Sawian-hanke on Suomen Pakolaisavun ja Aseman Lapset ry:n yhteinen hanke, jonka tavoitteena on ehkäistä nuorten väkivaltaista ja rikollista oireilua sekä auttaa heitä ja heidän perheitään löytämään ratkaisuja vaikeisiin tilanteisiin. Hankkeen asiantuntijat Mustafa Husseini ja Nouran Al-Emara tarjoavat tukea lapsille, nuorille ja perheille heidän omalla äidinkielellään.
Monet ulkomaalaistaustaiset nuoret kokevat jäävänsä kahden maailman väliin. He eivät koe kuuluvansa täysin suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta eivät myöskään vanhempiensa kotimaan kulttuuriin.
”Kun nuori kokee, ettei hän kuulu mihinkään, hän saattaa hakea hyväksyntää vääristä paikoista. Tämä juurettomuuden tunne voi johtaa pahimmillaan jengiytymiseen ja väkivaltaiseen oireiluun”, kertoo Mustafa.
Mustafa ja Nouran pyrkivät toiminnallaan ehkäisemään ongelmien kärjistymistä ja varmistamaan, että nuoret ja heidän perheensä saavat tukea silloin, kun sitä eniten tarvitaan.
Syrjäytymisen ehkäisy vaatii yhteistyötä
Molemmat asiantuntijat korostavat, että nuorten jengiytyminen ei ole irrallinen ilmiö, vaan monien yhteiskunnallisten tekijöiden summa. Perhetausta, koulutus, syrjintäkokemukset ja yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat kaikki siihen, millaisia valintoja nuoret tekevät.
”Moni nuori ei löydä paikkaansa yhteiskunnassa, ja mielekkyyden sekä turvallisuuden puute ajaa heitä etsimään hyväksyntää – joskus jopa rikollisuudesta. Elämän on annettava takaisin eikä vain otettava, muuten nuoret hakevat jännitystä ja valtaa muualta”, kertoo Nouran.
Asiantuntijat tekevät tiivistä yhteistyötä koulujen, nuorisotyön ja viranomaisten kanssa. Työn ytimessä on kuitenkin yhteisöjen tukeminen ja valmentaminen:
”Jos yhteisöt saavat tarvittavaa tukea, he osaavat itse tunnistaa riskitekijöitä ja puuttua tilanteisiin varhaisessa vaiheessa ilman ulkopuolista apua”, painottaa Mustafa.
Jengiytyminen on oire, ei syy
Jengiytymistä ja nuorisorikollisuutta käsitellään mediassa usein yksipuolisesti, vaikka ilmiön juuret ovat paljon syvemmällä. Nuorten kokemukset rasismista, epäoikeudenmukaisuudesta ja ulkopuolisuudesta voivat johtaa siihen, että he hakeutuvat ryhmiin, joissa he tuntevat itsensä arvostetuiksi. Moni nuori ei kuitenkaan tee tietoisesti päätöstä ajautua rikollisuuteen, vaan kyse on pienistä, vähitellen kasaantuvista valinnoista.
”On tärkeää ymmärtää, että jengiytyminen on oire muista ongelmista, ei niiden varsinainen syy. Meidän tehtävämme on pureutua näihin juurisyihin – auttaa nuoria ja perheitä ymmärtämään, mistä heidän pahoinvointinsa kumpuaa ja kuinka sitä voidaan käsitellä turvallisessa ympäristössä”, Mustafa kertoo.
Hankkeen asiantuntijat työskentelevät nuorten lisäksi myös heidän perheidensä kanssa, sillä kodin ja kasvatuksen merkitys on suuri. Monessa perheessä vanhemmilla ei välttämättä ole riittäviä tietoja ja taitoja tukea lastaan suomalaisessa ympäristössä. Erityisesti nuoret, jotka kamppailevat kahden kulttuurin välillä, tarvitsevat vanhemmiltaan ymmärrystä ja joustavuutta.
Varhainen puuttuminen on avainasemassa
Monessa tapauksessa nuoren ongelmat huomataan vasta, kun tilanne on jo edennyt pitkälle. Hankkeen työntekijät painottavat, että varhaisen puuttumisen merkitys on ratkaiseva.
”Kouluilla on tässä valtava rooli. Opettajat voivat tunnistaa oireilevia nuoria, mutta koulujärjestelmän on myös reagoitava yhdenvertaisesti. Meillä on paljon esimerkkejä siitä, kuinka tietyt nuoret joutuvat silmätikuiksi ja saavat suhteettoman kovia rangaistuksia, kun taas toiset pääsevät helpommalla”, Nouran huomauttaa.
Hän korostaa, että tällainen epäoikeudenmukaisuuden kokemus voi ajaa nuoren omalakiseen käytökseen ja heikentää hänen luottamustaan auktoriteetteihin. Siksi varhainen puuttuminen, oikeudenmukainen kohtelu ja rakenteiden tasapuolisuus ovat keskeisiä keinoja ehkäistä vakavaa nuorisorikollisuutta.
Erityisesti kouluissa pitäisi huomioida nuorten yksilölliset lähtökohdat ja tarjota enemmän tukea niille, jotka sitä tarvitsevat. On tärkeää, että nuorille annetaan mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan ja löytää oma paikkansa.
”Kun media ja rakenteet toistuvasti viestivät nuorelle, että hän on erilainen ja kuuluu negatiivisesti leimattuun ryhmään, hän saattaa alkaa uskoa siihen itsekin. Jos häntä pidetään väkivaltaisena tai tietynlaisena, hän voi alkaa käyttäytyä odotusten mukaisesti, koska kokee, ettei hänellä ole muita vaihtoehtoja”, kuvailee Mustafa.
Toivoa dialogista
Asiantuntijat korostavat, että yhteiskunnan ja nuorten kohtaamiset eivät aina huomioi moninaisuutta. Ehdottomuus kaventaa näkökulmia ja voi johtaa siihen, ettei kaikkia nähdä ja kohdata samalla tavalla.
Ratkaisuna tähän tarvitaan ennen kaikkea dialogia ja avointa kanssakäymistä erilaisten ihmisten kanssa. Kohtaamiset ja turvalliset paikat, joissa nuoret voivat käydä merkityksellisiä keskusteluja, ovat ensiarvoisen tärkeitä. Näiden kautta nuoret voivat päästä ulos lokeroista, joissa he saattavat kokea olevansa jumissa, ja kehittää itsereflektiota sekä kykyä keskustella vaikeista asioista.
“Tämä ei koske vain yksittäisiä nuoria, vaan läpileikkaavasti koko yhteiskuntaa. Kouluilla on keskeinen rooli siinä, että ne tukevat keskustelutaitoja ja opettavat nuoria perustelemaan omia näkemyksiään rakentavasti. Yhteiskunnan tulee tarjota tiloja ja mahdollisuuksia, joissa vuoropuhelu voi tapahtua turvallisesti ja ilman pelkoa leimaamisesta”, komppaavat asiantuntijat toisiaan.
Sawian-hanke on STEAn ja EU:n Sisäisen turvallisuuden rahaston (ISF) osarahoittama hanke.
Lisätietoa löydät Sawian-hankkeen verkkosivuilta.
