Lausunto selvityksestä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustustoiminnan edellytyksistä ja linjauksista

Selvityshenkilön ehdotus sisältää kaksi vaihtoehtoa avustustoiminnan kehittämiseksi. Mallissa A avustusjärjestelmä uudistettaisiin ja mallissa B sopeudutaan avustustason laskuun. Vaihtoehdossa B avustettava toiminta sopeutetaan avustussumman pienenemiseen ilman, että avustusprosessia suoranaisesti uudistettaisiin. Molemmissa malleissa korostetaan vaikuttavuusperusteisuutta.

 

Esitetyt vaihtoehdot eivät ole keskenään vertailukelpoisia, ja vaihtoehtoa A on avattu huomattavasti enemmän kuin vaihtoehtoa B. Mallit on myös esitelty ja perusteltu eri tavoin. Mallien vaikutuksia kansalaisyhteiskunnalle tai järjestöjen toiminnalle ja sen vaikuttavuudelle ei ole arvioitu, mikä on selkeä puute.

Vaihtoehdossa A esitetään, että 78 % avustusten kokonaismäärästä suunnataan viiden ennalta määritetyn valtakunnallisen painopisteen mukaisesti. Painopisteet muuttuisivat 5–6 vuoden välein. Alueellisiin tarpeiden perusteella kohdennettaisiin 15 % ja hallitusohjelman mukaisen erityispainotuksen mukaisesti 7 %. Raportissa ei avata, millä perustein nämä prosenttiosuudet on määritelty.

 

Ensimmäisen valtakunnallisen teemakauden painopisteiksi ehdotetaan 1) lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin lisääminen, 2) ikääntyneiden toimintakyvyn tukeminen, 3) mielenterveyden edistäminen, 4) yksinäisyyden vähentäminen ja osallisuuden vahvistaminen sekä 5) väestönterveyden edistämisen ja kansansairauksien ehkäiseminen.

 

Selvitysraportissa keskitytään pitkälti valtaväestöstä tunnistettuihin painopisteisiin, eikä siinä huomioida riittävällä tavalla vähemmistöjen, kuten turvapaikanhakijoiden, pakolaisten, muiden maahanmuuttaneiden sekä rodullistettujen vähemmistöjen, tarpeita. Nimenomaan järjestöillä näihin haavoittuviin ryhmiin liittyvää erityisosaamista sekä heidät tavoittavia tärkeitä palveluja. Raportti ja siinä esitetyt mallit eivät myöskään huomioi kotoutumista edistävää ja hyviä väestösuhteita rakentavaa työtä. Esitys ei myöskään tunnista ja ota huomioon riittävällä tavalla järjestöjen elintärkeää roolia demokratian, perus- ja ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäjänä.

 

Kohtaavan toiminnan ja suoran asiakastyön lisäksi yksi järjestöjen ydintehtävistä on vaikuttaa edustamiensa ryhmien asemaan sekä valvoa heidän oikeuksiensa toteutumista. Tätä tärkeää tehtävää selvitysraportti ei ota lainkaan huomioon.

 

Pakolaisapu katsoo, että painopisteiden ennalta määrittely kaventaa järjestöjen riippumattomuutta ja omaa päätöksentekoa sekä altistaa avustukset entistä vahvemmin poliittiselle ohjaukselle. Pakolaisapu pitää ongelmallisena sitä, että valtionhallinto ja viranomaiset ylhäältä päin ohjaisivat näin vahvasti järjestöjen toimintaa. Myös viime kesäkuussa valmistuneessa kansalaisjärjestöstrategiassa todetaan, että julkisen hallinnon tulee välttää kansalaisyhteiskunnan ohjaamista. Pakolaisapu yhtyy SOSTEn näkemykseen siitä, että “kansalaisjärjestötoiminta perustuu kansalaisyhteiskunnan tarpeisiin ja aloitteisiin. — Jos toiminnan painopisteitä määritellään ulkopuolelta, vaarana on, että järjestötoiminta muuttuisi yhä enemmän ammattimaiseksi ja vastikkeelliseksi, mikä loitontaisi sitä aktiivisesta ja elinvoimaisesta kansalaisyhteiskunnasta.”

