Suomessa on tapahtunut paljon hyvää kehitystä lapsen oikeuksien sopimuksen voimaantulon (1991) jälkeen. Lasten kuolleisuus on laskenut. Lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on vähentynyt. Lasten alkoholinkäyttö ja tupakointi ovat vähentyneet ja niin edelleen.
Myös huonoa kehitystä on tapahtunut, esimerkiksi pakolais- ja maahanmuuttajalapsien oikeuksiin liittyen. Onko heillä samat oikeudet kuten muillakin lapsilla Suomessa?
Kokemukseni perusteella voin sanoa, että pakolaislapsilla ei ole minkäänlaisia oikeuksia ennen oleskeluluvan saamista. Kun lapsi lähtee kotimaastaan sodan takia, hän luulee löytävänsä tämän raskaan matkan jälkeen turvallisen leikkipaikan – mutta yllättyykin, kun hän asuu perheensä kanssa pienessä huoneessa. Vastassa on uusi kieli, uudet tavat, uusi ruoka ja uusi sää, minkä lisäksi hän kantaa mukanaan kaipuuta kotiaan, maataan, sukulaisiaan ja ystäviään kohtaan. Ja kaiken sen jälkeen, mitä hän näki sodassa ja kuinka hän koki väsymystä ja surua, odotamme hänen olevan normaali, rauhallinen lapsi tarjoamatta hänelle psykologista apua tai tukea millään tavalla.
Lapsen huonovointisuus alkaa näkymään häiriöinä kouluissa ja käyttäytymisessä. Työntekijät syyttävät vanhempia siitä, että he eivät ole kasvattaneet häntä hyvin, ja jättävät huomiotta lapsen aikaisemmat rankat kokemukset ja ikävät asiat, joita hän valitettavasti kokee tullessaan kouluun.
Pitäisi olla laki, joka takaisi jokaisella Suomessa asuvalle lapselle oikeuden terveydenhuoltoon, terveelliseen ruokaan, leikkiin, hyvään asumiseen sekä suomen kielen ja kulttuurin oppimiseen jo ennen oleskeluluvan saamista.
Vaikka me puhumme koko ajan Suomessa monikulttuurisuuskasvatuksesta, vielä on paljon tekemistä koulussa, varhaiskasvatuksessa, sosiaalipalveluissa ja muissa. Ei ole tarpeeksi tietoa toisten kulttuurista, minkä vuoksi syntyy paljon väärinkäsityksiä ammattilaisten ja lasten tai heidän vanhempiensa välillä. Se taas vaikuttaa negatiivisesti lasten ja työntekijöiden välisen luottamuksen rakentumiseen. Monet työntekijät eivät ehkä näe arvoa lapsen kotikielessä ja kulttuurissa, mikä saa lapset jatkuvasti nolostumaan erilaisuutensa vuoksi.
Maahanmuuttajataustaiset lapset kertovat, että heitä kiusataan enemmän kuin suomalaisia lapsia. Suurin osa heistä ei luota siihen, että opettaja auttaa heitä, jos kiusaaja on suomalaislapsi – päinvastoin, opettaja on ankarampi, jos maahanmuuttajataustainen lapsi tekee virheen.
Tämän vuoden Lapsen oikeuksien päivän teema on erittäin tärkeä: lapsella on oikeus turvallisuuteen. Toivon, että siihen kuuluvat myös maahanmuuttajataustaiset lapset. Turvallisuus ei ole vain henkistä vaan myös psyykkistä ja fyysistä turvallisuutta.
Tätä ei saavuteta, ennen kuin näemme kaikki lapset yhtä tärkeinä ja kohtelemme heitä samalla tavalla sekä lakkaamme ajattelemasta maahanmuuttajataustaisia lapsia meille taakkana. Nämä lapset rikastavat Suomea kulttuurisella ja kielisellä monimuotoisuudellaan. Lapset ovat maan tulevaisuus, joten kysyn, millaisen tulevaisuuden haluamme Suomelle?
Lama Kourdi
Vuoden pakolaisnainen 2022
Filosofian kandidaatti ja sosionomiopiskelija