© Henna Västi
Suomen Pakolaisapu on valinnut Vuoden pakolaiseksi 2025 tamperelaisen Homaira Qadaren. Nimitys julkistettiin torstaina 12.6. Helsingissä.
Paon jälkeen perhe jälleen yhdessä
Afganistanista kotoisin oleva, Vuoden pakolainen 2025 Homaira Qadare saapui Suomeen 15-vuotiaana vuonna 2003 perheenyhdistämisen kautta äitinsä ja 4 veljensä kanssa. Isä oli saapunut ja hakenut turvaa maasta 3 vuotta aikaisemmin, ja jälleen perhe oli yhdessä. ”Milloin aurinko laskee?”, oli ensimmäisiä kysymyksiä, joita Homaira kyseli isältään kesäisessä Suomessa.
Homairan molemmat vanhemmat olivat koulutettuja, aktiivisia ja auttoivat usein muita hädän ja huolten keskellä. Yhteiskunnallisen asemansa takia perheen isä sai tappouhkauksia ja joutui lopulta pakenemaan Afganistanista valtaan noussutta Talibanin hallintoa. Perhe ei kuullut isästään pitkään aikaan, ja kaikki pelkäsivät, että hän oli menehtynyt pakomatkallaan. Koska myös perheen äitiä uhkailtiin, isän veli haki perheen keskellä yötä turvaan Pakistaniin.
– Elimme täydessä epävarmuudessa – isä ei tiennyt meidän tilanteestamme emmekä me tienneet, onko hän enää edes elossa. Lopulta saimme soiton Suomesta, jonne isä oli päässyt turvaan, Homaira hymyilee.
HOMAIRA QADARE
Ikä: 37 vuotta
- Synnyinmaa: Afganistan
- Asuu: Tampereella
Perhe: Mies ja 3 lasta, vanhemmat, 1 sisko ja 4 veljeä
Ammatti: Varhaiskasvatuksen opettaja
Saapunut Suomeen: 2003 perheenyhdistämisen kautta
Homairan mukaan elämä Afganistanissa oli kuin elämää kahden maailman välillä – kotona sai elää ja kasvaa rakastavan perheen kesken. Siellä kokoonnuttiin usein sukulaisten ja ystävien kanssa, tehtiin ruokaa ja tanssittiin. Kodin seinien ulkopuolella odotti toisenlainen todellisuus: arkea väritti pelko, tyttöjen piti käyttäytyä tiukkojen sääntöjen mukaan ja minnekään ei voinut mennä yksin, vaan aina jonkun veljistä tuli olla mukana turvana. Sama tilanne jatkui Pakistanissa.
– On todella vaikeaa syntyä naiseksi Afganistaniin. Minun onneni oli, että vanhempani suojelivat meitä lapsia aina ja lopulta toivat meidät turvaan Suomeen, Homaira kiteyttää.
Kotoutumisen keskiössä perhe ja vahva kielitaito
Perhe asettautui Pirkkalaan, jossa isä oli jo hetken aikaa asunut. Siellä Homaira vietti seuraavat 7 vuotta: hän kävi valmistavan luokan, yläkoulun sekä lukion ja valmistui lähihoitajaksi.
– Isäni oli nähnyt ensimmäisinä Suomen vuosiaan, kun penkkaripäivänä nuoret heittelivät iloisesti karkkeja. Tuolloin hän toivoi, että myös hänen lapsensa saisivat valkolakit, ja niin myös kävi – vaikka meille yritettiinkin koulussa antaa kuvaa, etteivät maahanmuuttaneet voi päästä lukioon, Homaira kuvailee.
Homairan mukaan nuoruus Pirkkalassa oli rauhallista. Arkea rytmitti opiskelu, kaverit ja monet erilaiset tilaisuudet ja juhlat muiden alueella asuneiden afganistanilaisten perheiden kanssa. Eniten Homaira nautti siitä, että sai nuorena pukeutua niin kuin halusi ilman kovia rajoitteita ja pystyi liikkumaan vapaammin.
Perhe sai tukea kotoutumiseen ja arjen asioihin perhetyöntekijältä, ja kaikki tarpeelliset palvelut, kuten KELA ja TE-toimisto, olivat aivan kodin lähellä. Arkea helpotti myös se, että isä oli jo asunut maassa ja tiesi, miten asiat toimivat. Homairan mukaan perhe koki välillä syrjintää ja rasismia, mutta kokemukset eivät ottaneet sen suurempaa otetta elämästä.
– Totta kai rasistiset kokemukset ovat vaikuttaneet meihin eri tavoin, mutta emme ole antaneet niille liikaa tilaa. Rakastava perhe on ollut valtava voimavara, ja meillä kaikille on tänä päivänä kodit ja työpaikat. Olen oppinut, että jos yksi henkilö sanoo pahasti, usein toinen sanoo positiivisia asioita, Homaira pohtii.
Myös suvussa kulkeva kielitaito on Homairan mukaan ollut merkittävä tekijä sopeutumisessa uuteen maahaan. Homaira puhuu useita eri kieltä ja koki myös suomen kielen opettelun nuorena tyttönä suhteellisen helpoksi.
– Aluksi kielen opiskelu vaati todellista sinnikkyyttä, ja äitini oli aina minua kannustamassa. Kuuden kuukauden jälkeen päätin, että esimerkiksi kaupassa en käytä enää englantia ja puhun rohkeasti suomea niin kauan, kunnes tulen ymmärretyksi, Homaira naurahtaa.
