Suomessa vallitsee melko yhtenäinen käsitys siitä, että maata koettelee työvoimapula. Esimerkiksi ravintola-, rakennus- ja sosiaaliala kamppailevat jatkuvan työvoimavajeen kanssa. Toisaalta Suomessa on lähes 300 000 työtöntä työnhakijaa. Samaan aikaan rekrytointikäytänteet koetaan haastaviksi niin työnantajan kuin työnhakijankin näkökulmasta. Miksi työnantajien tarpeet ja työnhakijoiden osaaminen eivät kohtaa? Voisiko kankeista rekrytointikäytänteistä vapautuminen olla keino tukea työllisyyttä ja vastata usealla alalla vallitsevaan työvoiman tarpeeseen?
Maahanmuuttaneet henkilöt ovat yliedustettuina työttömyystilastoissa Suomessa. Suuri osa työttömistä maahanmuuttaneista kärsii tilanteesta ja haluaisi löytää työpaikan. Moni on yrittänyt pitkäjänteisesti hakea työtä, opetellut suomen kieltä ja kouluttautunut. Ammattipätevyydestä ja kovasta motivaatiosta huolimatta jotkut eivät ole päässeet tekemään vielä päivääkään palkkatyötä Suomessa.
Pakolaisavussa yritämme helpottaa tilannetta järjestämällä suojelullisin perustein Suomeen muuttaneille työelämävalmennusta. Työelämävalmennuksemme tuo yhteen työnantajia ja maahanmuuttaneita työnhakijoita, ja se on räätälöity työnhakijoiden tarpeisiin sopivaksi. Työelämävalmennuksessa tehdään yhteistyötä yritysten kanssa ja tuetaan työsuhteen alkua kulkemalla mukana rekrytoinnissa, perehdytyksessä ja suomalaiseen työelämään sopeutumisessa. Tarkoituksena on edistää kestävien työsuhteiden ja monimuotoisten työyhteisöjen syntymistä. Vuonna 2021 lähes 70 % kurssin suorittaneista sai työpaikan.
Mikä sitten korostuu työelämävalmennukseen osallistuvien tarinoissa? Esimerkiksi osaamisen sanoittamisen vaikeudet, vieras työkulttuuri ja verkostojen puute. Monesti ammatillisen koulutuksen suorittaneetkaan eivät osaa nimetä oman alansa työnantajia, koska kontakti suomalaiseen yhteiskuntaan on saattanut jäädä heikoksi. Työpaikkailmoituksien selkokielisyydessä olisi parantamisen varaa, eikä niihin vastaaminen usein onnistu ilman omaa tietokonetta ja hyviä digitaitoja.
Voimme todeta, että yksilöiden valmentaminen työelämään ei ole riittävä keino vastata työvoimapulaan, saati korkeaan työttömien työntekijöiden määrään Suomessa. Näitä ongelmia voitaisiin vähentää keskittymällä laadukkaaseen rekrytointiin – sellaiseen, missä kaikilla hakijoilla on yhdenvertainen mahdollisuus menestyä hakuprosessissa, ja missä työssä osaaminen ratkaisee. Rekrytoinnissa tulee arvioida etenkin työnhakijan kykyä suoriutua työtehtävistä oman osaamisen sanoittamisen sijaan. Rekrytointikäytänteitä uudelleen tarkastelemalla ja muuttamalla voitaisiin tukea myös työntekijöiden moninaisuutta. Samalla myös laadukkaaseen työssä perehdyttämiseen on panostettava, jotta osaavien tekijöiden kompetenssi saadaan hyödynnettyä.
Työnantajien ja työyhteisöjen on hyvä myös pohtia, onko kykenemättömyys monimuotoisen työvoiman hyödyntämiseen kuitenkin pohjimmiltaan ennakkoluuloisuutta. Ovatko yritykset ja niiden rekrytointiprosessit kaikessa hierarkkisuudessaan myös näkymättömien normien ohjailemia? Mitä tarvitsee tapahtua kankeiden rekrytointiprosessien muuttumiseksi – ei pelkästään rakenteellisesti, mutta myös yksilöiden ja yhteisöjen tasolla? Jokainen johonkin työyhteisöön kuuluva voi pohtia, kuinka omalla toiminnalla voi tukea ennakkoluulottomia ja monimuotoisia työyhteisöjä. Uskon, että yksilö pystyy näin edistämään myös kankeiden rekrytointikäytänteiden sujuvoittamista.
Katja Korhonen
Asiantuntija, Sauma-työelämävalmennus