Suomen ensimmäiset aluevaalit käydään sunnuntaina 23.1.2022, minkä jälkeen iso osa kunnan palveluista siirtyy uusien päättäjien, aluevaltuutettujen käsiin. Maahanmuutosta on vaaliväittelyissä puhuttu jonkin verran, mutta harva tietää, minkälaisia maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä tulevat aluevaltuutetut kohtaavat.
Kun aluevaalien jälkeen sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät pois kunnilta hyvinvointialueille hoidettaviksi, siirtyy samalla myös usea Suomeen muuttaneille ihmisille suunnattu palvelu. Isoimmista kunnista löytyy nykyisellään erityisesti pakolaistaustaisille muuttajille suunnattuja kotoutumisen alkuvaiheen palveluita, jotka sijoittuvat kunnan sosiaalipalveluiden alle. Esimerkiksi kotona lastaan hoitavien vanhempien, ikäihmisten ja vammaisten maahanmuuttaneiden palvelut muuttuvat hyvinvointialueiden hoidettaviksi ja siksi onkin tärkeää, että valtuutetut ymmärtävät maahanmuuttaneille suunnattujen palveluiden erityispiirteet ja lainsäädännön.
Maahanmuuttaneet ovat erittäin moninainen ryhmä. Siksi myös palveluiden erityispiirteitä on paljon ja niiden järjestäminen saattaa olla haasteellista. Erityisesti viime aikoina puhututtaneet haasteet, kuten kotona lapsiaan hoitavien maahanmuuttaneiden naisten heikko työllisyysaste sekä kotoutumispalveluihin osallistumattomuus, tulee olemaan hyvinvointialueilla ratkaistava asia, koska heidän kotoutumisensa edistäminen kuuluu sosiaalipalveluille. Toinen erityisryhmä on yksin Suomeen tulleet alaikäiset pakolaiset, jotka tarvitsevat paljon lastensuojelullisen sosiaalityön tukea itsenäistymisvaiheessa.
Maahanmuuttaneet ihmiset ovat yliedustettuina asunnottomuustilastoissa, he kokevat syrjintää, ja moni konfliktialueelta tullut ihminen kärsii mielenterveysongelmista. Hyvinvoinnin lisäämistä siis tarvitaan. Maahanmuuttaneet käyttävät terveydenhuollon ja sosiaalityön palveluita siinä missä muutkin, mutta ovat joillain osa-alueilla yliedustettuina ja toisaalta myös aliedustettuina. Esimerkiksi Suomessa syntyneisiin ihmisiin verrattuna maahanmuuttaneet käyttävät huomattavasti vähemmän alkoholia eivätkä kärsi alkoholihaitoista. Toisaalta esim. THL:n Maamu-tutkimuksen mukaan esimerkiksi kurditaustaisista naisista yli 50 % kärsii ahdistus- ja masennusoireista, ja yli 80 % heistä raportoi traumaattisista kokemuksista ennen Suomeen tuloaan.
Uudet alueet saavat siis järjestettäväkseen sosiaalityön alla olevia kotoutumista edistäviä palveluita sekä muitakin muualta Suomeen muuttaneita ihmisiä koskettavia asioita, kuten tulkkauksen järjestämisen terveyspalveluihin ja erityisten palveluiden järjestämisen. Mitä muutoksia hyvinvointialueille siirtyminen voi sitten tuoda mukanaan? Pienissä kunnissa ei maahanmuuttaneille suunnattuja palveluita ole välttämättä ollut tarjolla, mikäli ulkomailta muuttanutta väestöä on ollut vähäisenlaisesti. Uudistus voi siis olla helpotus pienemmillä paikkakunnilla asuville ihmisille, jotka tarvitsevat kotoutumista edistäviä palveluita. Nykyään monessa isossa kunnassa on neuvontapiste, jonne pyritään kokoamaan vieraskielisen väestön palveluohjaus. Parhaimmillaan yhä useampi ihminen tulee saamaan tarvitsemansa palvelut esimerkiksi etäneuvontana. Toisaalta uhkana on, että hyvinvointialueille siirto pirstaloi nykyisiä palvelukokokanaisuuksia, joita kunnat ovat rakentaneet sosiaali- ja työllisyyspalveluita yhdistäviksi malleiksi.
Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvat ihmiset ovat palveluiden käyttäjiä, mutta yhä useammin myös niiden tuottajia. Hoiva-alalla on sekä yrittäjinä että työntekijöinä ihmisiä moninaisista taustoista. Uusia ammattilaisia pyritään nyt aktiivisesti houkuttelemaan ulkomailta. Hyvinvointialueiden tulee siis huolehtia siitä, että monikulttuurisia työyhteisöjä osataan johtaa ja työyhteisöissä ymmärretään esimerkiksi, mitä selkokieli on. Hyvinvointialueet joutuvat todennäköisesti kilpailemaan työvoimasta, ja siten maahanmuuton kysymykset nousevat yleisemminkin esille. Miten houkutella ihmisiä omalle alueelle töihin? Miten työlupa-asiat hoidetaan? Miten saada uudet ihmiset oppimaan työn keskeisimmät asiat ilman vahvaa yhteistä työkieltä ja miten saada heidät pysymään työssään? Tuleeko hoiva-alalle yhdeksi työkieleksi englanti, niin kuin se jo monella muulla alalla on?
Usein puhuttaessa työperäisestä maahanmuutosta taka-alalle jää keskustelu siitä, miten tärkeää on kohdella ihmistä hyvin, jotta hän sitoutuu työhönsä, on motivoitunut ja haluaa jäädä sitä tekemään. Tarinat filippiiniläisistä sairaanhoitajista, jotka tekevät hoiva-avustajan työtä ja lähettävät palkkansa kaukana toisessa maassa asuvilleen lapsilleen, ei kuulosta sellaiselta inhimilliseltä työperäiseltä maahanmuutolta, joka motivoi ja sitouttaa ihmistä jäämään. Ihmisille täytyy antaa mahdollisuus edetä tekemään koulutustaan vastaavaa työtä ja muuttaa Suomeen perheidensä kanssa. Heitä on kohdeltava reilusti ja annettava heille mahdollisuus nauttia itse siitä hyvinvoinnista, jota he ovat hyvinvointialueilla omalla panoksellaan tuottamassa.
Katja Mannerström
Yhteiskuntasuhdepäällikkö, Suomen Pakolaisapu
