Vuodesta 2015 on seitsemän vuotta. Se oli Suomelle ja Euroopalle poikkeuksellinen vuosi. Eurooppaan saapui 1,3 miljoonaa turvapaikanhakijaa, joista hieman yli 30 000 tuli Suomeen. Tilastollisesti Suomeen ei ollut koskaan saapunut yhtä paljon turvapaikanhakijoita. Nyt tilanne on jo toinen. Suhteessa Ukrainan sotaan vuoden 2015 luvut näyttävät jo nyt pieneltä. Ukrainasta on paennut parissa kuukaudessa yli 4 miljoona ihmistä ja Suomeenkin arvioidaan tulevan 40 000–80 000 pakolaista.
Vuonna 2015 päättäjät suhtautuivat kansainvälistä suojelua hakeviin ihmisiin toisin. Euroopalta puuttui yhteneväinen linja, eikä tilapäistä suojeludirektiiviä, jota nyt sovelletaan ukrainalaisiin, haluttu ottaa käyttöön. Eri maissa oli eri käytännöt ja laintulkinnat, joka tarkoitti sitä, että mm. irakilainen, jolle Suomi ei myöntänyt turvapaikkaa, sai myöhemmin suojelua Ranskasta. Vuonna 2016 Suomen silloinen hallitus aloitti pitkän listan toimenpiteitä, joiden ideana näytti olevan lähes ainoastaan Suomen ”vetovoimatekijöiden vähentäminen”. Toimilla pyrittiin siis siihen, että kansainvälistä suojelua hakevat ihmiset eivät tule Suomeen. Toimet heikensivät Suomen turvapaikkajärjestelmää merkittävästi ja nopeat muutokset niin lainsäädännössä kuin käytännöissä johtivat kaaokseen niin viranomaispalveluissa, oikeusasteissa kuin auttavien järjestöjen toiminnoissa.
Kaikista merkittävimpänä turvapaikkajärjestelmää heikentävänä tekijänä oli turvaa hakevien oikeusavun romuttaminen. Lopputuloksena oli, että kielteisistä turvapaikkapäätöksistä tehtiin tuhansia valituksia hallinto-oikeuteen, josta yli 7000 päätöstä palautettiin takaisin maahanmuuttoviraston käsittelyyn. Näistä palautetuista tapauksista yli puolet muuttuivat myönteisiksi uudessa käsittelyssä. Silti monella jäi valitus tekemättä ilman juristin neuvontaa ja apua. Maahanmuuttoviraston vuosina 2015–2018 tehdyt turvapaikkapäätökset ovat siis monelta osin olleet heikkolaatuisia eikä prosessi ole toiminut oikeusvaltioperiaatteiden mukaisesti.
Näillä viime vuosina tehdyillä päätöksillä on ollut pitkäkantoiset seuraukset. Nyt seitsemän vuoden jälkeen se heijastuu edelleen tuhansien ihmisten elämiin. Turvapaikanhakijoina tulleet ihmiset elävät nyt paperittomina Suomessa. Heillä ei ole oikeutta esim. terveyspalveluihin tai sosiaaliturvaan. Moni on kouluttautunut ammattiin ja tekee työtä. Silti heille ei myönnetä edes työperäistä oleskelulupaa. Liian moni heistä joutuu heikon asemansa ja vaihtoehdottomuuden takia hyväksikäytön uhriksi. Paluu kotimaahan ei ole näille ihmisille vaihtoehto.
Lupa elää -kansalaisaloite ehdottaa paperittomuuden poistamiseksi kertalaillistamista. Kertalaillistamista käytetään useissa maissa, jossa paperittomuus on ollut yksi yhteiskunnan haasteista jo pidempään. Esimerkiksi Irlannissa on tänä vuonna aloitettu laillistamisprosessi, jossa yli 4 vuotta maassa olleet paperittomat voivat saada kahden vuoden oleskeluluvan.
Yhteiskunnallisesta näkökulmasta paperittomuus aiheuttaa sekä siitä kärsiville ihmisille että yhteiskunnalle paljon vaikeuksia ja ongelmia. Eläminen meidän yhteiskuntamme järjestelmän ulkopuolella ajaa ihmisiä laittomiin tekoihin. Paperittomuus on työperäisen hyväksikäytön juurisyy. Vuonna 2015 vauvana tullut lapsi on nyt jo koululainen. Pitkäkestoinen epävarmuus murentaa mieliä. On punnittava vaihtoehtoja ja mietittävä ratkaisuja yli ideologisten kiistojen. Kertalaillistaminen eli määräaikaisten oleskelulupien myöntäminen, jotta ihmiset voivat hakea laillisesti työtä ja jäädä maahan, on ennen kaikkea koko yhteiskunnan kannalta järkevä päätös.
Nykytilanne, jonka myötä Suomeen on muodostunut turvapaikanhakijoina tulleiden perheiden paperittomien joukko, on huonojen ja epäinhimillisten maahanmuuttopoliittisten päätösten seurausta. Toivomme, että poliitikot uskaltavat tehdä inhimillisiä ratkaisuja ja kantaa vastuuta myös edellisen hallituksen aiheuttamista yhteiskunnallisista ongelmista. Lisäksi jokainen meistä voi allekirjoittaa kansalaisaloitteen, jonka myötä nämä ihmiset saisivat luvan elää.
Ahmed Mesaedy, Pakolaisavun Kurvi-toiminnon ohjaaja ja Vuoden Pakolaismies 2021
Katja Mannerström, Pakolaisavun yhteiskuntasuhdepäällikkö