Vammaisinkluusio on tärkeä osa työtämme Myanmarissa – “Aiemmin pidin itseäni heikkona, mutta nyt minulla on tuplasti enemmän voimia”

Ihminen istuu pyörätuolissa tilan edessä opettamassa, muut ihmiset kuuntelevat häntä istuen

Vuoden 2021 sotilasvallankaappauksesta käynnistyneessä Myanmarin kriisissä on tapahtunut käänne huonompaan suuntaan. Maaliskuussa maahan iskeneet maanjäristykset ovat johtaneet kuolemiin, kärsimykseen ja tuhoon, mikä on pahentanut jo aiemmin hälyttävää humanitaarista kriisiä. YK:n mukaan yli 6,3 miljoonaa ihmistä tarvitsee välittömästi humanitaarista apua ja suojelua maanjäristyksen takia. Heistä 4,3 miljoonaa oli tuen tarpeessa jo ennen maanjäristyksiä.  

Vuonna 2024 yli kolmannes maan väestöstä, eli 19,9 miljoonaa ihmistä, tarvitsi kiireellistä humanitaarista apua. Jo ennen maanjäristyksiä UNHCR arvioi, että tilanne on vain pahentumassa vuonna 2025. Kriisin pahennuttua naiset, tytöt ja vammaiset ihmiset ovat entistä suuremmassa vaarassa kohdata väkivaltaa. Kansallisten tilastojen mukaan 13 prosenttia Myanmarin väestöstä on vammaisia. 

Vammaiset ihmiset eivät usein pääse tärkeiden palveluiden, kuten terveydenhuollon, pariin ja kohtaavat syrjintää ja hyväksikäyttöä. Kriisitilanteissa vammaisilla ihmisillä on korkeampi riski joutua väkivallan kohteeksi. Siksi monen ainoaksi vaihtoehdoksi jää jättää oma koti taakseen. Me Suomen Pakolaisavulla tuemme heidän oikeuksiaan inhimilliseen elämään Myanmarissa.  

”Aiemmin pidin itseäni heikkona, mutta nyt minulla on tuplasti enemmän voimia” 

Kolmekymppinen perheenäiti Ma Lang Roi joutui pakenemaan kotoaan vuonna 2011, kun Myanmarin aseistautuneiden ryhmien välinen konflikti levisi hänen kotikyläänsä. Hän on yksi Myanmarin 14 000 vammaisesta pakolaisesta. Ma Lang Roi on asunut maan sisäisten pakolaisten leirillä perheineen jo lähes 15 vuotta.

Koulutus on tärkeä askel kohti parempaa elämänlaatua ja työllistymistä. Tuellamme Ma Lang Roi osallistui kurssille, jossa hän oppi arjessa tarvittavia taloustaitoja. Ennen kurssia Ma Lang Roi oli velkaantunut lainattuaan rahaa vuokranmaksua varten ystäviltään. Kurssilla oppimiensa taitojen ansiosta hän on saanut taloutensa parempaan kuntoon ja opettanut myös läheisilleen budjetointia ja säästämistä.  

Ma Lang Roi osallistui myös pakolaisleirin naisten ryhmätoimintaan, jossa kerrottiin sukupuolittuneesta väkivallasta ja sukupuolten tasa-arvosta. Hän kertoo, että ryhmään osallistumisen myötä hän oppi kasvattamaan lastaan hellemmin ja ymmärtäväisemmin.

”Aiemmin pidin itseäni heikkona, mutta nyt, kun tiedän, kuinka elää vahvana, minulla on tuplasti enemmän voimia kuin aiemmin”, Ma Lang Roi kertoo. Muiden naisten tuki on ollut hänelle tärkeää.  

“Jos miehet ymmärtävät sukupuolittunutta väkivaltaa, he voivat välttää sitä.”

Ma Lang Roin unelma on käydä ammatillinen koulutus ja ansaita tuloja perheelleen. Lisäksi hän toivoo, että miehet osallistuisivat sukupuolittuneen väkivallan vastaisiin koulutuksiin.  