 

Kansalaisjärjestöt ovat avainasemassa hyvinvoinnin rakentamisessa ja asiantuntijoita omien kohderyhmiensä tarpeissa. Järjestötoimijoilla on laajasti kokemustietoa, ja ne tavoittavat haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä sekä ryhmiä, jotka eivät tule kuulluksi ja ovat aliedustettuina esimerkiksi palveluiden suunnittelussa ja päätöksenteossa. Järjestöt tekevät merkittävää yhteiskunnallista vaikuttamistyötä sekä tuottavat tärkeää tutkimustietoa julkisen keskustelun ja poliittisen päätöksenteon tueksi. Tämä kaikki vahvistaa kansalaisyhteiskunnan moniäänisyyttä ja demokratian toteutumista. Erityisesti kiihtyvien globaalien kriisien ja epävarmuuksien aikakautena elinvoimainen kansalaisyhteiskunta on demokratian toteutumisen edellytys. 

 

Selvityksestä jää epäselväksi, miten vuosien 2026–2027 avustuksiin kohdentuvat leikkaukset on tarkoitus toteuttaa. Pakolaisapu korostaa, että leikkausten tulisi perustua hallittuun sopeuttamiseen niin, että ne heikentävät mahdollisimman vähän järjestöjen perustoimintaa. Pidämme tärkeänä, että kansalaisjärjestöt osallistetaan kokonaisvaltaisesti sekä avustusjärjestelmän muutosten että sopeuttamistoimien suunnitteluun ja toimeenpanoon. Avustusten saajilla tulee olla vaikutusvalta määrittää sen omaan toimintaan kohdentuvien leikkausten sopeuttaminen. Sopeuttamisessa tulee huomioida monimuotoisen kansalaisyhteiskunnan ydintoimintojen turvaaminen ja vahvistaminen sekä arvioida laajasti eri leikkausvaihtoehtojen vaikutuksia kansalaisyhteiskunnan toimintaan. Avustusleikkauksia koskevat linjaukset tulisi valmistella mahdollisimman pian, jotta järjestöt pystyvät omassa toiminnassaan valmistautumaan niiden vaikutuksiin. Hallinnollisen taakan keventämisen tulisi olla uudistuksen oleellinen painopiste, jotta vähenevä rahoitus voidaan kohdentaa varsinaisen toiminnan toteuttamiseen.

 

Avustusjärjestelmän uudistuksen painopisteenä tulisi olla jatkuvaluonteisten ja pitkäkestoisten yleisavustusten painoarvon ja määrän vahvistaminen. Joustavat yleisavustukset mahdollistavat järjestöille toiminnan ketterän suuntaamisen yhteiskunnallisten muutosten ja muuttuvien tarpeiden hetkellä sekä pitkäjänteisen työn suunnittelun ja kehittämisen. Ne myös vahvistavat järjestöjen autonomiaa. Painotuksen siirtäminen yleisavustuksiin on myös tehokas keino vähentää hallinnollista taakkaa. 

 

Pakolaisapu ei kannata raportin ehdotusta siitä, että Ay-avustusta myönnettäisiin jatkossa vain aidosti valtakunnallisille järjestöille ja sen osuutta supistettaisiin nykyisestä avustustasosta. Linjaukselle ei ole esitetty selvityksessä perusteita eikä muutoksen vaikutuksia ole selvitetty. Lisäksi Pakolaisapu katsoo sosiaali- ja terveysministeriön avustusasioiden neuvottelukunnan tavoin tärkeäksi, että yleisavustuksen merkitystä ja tasoa arvioidaan suhteessa järjestön koko yleishyödyllisen toiminnan kokonaisuuteen rahoituslähteestä riippumatta. Pidämme lisäksi tärkeänä, että jatkossa siirryttäisiin nykyistä suurempiin järjestökohtaisiin avustuskokonaisuuksiin. Tämä edesauttaisi varsinaisen toiminnan tavoitteellisuutta ja tuloksellisuutta vähentäen järjestöjen hallinnollista taakkaa. Raportissa ehdotetaan, että yleisavustuksen saaja ei voi kattaa kohdennetulla yleisavustuksella muita kuin sen käyttötarkoituksen mukaisia varsinaisesta toiminnasta aiheutuvia kuluja. Mikäli tällainen muutos toteutetaan, yleisavustusten tulisi olla merkittävästi nykyistä tasoa suurempia.

