Suomen Pakolaisapu valitsi ruandalaisen Petronille Mukandoran Vuoden 2024 pakolaisnaiseksi Ugandassa. Nimityksellä Pakolaisapu haluaa antaa tunnustusta Petronillen tekemälle arvokkaalle työlle, jolla hän on merkittävästi edistänyt yhteisönsä hyvinvointia ja sosiaalista muutosta. Samalla palkinto nostaa esiin rohkaisevan esimerkin pakolaistaustaisen naisen sinnikkyydestä ja kestävyydestä. Petronillen tarina ei ole vain tarina selviytymisestä, vaan se on tarina muutoksesta: hän muutti tuskansa tarkoitukseksi ja sen myötä lukemattomien muiden ihmisten elämän.
Petronille on 60-vuotias kolmen lapsen äiti, joka on elämässään ehtinyt kokea monia vastoinkäymisiä. Paettuaan Ruandan konfliktia, hän päätyi vuonna 2019 Nakivalen pakolaisleirille Ugandaan. Petronille jäi leskeksi ja oli yksin vastuussa vammaisen lapsen huolenpidosta.
Vertaisryhmä muuttaa naisten elämän pakolaisleirillä
Vammaisen lapsen kasvattaminen pakolaisleirillä toi haasteita, mikä sai Petronillen kokoamaan yhteen vastaavassa tilanteessa olevia äitejä. Vuonna 2020 hän perusti Wenzetu-vertaistukiryhmän, joka tarkoittaa swahiliksi ”Meidän oma”. Ryhmän tarkoituksena oli toimia naisille turvallisena paikkana, jossa jokainen saisi jakaa omia pelkojaan sekä turhautumisen tunteitaan. Pian toiminta kuitenkin kasvoi paljon suuremmaksi.
Vertaisryhmän keskustelut olivat vasta alkua. Pian ymmärsin, että nämä naiset kaipaavat ja tarvitsevat taitoja, joiden avulla he voisivat ansaita rahaa ja saada takaisin arvokkuuden tunteensa, Petronille kuvailee.
Niinpä Petronille laajensi Wenzetu-ryhmän toimintaa. Ryhmä aloitti käsityö- ja maanviljelyskoulutusten tarjoamisen sekä perusti kylään säästö- ja lainayhdistyksen. Näiden toimien ansiosta monet naiset ovat saaneet mahdollisuuden pienyrittämiselle, mikä on tuonut heille sekä tuloja että toivoa. Ryhmä ei ainoastaan tue selviytymistä vaan kyseessä on yhteisö, jossa naiset tukevat ja kannustavat toisiaan.
– Minun ja perheeni elämä on muuttunut Wenzetu-ryhmän ansiosta, kuvailee yksi toimintaan osallistuneista ja oman ompelimon avanneista naisista.
Haaveissa lastensairaala ja enemmän näkyvyyttä pakolaisnaisille
Petronillen visio ei lopu tähän. Hän haaveilee Wenzetun kasvattamisesta erikoissairaalaksi, jossa alueen vammaiset lapset voivat saada ammattitaitoista hoitoa. Hän haluaa tavoittaa yhä useampia naisia, äitejä ja omaishoitajia – kaikkia, jotka tuntevat, ettei heillä ole ketään, jonka puoleen kääntyä. Petronille toivoo myös voivansa levittää Wenzetun naisten käsitöitä maailmanlaajuisesti ja tuoda näkyville heidän taitonsa ja tarinansa.
Vuoden pakolaisnaisena Petronille muistuttaa, että synkimmissäkin hetkissä on aina toivon kipinä, joka odottaa syttymistään.
Muille pakenemaan joutuneille hän haluaakin jakaa yksinkertaisen mutta voimakkaan neuvon, joka kumpuaa hänen omasta kokemuksestaan:
– Älä odota, että muut muuttavat elämäsi. Opettele tekemään jotakin itse.
Ugandan Vuoden pakolaisnainen Petronille onkin loistava esimerkki siitä, mitä yksi ihminen voi saavuttaa päättäväisyydellä, myötätunnolla ja rakkaudella. Kaiken kokemansa jälkeen hän kanavoi vaikeutensa vaikuttavaksi toiminnaksi yhteisössään.
Suomen Pakolaisapu on valinnut Vuoden pakolaisnaisen Ugandassa vuodesta 2019 lähtien. Lue myös Suomessa nimitetyn Vuoden pakolaisen 2024 Sa Myer Oon tarina verkkosivuiltamme.