Ensimmäinen toimintavuotemme Etelä-Sudanissa on näkynyt konkreettisesti ihmisten elämissä. ”Työhömme osallistunut ihminen totesi, että vaikka Pakolaisavun työ loppuisi nyt, hän pystyisi nyt huolehtimaan perheestään,” kertoo maajohtajamme Francis Eswap.
Vuosi sitten, keväällä 2024, toimintamme laajeni maailman nuorimpaan valtioon Etelä-Sudaniin. Vuonna 2011 Sudanista itsenäistyneen valtion lyhyttä historiaa ovat värittäneet etnisten ryhmien väliset konfliktit, elintarvikkeiden puute ja ilmaston ääri-ilmiöt, kuten tulvat ja kuivuus. Vuosina 2013–2018 maassa sodittiin sisällissota, jossa kuoli arviolta 383 000 ihmistä ja jonka seurauksena 4 miljoonaa ihmistä joutui jättämään kotinsa pakon edessä. Sisällissota päättyi virallisesti vuoden 2018 rauhansopimukseen. Kaikki sotaan osallistuneet ryhmät eivät kuitenkaan allekirjoittaneet sopimusta ja etnisten ryhmien väliset konfliktit ovat jatkuneet edelleen.
“Etelä-Sudanissa on 64 etnistä ryhmää ja se on kulttuureiltaan ja kieliltään hyvin moninainen. Maassa on kuitenkin kaksi selvästi dominoivaa ryhmää, dinkat ja nuerit,” Etelä-Sudanin maajohtajamme Francis Eswap kertoo.
“Etelä-Sudan on jatkuvan konfliktin maa: konfliktit alkoivat jo ennen itsenäisyyttä ja jatkuvat edelleen. Ruokaturvattomuus ja sukupuolittuneeseen väkivaltaan liittyvät ongelmat ovat keskeisiä, ja liikkuminen maassa on hankalaa,” hän jatkaa.
Pakkomuutto ja Etelä-Sudan
- Etelä-Sudanissa asuu 11,5 miljoonaa ihmistä, joista 1,9 miljoonaa elää maansisäisinä pakolaisina ja 500 000 on pakolaisia tai turvapaikanhakijoita. Etelä-Sudaniin saapuvista pakolaisista 94 prosenttia on paennut Sudanin konfliktia, ja pakolaisista 80 prosenttia on naisia ja lapsia.
- 2,3 miljoonaa eteläsudanilaista on paennut kotimaansa konflikteja ja elinolosuhteita naapurivaltioihin Etiopiaan, Ugandaan, Sudaniin ja Keniaan. Kyseessä on Afrikan suurin pakolaiskriisi.
- Merkittävä osa Etelä-Sudanista paenneista on kuitenkin joutunut sittemmin palaamaan Etelä-Sudaniin esimerkiksi Sudanin konfliktin tai Etiopian ruokapulan ja levottomuuksien vuoksi.
Pakolaisavun Etelä-Sudanin maajohtaja Francis Eswap kertoo, että Etelä-Sudan on kielellisesti ja kulttuurillisesti hyvin moninainen.
Etelä-Sudanin olosuhteisiin on vaikuttanut merkittävästi vuonna 2023 alkanut Sudanin konflikti. Helmikuussa 2025 Etelä-Sudanin tilanne vaikeutui entisestään väkivaltaisuuksien ja konfliktien lisäännyttyä. Tämä on lisännyt pakkomuuttoa ja humanitaarisen avun tarvetta. YK on varoittanut, että valtio on uuden sisällissodan partaalla. Inhimillisen kehityksen indeksissä (HDI) Etelä-Sudan on viimeisellä sijalla ja 76 prosenttia maan väestöstä elää köyhyydessä. Suurin osa Etelä-Sudanissa asuvista on humanitaarisen avun tarpeessa.
Etelä-Sudanin ruokaturva on heikentynyt paitsi monena peräkkäisenä vuotena toistuneiden historiallisten tulvien, myös konfliktien ja taloustilanteen seurauksena. Maan talous nojaa öljyvientiin ja Sudanin konflikti on vaikeuttanut öljykauppaa merkittävästi. Lisäksi WFP:n ruoka-apu Etelä-Sudaniin väheni merkittävästi vuonna 2024 ja rahoitus on pienentynyt vuoden 2025 aikana. Tämä on vaikeuttanut merkittävästi alueella toimivien toimijoiden, kuten UNHCR:n työtä. Arvioiden mukaan 57 prosenttia Etelä-Sudanin väestöstä kärsii akuutista ruokaturvattomuudesta vuoden 2025 aikana.