“Jos miehet ymmärtävät sukupuolittunutta väkivaltaa, he voivat välttää sitä”, Ma Lang Roi toteaa.  

Nainen seisoo opetustaulun kanssa opettamassa ihmisiä, jotka istuvat tuoleissa ulkona

Than Than Soe ohjaamassa yhteisön naisia ja tyttöjä.

“Uusien taitojen avulla voin pitää huolta perheestäni ja samalla johtaa muutosta yhteisössäni” 

Than Than Soe, 28-vuotias yksinhuoltajaäiti, oli huomannut, miten käynnissä oleva konflikti ja sukupuolittuneen väkivallan uhka sai monet tuntemaan olonsa haavoittuviksi ja pelokkaiksi ja halusi toimia vastavoimana tälle kehitykselle. Hän päätti osallistua johtajuuden, inkluusion, sukupuolittuneen väkivallan ja mielenterveyden teemoihin keskittyvään projektiimme, joka on käynnissä Myanmarin Kachinin ja Kayahin osavaltioissa. Projekti on järjestetty yhdessä Ethnic Equality Initiative – (EEI) ja Institute of Sisters of Reparation (ISR) -toimijoiden kanssa.  

Than Than Soe päätti ottaa vastuulleen huolehtia siitä, että vammaisinkluusio on projektin keskiössä ja että kaikki projektin aktiviteetit ovat saavutettavia vammaisille ihmisille. Hän ja muut projektiin osallistuneet oppivat projektin kautta lisää vammaisten ihmisten oikeuksista, inklusiivisesta johtajuudesta, sukupuolittuneesta väkivallasta ja mielenterveyden tukemisesta.

Uusien tietojensa tuella Than Than Soe ja muut projektiin osallistuneet naiset järjestivät yhteisöjensä johtajille ja jäsenille koulutuksia, joiden avulla konkreettisesti muutettiin asenteita vammaisia ihmisiä kohtaan. Naisten uskottavan johtajuuden ansiosta vammaisten ihmisten mukaan ottaminen päätöksenteossa kasvoi.  

Opin taitoja, joiden avulla voin pitää itsestäni huolta niin, että voin jatkossakin pitää huolta perheestäni samalla, kun johdan muutosta yhteisössäni.

”Opin taitoja, joiden avulla voin jatkossakin pitää huolta perheestäni samalla, kun johdan muutosta yhteisössäni.”

”Äitiyden ja johtajuuden vastuiden tasapainottelu ei ollut helppoa. Projektin avulla opin taitoja, joiden avulla voin pitää itsestäni huolta niin, että voin jatkossakin pitää huolta perheestäni samalla, kun johdan muutosta yhteisössäni,” Than Than Soe kertoo.  

Projektiin osallistuminen on Than Than Soelle vasta kaiken alku. Hän aikoo jatkaa työtään sen eteen, että kaikki yhteisön jäsenet, vammaiset ihmiset mukaan lukien, voivat elää ihmisarvoista ja turvallista elämää. Than Than Soen tarina on esimerkki siitä, että naiset, tytöt ja vammaiset ihmiset eivät ole vain humanitaarisen avun vastaanottajia, vaan yhteisöjen muutoksentekijöitä.  

Työllämme Myanmarissa rakennamme turvallisempia, tasavertaisempia yhteisöjä kaikille. Vuoden 2024 aikana Myanmarissa jopa 18 700 ihmistä sai työmme kautta elintärkeää humanitaarista apua, kuten käteisavustuksia, välttämättömiä tarvikkeita ja psykososiaalista tukea. Lisäksi tarjosimme räätälöityä tukea 955 vammaiselle henkilölle, seitsemälle naisten ja tyttöjen ryhmälle sekä 15 nuorisoryhmälle. Yhteensä työmme Myanmarissa tavoitti 32 500 ihmistä. Lue lisää työstämme Myanmarissa täällä.