Pakolaisavun pakenemaan joutunut työntekijä Myanmarin kriisin keskellä: ”Toivon, ettei maailma unohda maamme nuoria”

Vuorimaisema joko auringonnousussa tai -laskussa
Toukokuussa 2021 Pakolaisavun työntekijä Endurance May (nimi muutettu) kuuli, kuinka kaukaisuudessa rymisi ja aseet paukkuivat. Äänet voimistuivat ja tulivat hetki hetkeltä lähemmäksi Loikawin kaupunkia. Endurance May ja hänen kollegansa päättivät paeta läheiseen kylään pysyäkseen turvassa. Sama toistui tammikuussa 2022, kun Endurance May joutui jälleen pakenemaan, tällä kertaa toiselle puolelle maata, aina Yangoniin asti.
 
Myanmarin sotilasjuntta otti vallan helmikuussa 2021, mistä lähtien ympäri maata on ilmennyt aseellisia konflikteja ja demokratiaa kannattavien joukkopidätyksiä. Vastakkain taistelevat sotilasjuntta ja etniset aseelliset ryhmät yhdessä uuden nuorista koostuva ryhmittymän People’s Defence Force (PDF) kanssa. Vuoden kestäneen vallankaappauksen aikana YK arvioi noin 285 000 joutuneen pakenemaan omalta kotiseudultaan. Joulukuusta lähtien pahimmat väkivaltaisuudet ovat keskittyneet muun muassa Kayahin osavaltioon ja erityisesti yhteen sen kunnista, josta myös 26-vuotias Endurance May on kotoisin.
 
Muutama vuosi sitten saatuaan töitä Suomen Pakolaisavusta Endurance May muutti Loikawiin, ja muu perhe jäi asumaan kotikyläänsä. Endurance Mayn vanhempien lisäksi perheeseen kuuluu 4 muuta sisarusta. Jouduttuaan pakenemaan ensimmäisen kerran Endurance May tapasi perheensä samaisessa kylässä, josta monet muutkin olivat lähteneet etsimään turvaa.
 
– Ihmiset pakenivat Loikawista läheisiin kyliin, jotkut taas etsivät suojaa viidakosta tai kirkoista. Usein tilanne kylissä on kuitenkin armoton, sillä vettä ja ruokaa on saatavilla niukasti, sähköstä tai internetistä puhumattakaan. Ihmiset tahtoivat palata kuitenkin kotiin heti, kun laukaukset hiljenivät, Endurance May kertoo.
Kuukauden kuluttua tilanne Loikawissa näytti hieman rauhoittuneen, ja kesäkuussa 2021 Endurance May palasi takaisin kaupunkiin ja muu perhe kotikylään. Endurance Mayn asunto sijaitsi kuitenkin kaupungin yhdessä turvattomimmista alueista, joten hän joutui muuttamaan asumaan Pakolaisavun toimistolle. Levottomuudet jatkuivat, mutta töitä pystyttiin taas jatkamaan.
 
Tilanne kuitenkin kärjistyi jälleen joulukuun lopussa, kun sotilasjuntan iskuissa kuoli 35 ihmisistä. Uhrien joukoissa oli maansisäisiä pakolaisia, lapsia ja naisia sekä avustusjärjestön työntekijöitä. Kaupungista oli jälleen lähdettävä, mutta lennot olivat täynnä ja maanteitä pääsi kulkemaan vain juntan tarkistuspisteiden kautta. Lopulta Endurance May ja muut Pakolaisavun työntekijät saatiin kuitenkin siirrettyä toiseen kaupunkiin.
 
– Minä ja muu perheemme pääsimme jälleen turvaan, mutta isämme jäi kotikyläämme. Emme pääse hänen luokseen, sillä kylä on sotilasjuntan vallassa, Endurance May kertoo huolestuneena.
 
Endurance Mayn mukaan Myanmarin tilanne on maan kansalaisille toivoton, erityisesti nuorille. Heillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin yrittää paeta – jos pakeneminen ei onnistu, nuoret värvätään sotilasjuntan riveihin tai vastapuolen, PDF:n, joukkoihin. Töitä ei ole tarjolla, minkä lisäksi maassa on huutava pula ruuasta, vedestä ja suojasta. YK:n arvioiden mukaan jopa 2 miljoonaa ihmistä on humanitaarisen avun tarpeessa.
 
– En ole koskaan aikaisemmin kokenut tai kuullut tällaisista julmuuksista, joita maassamme tapahtuu. Facebookissa leviää kuvia hirtetyistä ihmisistä ja tienposkeen heitetyistä ruumiista. Viattomien ihmisten tappaminen saa minut tuntemaan vihaa mutta ennen kaikkea tunnen oloni turvattomaksi, surulliseksi ja masentuneeksi. Kukaan ei tiedä, miltä tulevaisuus tulee näyttämään.
Monen muun nuoren tapaan Endurance May on harkinnut maasta lähtemistä. Perhettään hän ei kuitenkaan tahdo jättää – varsinkaan, kun hän on tällä hetkellä ainoa, joka tuo perheeseen toimeentuloa. Tulevaisuudelta hän toivoo ennen kaikkea turvallisuutta ja vetoaa järjestöihin sekä ihmisiin maan ulkopuolella.
 
– Tällä hetkellä ihmiset yrittävät vain selviytyä. Peruselintarvikkeiden lisäksi nuoret tarvitsevat tukea. Tärkeää on vahvistaa nuorten selviytymiskykyä, mutta ennen kaikkea tarvitsemme työpaikkoja. Toivon, ettei maailma unohda Myanmarin nuoria.
 
Pakolaisapu seuraa maan tilannetta ja jatkaa toimintaansa mahdollisuuksien mukaan auttaakseen ihmisiä erittäin haastavien olosuhteiden keskellä. Lue lisää toiminnastamme Myanmarin verkkosivuilta.