Suomen hallitus jätti 21.5.2024 eduskunnalle esityksen laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi. Lakiesitys sisältää edelleen kansainvälisen suojelun, turvapaikan haun ja kansainvälisten sopimusten tarkoituksen vastaisia menettelykirjauksia.
Olemme äärimmäisen huolissamme vaikutuksista, joita lain hyväksyminen ja sen käyttöönotto toisi mukanaan.
Lakiesitys on edelleen ristiriidassa useiden kansainvälisten ihmisoikeussopimusten, EU-oikeuden ja Suomen oman perustuslain kanssa. Perustavanlaatuinen, jakamaton ja luovuttamaton oikeus hakea ja nauttia suojelua kuuluu kaikille huolimatta siitä, miten tai missä olosuhteissa on tullut maahan. Kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet kuuluvat Suomen perusoikeusjärjestelmään, ja niiden sitovuus on perustuslain keskeisiä periaatteita.
Esityksen myötä ihminen käännytetään rajalla, eikä ihmisillä ole tosiasiallista mahdollisuutta hakea turvaa Suomesta, mikä loukkaa ihmisoikeutta hakea ja saada kansainvälistä suojelua. Samalla turvapaikanhakijoiden oikeusturva jää toteutumatta, kun yksilöillä ei ole mahdollisuutta tehdä valitusta tilanteesta.
Lain myötä voi olla todennäköistä, että Suomi loukkaa suorasti tai epäsuorasti ehdotonta palautuskieltoa ja joukkokarkotuksen kieltoa. Suomella on välillinen vastuu palautuskiellon noudattamisesta, vaikka toinen maa palauttaa Suomessa tai rajalla olleen henkilön kolmanteen vaaralliseen maahan.
Toteutuessaan lakiesitys johtaisi niin kutsuttuun pushback-toimintaan eli laittomiin takaisintyöntöihin. Takaisintyönnöt loukkaavat oikeutta turvapaikkaan sekä joukkokarkotuksen kieltoa ja palautuskieltoa. Pushback-toiminta ajaa ihmiset hengenvaarallisiin tilanteisiin, joista esimerkkejä on ollut nähtävillä mm. Valko-Venäjän ja Puolan rajalla.
Lakiesitys asettaa rajavartijoille kohtuuttoman ja riskialttiin vastuun päättää, saako ihminen hakea turvapaikkaa vai ei. Valtion tutkinta- ja ratkaisuvastuuta ihmisen elämään, henkeen ja turvallisuuteen liittyvässä asiassa ei voi jättää yksittäisen rajavartijan harteille. Haavoittuvuuksien tunnistaminen vaatii aikaa jo normaalissa turvapaikkaprosessissa, ja on entistä haastavampaa sekä tietyissä tapauksissa (kuten kidutuksen tai sukupuolittuneen väkivallan uhrit) mahdotonta nopeissa rajalla tai rajan tuntumassa muodostuvissa vuorovaikutustilanteissa. Kaikkia haavoittuvuuksia ei ole mahdollista tunnistaa vain ulkoisten tekijöiden perusteella. Lisäksi on epätodennäköistä ja kohtuutonta, että hakija pystyisi rajatilanteessa esittämään kaikki merkittävät seikat ja näyttämään sähköistä aineistoa todistaakseen tarpeensa kansainväliselle suojelulle.
Suomen hallitus on lakiesityksellä tekemässä merkittävän ja peruuttamattoman suunnanmuutoksen ja muodostamassa vakavan ennakkotapauksen sille, miten Suomen kansallinen lainsäädäntö irtautuu Suomen kansainvälisistä sopimuksista ja velvoitteista.
Edellä mainittuihin seikkoihin perustuen vetoamme siihen, että Suomi takaa kaikkina aikoina pääsyn oikeudenmukaiseen ja tehokkaaseen turvapaikkamenettelyyn kaikille suojelua hakeville kansainvälisten sopimusten ja sitoumusten mukaisesti. Valtion oikeutettu turvallisuusharkinta ja rajaturvaaminen voivat toteutua ihmisoikeuksia kunnioittaen.
Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:
Marjukka Koskenkorva, viestinnän asiantuntija, Suomen Pakolaisapu
p. 045 133 3803, marjukka.koskenkorva@pakolaisapu.fi