Vammaiset pakolaiset osaksi yhteisön toimintaa koulutuksen ja erityistarpeiden huomioimisen avulla

Arvioiden mukaan noin 15 prosenttia  maailman väestöstä on jollain tavalla vammaisia. Vammaiseksi katsotaan ihminen, jolla on pitkäaikaisia fyysisiä, henkisiä, älyllisiä tai aistihäiriöitä. Maailman 100 miljoonasta pakenemaan joutuneesta arviolta 9.3 miljoonaa on vammaisia lapsia ja aikuisia.

Vammaiset  pakolaiset kohtaavat useita syrjinnän muotoja ja ovat suuremmassa vaarassa joutua hyväksikäytön uhreiksi . Turvaan hakeutuminen konfliktien ja katastrofien keskeltä on vammojen kanssa eläville usein vaikeaa, jopa mahdotonta, eikä heitä välttämättä huomioida evakuointitilanteissa. Myös erityisesti vammaisilla lapsilla ja naisilla on suurempi riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan uhriksi. Vammaisten erityistarpeita ei aina tunnisteta, heiltä voidaan evätä oikeus koulutukseen, terveydenhuoltoon ja toimeentuloon eikä heillä ole mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon. Lapsilla on myös suurempi riski tulla hylätyksi ja jäädä rekisteröimättömäksi syntymän jälkeen, mikä voi johtaa kansalaisettomuuteen. (UNHCR)

”Ihmiset jättävät meidät huomiotta ja ajattelevat meitä viimeisenä”, kertoo 33-vuotias Emmanuel Bahanzi pettyneenä. Kongon sodassa fyysisesti vammautunut Emmanuel tietää, miten vaikeaa pakolaisten asutusalueella on elää vammaisena ihmisenä. Hän toivoo osallistavampia ratkaisuja, jossa myös vammaisten tarpeet asetetaan etusijalle. Kaikille tulisi tarjota mahdollisuuksia hyödyntää ja kehittää omia taitojaan.

”Tulevaisuuden unelmani on työskennellä lujasti ja olla arvostettu jäsen tässä yhteisössä, vammastani huolimatta”, Emmanuel kertoo haaveistaan.

Emmanuel on asunut Ugandassa Kayka II –pakolaisten asutusalueella nyt viisi vuotta yhdessä vaimonsa Rosette Balezin, 30, ja viiden lapsensa kanssa, joiden kanssa hän pakeni sotaa Kongon Pohjois-Kivusta. Ugandassa Emmanuel ja Rosette saivat pienen lainan, jonka turvin he perustivat pakolaisten asutusalueelle mobiili- ja verkkopalveluita myyvän kioskin. Yrityksestään huolimatta perhe eli kädestä suuhun, eikä raha tuntunut riittävän edes perustarpeisiin.

“Kuulimme ensimmäistä kertaa talouslukutaidosta Suomen Pakolaisavun koulutuksessa. Tärkeässä koulutuksessa opimme budjetoimaan ja säästämään rahaa”, Emmanuel kertoo. Muutaman kuukauden kuluttua pariskunta laittoi uudet opit käyttöön, ja lopulta he saivat hankittua uudet laitteistot liikkeeseen sekä pystyivät kasvattamaan toimintaansa.

Emmanuel on ylpeä yrityksensä menestyksestä; hän on pystynyt maksamaan pois lainansa ja parantamaan koko perheensä elämää. Talouslukutaidon koulutus on tuonut seitsemänhenkisen perheen lähemmäksi toisiaan – nykyisin myös perheen vanhimmat lapset osallistuvat budjetointiin ja oppivat samalla rahankäyttöä vanhemmiltaan.

Emmanuel haluaa omalla toiminnallaan aktiivisesti vaikuttaa siihen, miten vammaiset ihmiset nähdään ja miten heitä kohdellaan pakolaisyhteisön sisällä. Vertaistuki on korvaamattoman arvokasta.

”Toivon, että voin rohkaista muita vammaisia pakolaisia olemaan enemmän esillä ja kieltäytymään pelosta. Olen henkilökohtaisesti kouluttanut muita vammaisia ja näyttänyt heille, että he voivat vaikuttaa omaan elämäänsä ja tulla toimeen itsenäisesti”, Emmanuel summaa.

“Haluan rohkaista muita vammaisia ihmisiä osallistumaan ja löytämään oman potentiaalinsa.”

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR korostaa vammaisten ihmisten koulutusta ensisijaisen tärkeänä askeleena kohti vammaisen yksilön kokemusta arvokkaasta elämästä ja omasta potentiaalistaan. Työssämme Ugandassa pyrimme mahdollistamaan vammaisille pakolaisille heidän tarvitsemansa tuen sekä yhdenvertaisen mahdollisuuden koulutukseen ja toimeentuloon. Vammaisten osuus koulutuksiimme osallistujista on vuodesta 2018 noussut 2,3 prosentista 6,3 prosenttiin vuoteen 2021 mennessä mm. ohjaajien koulutuksen ja yhteisöjen asenneilmapiirin muutoksen takia. Tavoitteemme on nostaa osuutta entisestään 5 prosenttia vuoteen 2025 mennessä.

Lue lisää työstämme Ugandassa.