Olen Aladdin Delli, syyrialainen ja kuurosokea, Vuoden pakolaismies 2022. Tulin Suomeen huhtikuussa vuonna 2019 YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n avulla. Suomessa kaikki, jotka tarvitsevat apua, saavat tukea. Vammaisia tuetaan vammaispalveluilla ja erilaisilla apuvälineillä. Tällaisista asioista en ollut aikaisemmin kuullut, vaikka kotimaassani olin ammatiltani fysioterapeutti. Tänään, kansainvälisenä vammaisten päivänä, tahdon kertoa teille, millaista minun elämäni on Suomessa kuurosokeana.
Minä asun yksin, mutta minulla on riittävästi vammaispalveluja ja apuvälineitä. Minun asuntoni on sopiva näkövammaisille. Osaan käydä yksin valkoisen kepin avulla tutuissa paikoissa, esimerkiksi kaupassa, terveysasemalla ja Hervannan kirjastossa. Vaikka olen sokea, minä luotan siihen, että kävelymatkat sujuvat turvallisesti ja autot väistävät minua. Minulla on myös käytössä vammaisille tarkoitettu taksipalvelu, jos haluan käydä jossakin Hervantaa kauempana. Minulla on myös apunani henkilökohtainen avustaja, joka auttaa minua kodin hoitamisessa, opiskelemisessa ja muissa asioissa.
Opiskelen pääasiassa tietokoneella ja käytän sitä näytönlukijan avulla. Näytönlukijaa voi käyttää myös puhelimen kanssa. Ne voidaan yhdistää myös pistekirjoitusnäppäimistöön. Kun aion lukea jotakin, pistekirjoitus auttaa minua paljon, koska joskus en huomaa kirjainten äänteiden eroa kuulovammani takia.
Käytän kahta kuulolaitetta. Monesti uteliaat ihmiset ihmettelevät, miten käytän puhelinta sokeana, jos minulla on kuulolaitteet käytössä – näytönlukijan ääni kuuluu niihin. Kuulolaitteen avulla kuulen hyvin kolmen metrin päähän. Viittomakielen tulkki toistaa ja kuvailee minulle, kun tarvitsee.
Aloitin suomen kielen opiskelun heti ensimmäisenä päivänä, kun tulin Suomeen. Kotoutumissuunnitelmani kesti vuoden ja kahdeksan kuukautta. Opiskelin tuolloin suomea ja olin suomen kielen opettajan avustajana työharjoittelussa Tampereen seudun ammattiopistossa. Opetin suomen kielen ääntämistä maahanmuuttajille, ja opettajat pyysivät minua tekemään opetusvideon vokaalien ääntämisestä YouTubeen.
Tänä vuonna hain ammattikorkeakouluun sosionomiopintoihin, mutta en päässyt. Tällä hetkellä etsin töitä sekä toimin tukihenkilönä vapaaehtoistoiminnassa. Autan maahanmuuttajia tutustumaan suomen kulttuuriin, tapoihin, kieleen ja uuteen kotipaikkakuntaan. Olen myös kohta menossa Pohjoismaiden kuurosokeiden shakkiturnaukseen, koska sijoituin Suomessa kolmanneksi kilpailuissa.
Lisäksi olen löytänyt vihdoin elämänkumppanin. Maahanmuuttovirasto on kertonut, että tarvitsen vakituisen työpaikan ja 1700 euroa palkkaa kuukaudessa, että rakkauteni voi muuttaa Suomeen. Siksi haen nyt joka päivä työtä ja uskon, että lopulta sellaisen löydän.
Tällaista on minun elämäni Suomessa. En tiedä, miten kiittäisin kaikesta saamastani tuesta.
Hyvää kansainvälistä vammaisten päivää kaikille!
Aladdin Delli