Kävelemme kumisaappaat jalassa keskellä vehreitä peltoja polttavassa auringonpaisteessa Kyangwalin pakolaisasutusalueella lähellä Kongon ja Ugandan rajaa. Peltojen valtameri jatkuu silmänkantamattomiin. Pian joukkomme pysähtyy viljelmien äärelle, ja meille esitellään suuria kaalipalloja sekä tomaatin varsia. Viljelytyötä on tehty vasta muutama kuukausi ja sato on jo hyvässä kasvuvauhdissa. Viljelyyn osallistuneet pakolaiset kertovat hymyillen olevansa tyytyväisiä jo tässä vaiheessa saatuihin tuotteisiin. Pellolla kanssamme olevat ihmiset ovat vain pieni osa asutusalueen yli sadasta tuhannesta ja Ugandan 1,5 miljoonasta pakolaisesta.
Kyseessä on ilmastoälykäs maatalouskurssi, jossa pakolaiset oppivat ekologisia viljelymenetelmiä sekä hyödyntämään kaudesta riippumattomia runsassatoisia kasveja. Kurssilaiset saavat viljelyksistään itselleen syötävää mutta myös rahaa välttämättömiin tarpeisiinsa myymällä niitä asutusalueen toreilla. Kurssin tavoitteet ovat kunnianhimoiset: pakolaisten taloudellinen itsenäisyys vahvistuu samalla kun torjutaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia, kuten elvytetään kemikaalien ja lisääntyneen kuivuuden köyhdyttämää maaperää. Ugandassa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat olleet nopeita ja arvaamattomia, ja ne näkyvät jo nyt myös pakolaisten arjessa.
Seuraavaksi löydämme itsemme korkeasta tiilikattoisesta, maalattialle rakennetusta kirkosta seuraamassa tapaamista, jossa Kongosta pakenemaan joutuneet keskustelevat ja laskevat yhdessä rahoja. Joku kirjaa, yksi laskee ja kolmas jakaa osallistujille pankkivihkoja. Kyseessä on laina- ja säästökurssi, joka kokoontuu joka perjantai kello kaksi käymään läpi, paljonko ihmiset ovat yhdessä säästäneet. Tavoitteena on, että pakolaiset oppivat säästämisen hyötyjä ja Pakolaisavun pienlainojen avulla perustamaan esimerkiksi pienyrityksiä. Tulevaisuuden tavoitteet ovat suuria opittujen taitojen myötä: yksi toivoo avaavansa maatalouskaupan, yksi tahtoo perustaa toisille pakolaisille lainoja myöntävän yrityksen ja yhteinen tavoite on, että vuoden päästä säästetyt rahat riittäisivät koulun rakentamiseen opiskelun turvaamiseksi.
Ugandassa pakolaispolitiikka on ollut aikaansa edellä jo pitkään: maahan tulevat turvaa etsivät ihmiset saavat samat oikeudet kuin kansalaiset äänioikeutta lukuun ottamatta. Aikaisemmin pakolaisille annettiin myös maata viljeltäväksi, mutta naapurimaissa kiihtyneet konfliktit ovat lisänneet Ugandaan suuntaavien pakolaisten määrää, minkä vuoksi maata ei enää riitä kaikille tulijoille. Vastuun pakkomuuton koskettamista ihmisistä kantavat pääosin köyhät kehittyvät maat globaalissa etelässä. Vaikka pakolaiset toivotetaan tervetulleiksi Ugandaan, käytännössä pakolaisilla on hyvin rajallisesti mahdollisuuksia esimerkiksi koulutukseen ja toimentuloon. Monien muiden valtioiden tavoin Uganda kaipaa kansainvälistä yhteistyötä ja tukea haavoittuvassa asemassa olevien pakolaisten auttamiseksi.
Parhaillaan käytävissä hallitusneuvotteluissa erityisesti perussuomalaiset ovat suhtautuneet kriittisesti kehitysyhteistyöhön, ja pöydälle onkin nostettu massiiviset leikkaukset kehitysyhteistyömäärärahoihin. Kehitysyhteistyön, rauhantyön ja humanitaarisen avun rahoitus on murto-osa Suomen valtion budjetista. Sen sijaan rahoituksen leikkaaminen on suoraan pois muun muassa pakolaisten uuden elämän rakentamisesta, naisten oikeuksista, köyhyyden vähentämisestä ja ilmastokriisin puuttumisesta.
Konkreettisen tuen lisäksi kehitysyhteistyö on paljon muutakin; se on tapa rakentaa ja ylläpitää ulko- ja turvallisuuspoliittisia suhteita, kantaa globaalia vastuuta yhteisten kysymysten äärellä sekä viestiä kansainväliselle yhteisölle siitä, millaisten arvojen mukaan Suomi toimii. Pitkäjänteisellä kehitysyhteistyöllä edistetään myös ihmisoikeuksien toteutumista ja rauhaa sekä ehkäistään konflikteja. Määrärahojen leikkaaminen veisi Suomea yhä kauemmaksi YK:n asettamasta tavoitteesta nostaa kehitysrahoitus 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta, johon myös Suomi on sitoutunut.
Viimeksi leikkaukset kehitysyhteistyön rahoitukseen näkyivät huomattavalla tavalla Pakolaisavun toiminnassa Juha Sipilän hallituskaudella. Määrärahojen leikkaukset johtivat irtisanomisiin ja lomauksiin Suomen toimistolla sekä useiden toimintojen keskeyttämiseen ulkomaan toimintamaissa. Myös Ugandassa jouduimme supistamaan toimintaamme merkittävästi, jolloin tuhannet pakolaiset jäivät ilman tärkeää tukea.
Ugandassa pääsemme kuulemaan pakolaisilta itseltään, millainen elämää mullistava vaikutus toiminnallamme on heille ollut. Lainaryhmän kokouksen aikana polttavan kuuma aurinko on muuttunut rankkasateeksi. Hyvästien jälkeen sateesta pehmentyneellä hiekkapolulla kulkiessamme emme voi olla miettimättä tapaamiamme yksilöitä, perheitä ja yhteisöjä, joilta leikkaukset kehitysavun rahoitukseen voivat kirjaimellisesti viedä mahdollisuuden valoisampaan tulevaisuuteen. Kohtaamiemme pakolaisten viesti Suomeen on selkeä: toiminnalle on valtava tarve, nyt ja tulevaisuudessa. Pakolaiset toivovat, että jatkossa yhä useampi voisi saada samat tietotaidot ja mahdollisuudet, mitä he ovat saaneet oman elämänsä parantamiseksi. Me toivomme samaa.
Marjukka Koskenkorva
Viestinnän asiantuntija
Melissa Ahlberg
Vaikuttamistyön ja varainhankinnan suunnittelija
