Vapaaehtoistoiminta auttaa myös vapaaehtoista. Siinä voi toteuttaa omia arvojaan ja kokea merkityksen tunnetta.
Vuonna 2020 Britanniassa nähtiin suurin vapaaehtoisten liikekannallepano sitten toisen maailmansodan. Sadat tuhannet ihmiset ilmoittautuivat mukaan ohjelmaan, joka toi apua koronan kotiin sitomille riskiryhmäläisille. He auttoivat ensimmäisen vuoden aikana 165 000 ihmistä. Tutkijat havaitsivat, että toiminta vaikutti positiivisesti vapaaehtoisten kokemaan hyvinvointiin. Hyödyt arvioitiin moninkertaisesti kustannuksia suuremmiksi, joten ohjelma olisi kannattanut järjestää jo pelkästään vapaaehtoisten vuoksi.
Mitä ihmettä: eikö vapaaehtoistyön pitäisi auttaa ensisijaisesti avunsaajaa? Kyllä, mutta myös vapaaehtoinen hyötyy toiminnasta. Vapaaehtoistyö ennustaa muun muassa hyvää ruumiin ja mielen terveyttä, tyytyväisyyttä ja itsetuntoa.
Suomen Pakolaisavun vapaaehtoiset auttavat pakolaisia ja maahanmuuttaneita kotoutumaan. He ovat joko syntyneet Suomessa tai kotoutuneet tänne niin hyvin, että voivat tukea muita. Kotoutuminen on kuitenkin kaksisuuntaista: kumpikin osapuoli saa uusia kokemuksia, vaikutteita ja ideoita. Kotoutujat eli toiminnan osallistujat ovat vahvasti mukana sen suunnittelussa ja toteutuksessa. Kuten vapaaehtoisemme Katja totesi: ”Vapaaehtoistyössä kaikki ovat tasa-arvoisia ja tervetulleita. Voin auttaa muita, ja samalla opin heiltä paljon uutta”.
Auttaminen ja merkityksen kokemus
Eräässä tutkimuksessa ihmisten onnellisuuden havaittiin olevan yhteydessä toisilta ihmisiltä saamiseen, merkityksen kokemuksen puolestaan toisille antamiseen. Onnea koettiin nykyhetkessä, mutta merkityksellisyys liittyi menneeseen ja tulevaan, tarinaan, jota kerromme itsestämme.
Olen kuullut vapaaehtoisten usein puhuvan merkityksen tunteesta, joka auttamisesta kumpuaa. Ja olen itsekin kokenut sitä vapaaehtoistyötä tehdessäni. Uskon, että merkityksen kokemus on vapaaehtoistoiminnan elinehto. Ilman sitä ei moni vaivautuisi paikalle vapaa-ajallaan. Kun vapaaehtoinen valitsee sydäntään lähellä olevan tehtävän, hän voi edistää omia arvojaan.
Vapaaehtoisten motiivit ovat moninaiset ja toisiinsa kietoutuneet ja hyvä niin. Jos vapaaehtoinen ei saisi toiminnasta itse mitään, hän ei jaksaisi olla mukana pitkään. Vapaaehtoistehtävissä voi hyödyntää vahvuuksiaan, oppia uutta, kokea iloa ja yhteyttä muihin ihmisiin. Eräs Puhutaan-vapaaehtoinen sai suomen kielen keskusteluryhmän ohjaamisesta kipinän uranvaihtoon: hän aloitti opettajan opinnot.
Empatia on vapaaehtoistyössä sekä kannustin että apuväline. Pakolaisapu on viime aikoina saanut monta uutta vapaaehtoista, jotka haluavat tukea Ukrainasta paenneita. Jotkut heistä ovat pohtineet, miltä tuntuukaan jättää koko elämä taakseen ja saapua vieraaseen maahan vailla kotia, työtä, kielitaitoa tai verkostoja. Asettumalla pakolaisten asemaan vapaaehtoiset ymmärtävät paremmin, mitä he tarvitsevat.
Vapaaehtoisuudesta apua palkkatyön murrokseen?
Palkkatyö on perinteisesti kuulunut hyvän elämän kulmakiviin. Ihannetapauksessa se vastaa moniin tarpeisiimme tuomalla elämään sekä toimeentulon että merkitystä. Nyt unelmien työuria uhkaavat nykyhetkessä alati kasvavat tehokkuusvaatimukset ja tulevaisuudessa työkato automaation myötä. Jos työ ei heijasta omia arvoja, tai edes työlle asetettuja tavoitteita, merkityksen kokemuksia on etsittävä muualta.
Työ voi antaa meille paljon, mutta ei kaikkea. Perhe, ystävät ja harrastukset saavat meidät hymyilemään sadesäällä. Ja niin saa myös vapaaehtoistyö. Sen kautta voi tehdä arvoistaan totta, tulla omaksi itsekseen. Punoa elämäntarinaa, josta voi olla ylpeä.
Kaisa Honkala
Asiantuntija, vapaaehtoistoiminta ja sidosryhmätyö