 

Monipuolinen rahoituspohja turvaa järjestöjen toimintaedellytyksiä sekä ennakoitavaa pitkäjänteistä toimintaa. Pakolaisapu kannattaa raportissa esille tuotua ehdotusta siitä, että jatkossakin C-avustuksia voitaisiin käyttää EU- tai muiden kansainvälisten hankkeiden omarahoitusosuuksien kattamiseen. Tämä tukisi myös kansalaisjärjestöstrategiassa esille tuotuja päämääriä. Osarahoitukset tulisi kuitenkin irrottaa vuosittaisesta valmistelusyklistä mahdollistaen niiden hakemisen ja myöntämisen ympäri vuoden nykyistä nopeammalla aikataululla. Nykyisellään prosessi hakemuksen valmistelusta rahoituspäätökseen on liian hidas.

 

Raportissa korostetaan avustettavan toiminnan vaikuttavuusperusteisuutta. Toiminnan vaikuttavuus on tärkeä ja kannatettava tahtotila, mutta käytännössä yhden toiminnan vaikuttavuuden erittely ja arviointi on erittäin vaikeaa. Kuten sosiaali- ja terveysministeriön avustusasioiden neuvottelukunta toteaa, “monimutkaisissa sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden ilmiöissä eri toimijoiden ja toimintojen vaikuttavuutta on harvoin käytännössä mahdollista eristää, ja niiden osoittaminen edellyttäisi vähintäänkin syvällistä akateemista tutkimusta.”

Oma varainhankinta mahdollistaa kansalaisyhteiskunnan toiminnan myös silloin, kun julkiseen rahoitukseen kohdistuu merkittäviä leikkauksia. Varainhankinnalla kerätyt tuotot mahdollistavat myös sellaisten toimintojen ylläpidon ja kehittämisen, joita ei usein rahoiteta julkisilla avustuksilla.

 

Selvitysraportissa esitetään, että varainhankinnan tuotot otettaisiin huomioon vuoden viiveellä avustuksen hakijan varallisuutta arvioitaessa. Pakolaisapu ei kannata ehdotusta, ja näkemyksemme mukaan järjestöjen oman varainhankinnan tuottojen tai olemassa olevan varallisuuden ei tulisi vaikuttaa vähentävästi avustuspäätöksiin. Muutos voi johtaa myös toivotusta päinvastaiseen lopputulokseen, jossa järjestöt eivät uskalla tai halua kehittää ja resursoida ammattimaiseen varainhankintaansa avustustason laskun pelossa. 

 

Pakolaisapu katsoo, että järjestöjä tulisi kannustaa omaan varainhankintaan sen sijaan, että siitä rangaistaan. Yleisavustuksella tulisi voida kattaa myös järjestön oman varainhankinnan kuluja. Pakolaisapu pitää lisäksi erittäin tärkeänä, että lahjoitusten verovähennysoikeus koskisi kaikkia rahankeräysluvan omaavia tahoja, joita Poliisihallitus hallinnoi ja valvoo.

 

Raportti ei huomioi sitä, että ammattimainen varainhankinta vaatii aina investointeja ja resursseja ja on siten järjestöille myös taloudellinen riski, jonka tuloksia voi olla vaikea ennustaa. Yhteiskunnassa ja taloudessa tapahtuvat muutokset heijastuvat aina myös lahjoittamiskäyttäytymiseen. Yksityisellä varainhankinnalla on tärkeä rooli rahoituspohjan täydentäjänä ja vakauttajana, mutta se ei voi korvata julkisia avustuksia.