English
Konfliktin iskiessä naiset ja tytöt kärsivät usein suhteettoman paljon. Pakkomuutto syrjäyttää naisia entisestään. Monet Afrikan pakolaisyhteisöistä on syvästi patriarkaalisia ja edistävät sukupuolten epätasa-arvoa. Miesten ja naisten välinen epätasa-arvo ja naisten syrjintä ovat ikiaikainen ongelma kaikkialla maailmassa. Koulutus on yksi väline, jolla voidaan vähentää sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja voimaannuttaa naisia.
”Olen aina halunnut oppia lukemaan ja kirjoittamaan”, kertoo Twishimire Aline. Monet pakolaisnaiset, kuten Aline, tulevat Ugandaan luku- ja kirjoitustaidottomina, mikä tekee heistä entistä haavoittuvampia. Kun naiset liittyivät Pakolaisavun lukutaito-ohjelmaan, he kertoivat unelmistaan ja tavoitteistaan, joita he eivät ole saavuttaneet muun muassa koulutuksen puutteen vuoksi. He unelmoivat koulunkäynnistä ja siitä, että he osaisivat lukea ja kirjoittaa. Työpaikka ja mahdollisuus elättää perhe sekä auttaa lapsia läksyjen tekemisessä lukeutuu myös naisten unelmiin. Luku- ja kirjoitustaidon avulla Pakolaisapu on pystynyt vaikuttamaan myönteisesti naisten elämään, rohkaisemaan heitä saavuttamaan tavoitteensa ja tulemaan itsenäisemmiksi.
Naisten elämä on muuttunut koulutuksen myötä
Pohjois-Ugandassa Palabekin pakolaisasutusalueella asuva eteläsudanilainen pakolainen Adyee Hellen kertoi, kuinka luku- ja kirjoitustaidon hankkiminen auttoi häntä huomaamaan, että hänessä on johtajapotentiaalia. Hänen yhteisössään naisten ei odoteta olevan johtajia, vaan heidän tehtävänsä on mennä naimisiin, hankkia lapsia ja huolehtia kodista. Kulttuurin vuoksi monet naiset ovat ujoja ja pelkäävät puhua julkisesti. Vain miesten odotetaan puhuvan vapaasti.
”Olin ujo ja pelkäsin puhua julkisesti, mutta kursseilla kouluttaja rohkaisi meitä puhumaan. Hän sanoi, että ei haittaa, jos teemme virheitä, sillä se on ainoa tapa oppia. Kouluttaja auttoi minua myös näkemään, että minulla oli potentiaalia olla johtaja yhteisössäni”, Adyee kertoo. Tämän itseluottamuksen myötä Adyee pystyi kilpailemaan johtavasta asemasta yhteisössään.
”Vastustajani olivat kaksi miestä, mutta en antanut sen lannistaa itseäni. Onneksi voitin heidät ja pääsin yhteisöni johtajaksi.”
Adyee Hellen, Pohjois-Uganda.
Adyee sanoo, että hänen itseluottamuksensa julkiseen puhumiseen kasvoi, koska hän oli mukana lukutaito-ohjelmassa:
”En enää pelkää puhua monien ihmisten edessä”, Adyee toteaa.
Nakivalen pakolaisasutusalueelle Länsi-Ugandassa asuva, Burundista kotoisin oleva pakolainen Twishimire Aline, koki aikaisemmin yhteisössään kiusaamista ja huonommuuden tunnetta, koska ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Hän ei pystynyt auttamaan lapsiaan kotitehtävissä tai ymmärtämään liikennemerkkejä. Kaikki muuttui, kun hän liittyi Pakolaisavun toiminnallisen aikuisten lukutaidon ohjelmaan.
”Minua pilkattiin yhteisössämme, koska en osannut lukea ja kirjoittaa. Kun samat ihmiset kuitenkin kuulivat, että olin ilmoittautunut Pakolaisavun kursseille, he lakkasivat häiritsemästä minua”, Twishimire kertoo.
Nykyään hän osaa lukea ja pystyy nyt auttamaan yhteisönsä jäseniä, jotka ovat vielä lukutaidottomia. Hän auttaa myös miestään lukemaan tekstiviestejä puhelimesta ja tallentamaan ihmisten yhteystietoja. Yhteisön jäsenet tulevat aika ajoin Twishimiren luokse lukemaan kirjeitä ja kirjoittamaan vastauksia saatuihin kirjeisiin. Lisäksi hän auttaa ihmisiä tulkitsemaan, mitä yhteisön sanomalehdissä kirjoitetaan.
Pohjois-Ugandan Nyumazin pakolaisasutussa asuva eteläsudanilainen pakolainen Martha Aling siirtyi oppijasta Pakolaisavun ohjaajaksi.
”Aluksi mieheni vastusti liittymistäni Pakolaisavun toimintaan, mutta lopulta hän jopa tuli kanssani tunneille katsomaan, mitä me siellä teemme”, Aling toteaa.
Pakolaisavun koulutustilaisuus Ugandassa.
Alingin yhteisössä naisten odotetaan pyytävän mieheltään lupaa mihin tahansa. Lopulta hänen miehensä antoi hänelle luvan osallistua kurssille, josta hän valmistui vuonna 2017. Vuotta myöhemmin hän haki Pakolaisavun lukutaito-ohjelman ohjaajaksi. Hän kertoi, että koulunkäynti muutti hänen elintasonsa täysin, ja että nyt hän pystyy edistämään perheensä hyvinvointia ja huolehtimaan lapsensa diabeteslääkityksestä.
On sanottu, että ”jos koulutat naisen, koulutat kansakunnan” – tuntematon kirjailija. Tämän kaltaiset lausunnot ja tarinat naisista, jotka muuttavat yhteisöjään ja perheitään, osoittavat, miten tärkeää on käyttää koulutusta välineenä sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi.
Lue lisää Ugandassa tekemästämme työstä täältä!