Vapaaehtoistoiminta voimaannuttaa
Tällä hetkellä Homaira asuu Tampereella miehensä ja kolmen lapsensa kanssa. Elämä on täynnä töitä varhaiskasvatuksen opettajana, vapaaehtoistoimintaa ja lasten harrastuksia.
– Jos en ole töissä, olen vapaaehtoisena jossakin. Jos en ole vapaaehtoisena, olen keittiössä tekemässä lapsilleni ruokaa, Homaira naurahtaa kuvaillessaan arkeaan.
Homaira on jo yli 10 vuoden ajan ollut tukemassa pakolaistaustaisia ihmisiä ja maahanmuuttaneita erilaisten hankkeiden kautta. Hän on muun muassa kouluttanut tyttöjä naisten oikeuksista ja seksuaaliterveydestä, neuvonut naisia raskausaikaan ja äitiyteen liittyvissä asioissa ja puhunut maahanmuuttaneille mielenterveydestä. Homaira on päässyt tukemaan lapsiperheitä ja olemaan mukana moniammatillisissa työryhmissä.
– Saan paljon voimaa vapaaehtoistyöstä ja muiden auttamisesta. Mikään ei voita sitä, kun ihminen hymyillen katsoo sinua silmiin ja sanoo kiitos. Oli ihminen mistä maasta tahansa, oli hänen uskontonsa tai ihon värinsä mikä tahansa, tahdon häntä auttaa, Homaira toteaa.
Vapaaehtoistöidensä kautta Homaira on huomannut, että kaikki palveluihin oikeutetut maahanmuuttaneet eivät ole niistä tietoisia tai jos ovat, heitä ei aina saada houkuteltua mukaan. Ollessaan itse tuore äiti myöskään Homaira ei tiennyt esimerkiksi äiti-vauva-kursseista. Hänen mukaansa tarjolla olevilla kursseilla on iso rooli perheiden kotoutumisessa ja ne voivat motivoida tutustumaan uuteen maahan ja mahdollisuuksiin tuetusti.
– Esimerkiksi vanhemmilla voi olla suuri huoli lapsistaan ja vaikeaa kasvattaa heitä kahden kulttuurin välillä. Jos kursseille lähdetään aktiivisesti mukaan, ymmärrys ja sitoutuneisuus yhteiskuntaan kasvaa, Homaira kiteyttää.
Ääni afganistanilaisille naisille
Homairalle päätehtävä Vuoden pakolaisena on selvä – kiinnittää huomiota afganistanilaisten naisten tilanteeseen. Hän tahtoo olla lisäämässä tietoisuutta Afganistanista ja naisten epäinhimillisestä, jatkuvasti tiukentuvasta asemasta maassa ja taistella heidän oikeuksistaan.
– Afganistanissa kotieläimillä on enemmän oikeuksia kuin naisilla. He eivät saa puhua julkisilla paikoilla, heidän pitää pysyä piilossa, he eivät saa käydä missään ilman miehen lupaa ja läsnäoloa. Tahdon puhua näiden naisten puolesta ja nähdä, että heitä ei unohdeta kaikkien muiden kriisien keskellä, Homaira sanoo.
Tämän lisäksi Vuoden pakolaisena Homaira haluaa jatkaa lapsiperheiden tukemista ja tuoda maahanmuuttaneiden tietoisuuteen olemassa olevia palveluita. Lisäksi hän tahtoo muistuttaa aikuisia ja vanhempia heidän suuresta vastuustaan siitä, kuinka lapset näkevät ja kokemat muut ja maailman.
– Kun olin harjoittelussa päiväkodissa, lapset tahtoivat aina leikkiä pitkällä tukallani. Yksi lapsi kuitenkin seisoi aina kauempana, ja kun toinen hoitaja yritti saada häntä mukaan, lapsi totesi: ”Haluaisin, mutta vanhempani sanoivat, että maahanmuuttajat tappavat tai myrkyttävät”. Tämä oli mieleenpainuva ja silmiä avaava kokemus – lapset eivät automaattisesti ajattele näin vaan sisäistävät kauheita ennakkokäsityksiä aikuisilta. Tähän me aikuiset voimme vaikuttaa, Homaira kiteyttää.
Afganistan
Afganistanin historia on täynnä konflikteja ja ulkovaltojen sekaantumista. Neuvostoliitto miehitti maan vuonna 1979, mikä käynnisti yhdeksän vuoden sodan, jonka aikana yli kuusi miljoonaa ihmistä joutui pakenemaan. Neuvostoliiton vetäytymisen jälkeen sisällissota jatkui, kun eri aseelliset ryhmittymät kilpailivat vallasta. Vuonna 1996 Taliban nousi ensimmäistä kertaa valtaan. Taliban rajoitti naisten ja tyttöjen oikeuksia sekä loi kansainvälisesti eristäytyneen hallinnon.
Vuonna 2001 Yhdysvaltain johtama liittouma syrjäytti Talibanin, mutta kahdenkymmenen vuoden jälleenrakennus ja yritykset luoda vakaa hallinto epäonnistuivat. Kun Yhdysvallat vetäytyi maasta vuonna 2021, Taliban nousi uudelleen valtaan. Tällä hetkellä afganistanilaisia pakolaisia on yli 2,6 miljoonaa, minkä lisäksi Afganistanissa on yli 3,5 miljoonaa maan sisäisesti pakenemaan joutunutta. Afganistanin tilannetta on kuvattu humanitaariseksi katastrofiksi ja erityisesti naisten oikeudet ovat jälleen uhattuna.
Lähteet:
https://www.unhcr.org/us/countries/afghanistan
https://www.refworld.org/reference/countryrep/writenet/1996/en/96430