kun sitä tarvitsin. Pakolaisavun harjoittelulla oli valtava vaikutus ammatilliseen itsetuntooni.
Mikä yllätti harjoittelussa tai mitä opit harjoittelun aikana?
Daniel: Tämä harjoittelu on vahvistanut käsitystäni siitä, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Olen oppinut, että viestinnällä on todella merkitystä ja että humanistin näkemyksellä ja empatialla on paikka työelämässä. Olen kiitollinen tästä kokemuksesta ja toivonkin, että tulevaisuudessa pääsen tekemään työtä ymmärryksen lisäämisen ja ihmisoikeuksien puolesta.
Sain harjoittelun aikana myös inspiraation graduuni, jonka aiheeksi valikoitui maahanmuuttaneiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kotoutumisen tutkiminen. Sain toteutukseen sparrailuapua sekä konkreettista tietoa talon sisältä, mikä sytytti kipinän tutkimuksen tekemiseen. Seuraavaksi lähden Berliinin kirjoittamaan graduani ja toivon, että pääsen esittelemään sen tuloksia Pakolaisavulla, kun työ on valmis.
Erika: Jos järjestömaailma ei ollut minulle ennestään aivan vieras, niin varainhankinta sen sijaan oli täysin tuntematonta aluetta! Minua kuitenkin kiinnosti tutustua siihen, miten järjestöt rahoittavat eli mahdollistavat toimintaansa ja kuinka lahjoittajaviestinnän salat toimivat. Harjoittelu olikin hyvin opettavainen tässä suhteessa. Nykytilanteessa, jossa monen järjestön rahoitus on kiven alla, oli helppo oppia arvostamaan Pakolaisavun työn mahdollistavia lahjoituksia. Kevään loppupuolella Sita Salmisen kanssa yhteistyössä lanseerattu uusi mallisto toi myös mukanaan toivottua hulinaa varainhankintaan!
Myöskään hallinnon tehtävistä minulla ei ollut juurikaan kokemusta etukäteen, ja rehellisesti sanottuna ei myöskään kovin hyvää käsitystä siitä, mitä kaikkea hallinnollista kansainvälisen järjestön pyörittämiseen edes liittyy. Kuuden kuukauden aikana tutuiksi tulivat tiliöinnit, kokousjärjestelyt, työsuhde-etujen hallinnointi, yleiset toimistotehtävät sekä ennen kaikkea Pakolaisavun ammattitaitoiset ja lämpimät työntekijät. Hallinnon tehtävissä minulle kaiken suola olikin se, että tehtävissä pääsi vaivihkaa myös tutustumaan koko talon henkilökuntaan ja heidän työtehtäviinsä.
Mitä harjoittelusta jäi käteen?
Erika: Harjoittelu Pakolaisavulla vahvisti minulle sen, että tahdon jatkossakin tehdä töitä kotinsa pakon edessä jättäneiden tukena. Erityisen arvokasta oli päästä tutustumaan Pakolaisavun tekemään humanitaariseen työhön ja kehitysyhteistyöhön Etiopiassa, Ugandassa, Myanmarissa ja Etelä-Sudanissa. Harjoittelu tuki omia kansainvälisen politiikan ja monikulttuurisuuden opintojani erinomaisesti, ja oli hienoa huomata, miten teoriatasolla opetellut asiat pystyi siirtämään käytäntöön!
Harjoittelusta jäi käteen vahva luotto järjestökentän työntekijöihin – Suomessakin hirveän moni tekee päivästä toiseen töitä paremman maailman puolesta, vaikka se tuntuu välillä jäävän liiaksi piiloon. Lisäksi sain vahvistuksen sille, mitä tulin hakemaankin: Pakolaisavun teemat ovat juuri niitä, joiden parissa haluan uraani jatkaa. Pidän mukanani myös opin siitä, että empatian ja ymmärryksen lisääminen tapahtuu yksi teko kerrallaan.
Daniel: Viestintä organisaation läpileikkaavana toimintona mahdollisti perehtymisen niin kotimaan hankkeisiin kuin kansainväliseen toimintaankin, ja työtehtävien monipuolisuus lisäsi ymmärrystä monisyisistä ilmiöistä. Harjoittelu syvensi yhteiskunnallista ajatteluani, mikä on minulle henkilökohtaisesti merkityksellistä. Koen, että juuri tämä ymmärrys on harjoittelun tärkein anti, joka jää elämään mukanani pitkälle tulevaisuuteen.
Seuraavan harjoitteluhaun ajankohta tarkentuu myöhemmin. Tiedotamme uusista harjoittelumahdollisuuksista verkkosivuillamme ja somekanavissamme – pysy kuulolla!