Tuemme Etelä-Sudaniin palanneita käteisavustusten, talouslukutaitokoulutuksen ja sukupuolittuneen väkivallan ehkäisyn avulla
Vuoden 2018 rauhansopimuksen jälkeen 700 000 eteläsudanilaista on palannut kotimaahansa . Paluumuuttaneet kohtaavat palatessaan monia haasteita: heillä ei usein ole kotia, omaisuutta tai yhteisöä, johon palata. Ruoasta on pulaa ja sosiaalipalveluita ei ole tarjolla riittävästi. Monista palanneista on tullut maan sisäisiä pakolaisia riittämättömän tuen vuoksi . Työmme Etelä-Sudanissa onkin tämän vuoksi keskittynyt Etelä-Sudanin ja Etiopian välisen rajan läheisyyteen Akobon maakuntaan, jonne paluumuuttaneet usein jäävät.
Tavoitteenamme on tukea eteläsudanilaisia paluumuuttajia tarjoamalla käteisavustusta ja talouslukutaitokoulutusta. Francis kertoo, että tämän yhdistelmän tarjoaminen erottaa Pakolaisavun muista alueen toimijoista.
“Käteisapu pelastaa elämiä. Etelä-Sudanin koulutusjärjestelmä on jo pitkään ollut toimimaton, joten talouslukutaitokoulutus on hyvin tärkeää. Sen myötä ihmiset oppivat pitämään kirjaa säästöistään, lukemaan lääkereseptejä ja paljon muuta,” hän selittää.
Käteisapua on Francisin mukaan käytetty etenkin ruoan ostamiseen, ja sen tuella on myös perustettu pieniä yrityksiä.
“Työhömme osallistunut ihminen totesi, että vaikka Pakolaisavun työ loppuisi nyt, hän pystyisi nyt huolehtimaan perheestään. Eräs vammainen nainen puolestaan perusti työmme tuella oman yrityksen tyttärensä kanssa. Näemme muutosta asenteissa, lapsia, jotka palaavat kouluun ja ihmisiä, jotka arvostavat itseään ja katsovat tulevaisuutta kohti,” Francis kuvailee Pakolaisavun työn vaikutuksia.
Käteisavun ja talouslukutaitokoulutuksen lisäksi Pakolaisapu tarjoaa eteläsudanilaisille yhteisöille tietoa sukupuolittuneesta väkivallasta ja sen ehkäisystä kouluttamalla paikallisen yhteisön jäseniä jakamaan tietoa aiheesta ja ohjaamalla väkivaltaa kohdanneita naisia tukipalveluihin. Francis toteaa, että sukupuolittunut väkivalta liittyy usein valtasuhteisiin ja siksi kouluttaminen on erityisen tärkeää.
“Paluumuuttaneilla ei ole mitään, mihin palata. Pääasia, mitä voimme tehdä on elintärkeän tuen antaminen sekä sukupuolittuneen väkivallan vastainen työ,” Francis sanoo.
Näemme muutosta asenteissa, lapsia, jotka palaavat kouluun ja ihmisiä, jotka arvostavat itseään ja katsovat tulevaisuutta kohti.
Uuden rahoituksen ansiosta elintärkeä työmme saa jatkoa – toisena vuonna tavoitteena tukea 10 000 ihmistä
Suomen ulkoministeriön myöntämän uuden rahoituksemme turvin työmme Etelä-Sudanissa jatkuu ainakin huhtikuuhun 2026 asti. Siihen mennessä tavoitteenamme on parantaa ruokaturvaa ja sukupuolittuneen väkivallan tilannetta alueella tarjoamalla käteisapua 800:lle haavoittuvassa asemassa olevalle kotitaloudelle ruoan ja muiden välttämättömyystarvikkeiden hankintaan. Tavoitteenamme on kohdistaa tukemme erityisesti naisten johtamille perheille, lapsellisille perheille, ikääntyneille, vammaisille ihmisille ja muille haavoittuvassa asemassa oleville kotitalouksille. Käteisavun lisäksi nämä kotitaloudet saavat mahdollisuuden osallistua lasku- ja talouslukutaidon koulutukseen, jotta avustusrahat käytettäisiin suunnitelmallisesti kotitalouksien parhaaksi.
“Odotan seuraavaa vuotta suuresti ja olen iloinen, että saamme jatkaa työtämme,” Francis toteaa.
“Ainoa, mitä Pakolaisapu voi eteläsudanilaisille tässä tilanteessa antaa on tunne yhteisöön kuulumisesta ja usko tulevaisuuteen. Me annamme ihmisille oikeat taidot ja asenteet tulevaisuutta varten,” hän jatkaa.
51-vuotias Chuol Puy Kherjiok (vas.) palasi Etelä-Sudaniin perheensä kanssa vuonna 2023 paettuaan Sudanin sotaa. Perhe hankki Pakolaisavun käteisavun turvin lehmän ja perusti teekaupan, minkä lisäksi perheen lapset pääsivät kouluun. ”Nyt voin ruokkia perheeni ja pitää lapseni koulussa. Olen onnellinen. Vaikka Pakolaisapu lähtisi nyt, pystyisin huolehtimaan perheestäni,” perheenisä kertoo.
Myös työmme sukupuolittuneen väkivallan ehkäisemiseksi jatkuu. Järjestämme koulutusta yhteisöille ja nostamme valmiutta reagoida väkivaltatapauksiin sekä sukupuoleen ja vammaisuuteen kohdistuvaan syrjintään. Pyrimme edistämään kaikessa toiminnassamme sukupuolten tasa-arvoa ja vammaisten osallisuutta.
“Toisena vuotena keskitymme laajentamaan työtämme vammaisten ihmisten osallisuuden edistämiseksi ja varmistamme, että toimintamme on saavutettavaa kaikille. Valtasuhteet aiheuttavat edelleen ongelmia, joten haluamme keskittyä nostamaan nuorten ja naisten ääniä esille ja tukemaan sukupuolittunutta väkivaltaa kohdanneita,” Francis painottaa.
Jatkorahoituksen turvin pystymme tukemaan yhteensä 10 000 henkilöä, joihin kuuluu niin paluumuuttaneita, maan sisäisiä pakolaisia kuin vastaanottavan yhteisön jäseniä. Jatkamme samalla ensimmäisenä vuonna käynnistynyttä yhteistyötämme kansallisen Nile Hope -kansalaisjärjestön kanssa, jonka kanssa olemme tehneet yhteistyötä Etelä-Sudanin työmme alusta asti. Samalla tavoitteenamme on vahvistaa paikallisten kumppaneiden luottamusta ja etsiä uusia kumppaneita yhteistyötä varten.
Haluamme keskittyä nostamaan nuorten ja naisten ääniä esille ja tukemaan sukupuolittunutta väkivaltaa kohdanneita.
Francis kertoo olevansa tyytyväinen tähänastiseen työhömme. Hän kuitenkin huomauttaa, että Pakolaisapu pystyy enempäänkin. Pidemmällä aikavälillä tavoitteena onkin laajentaa työtä niin, että siirrytään humanitaarisesta avusta pitkäjänteisempään kehitystyöhön.
“Pyrimme aloittamaan paikallisesti toiminnallisen aikuislukutaitokoulutuksen sekä työllisyyden ja nuorten taitojen kehittämiseen liittyvää työtä ja laajentamaan siitä heti, kun se on mahdollista,” Francis kertoo.
Francis muistuttaa, että humanitaarisen avun merkitys Etelä-Sudanissa on suuri eikä sitä pidä vähätellä: jokainen onnistuminen on askel kohti valoisampaa tulevaisuutta niille naisille ja tytöille sekä miehille ja pojille, joita työmme koskettaa.
“Pakolaisapu on mukana muutoksessa: tavoitteenamme on rakentaa resilienssiä, muuttaa ajatusmalleja ja puuttua kulttuurisiin väärinymmärryksiin ja haitallisiin perinteisiin,” Francis selittää.
”Työssäni näen, miten ihmiset oppivat unelmoimaan uudelleen.”
Lue lisää työstämme Etelä-Sudanissa täältä.