Olin kirjaston nurkissa kuuntelemassa asiakkaani tarinaa, joka on toistunut monesti vuosien ajan tehdessäni työtä sosiaaliohjaajana maahanmuuttaneiden parissa. Asiakas on nuori nainen, joka oli tullut kolme vuotta sitten Afganistanista Suomeen hakemaan turvaa ja saanut yksilöllisen, inhimillisen syyn perusteella oleskeluluvan. Suomeen saapuessaan nainen oli huomannut olevansa raskaana. Tapaamisen tarkoituksena oli, että annan naiselle tietoja ja neuvoja perheenyhdistämisen hakemisen edellytyksestä, jotka eivät kuitenkaan täyttyneet asiakkaan kohdalla.
Suomen ulkomaalaislain 301/2004 mukaan perheenyhdistämistä voi hakea esimerkiksi Suomen kansalaisen ulkomaalainen puoliso, Suomessa työskentelevän tai opiskelevan ulkomaalaisen perheenjäsen tai Suomeen pakolaisena saapuneen perheenjäsen. Asiakkaani ei kuulu mihinkään näistä ryhmistä. Harvinainen oleskelulupa yksilöllisen, inhimillisen syyn perusteella on oleskelulupa, joka usein myönnetään ihmisille, joka on heikossa asemassa, mutta suojelun tarvetta ei ole voitu todistaa. Perheenyhdistäminen on hänelle käytännössä mahdotonta. Suomen kansalaisuuden saamisen edellytykset taas ovat niin vaativia, ettei niihin yllä kovin moni. Täytyy läpäistä suomen kielen testi ja lisäksi asua maassa yli viisi vuotta.
Kielen oppiminen on jokaisella yksilöllistä ja mahanmuuttajataustaisten oppimisen vaikeuksia on vaikea tunnistaa oppimisen seurannan ja dokumenttien puutteen vuoksi. Kun taas suomalaisen opiskelijan haasteiden kartoitus alkaa äitiysneuvolassa jatkuen varhaiskasvatuksen kautta aina peruskouluun ja sieltä ammatilliseen oppilaitokseen tai lukioon.
Asiakkaani oli luku- ja kirjoitustaidoton ja oli ollut kotiäitinä lapsensa syntymästä asti. Hän kertoi joutuneensa seksuaalisen väkivallan uhriksi ennen naimisiin menoa eikä ollut uskaltanut kertoa siitä kenellekään, joten minkäänlaista apuakaan hän ei ole saanut asian käsittelyyn. Kunniamurhat, jotka ovat naisiin kohdistuvan väkivallan muoto, on vakava uhka afgaaninaisille, ja monet heistä tapetaan joka vuosi.
Istuin naisen edessä, jolla oli traumaattisia kokemuksia ja joka oli jättänyt kotinsa ja perheensä hakeakseen turvaa ja rakentaakseen uuden elämän rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä. Yksinhuoltajana on haastavaa olla vieraassa maassa ilman kielitaitoa ja muita elämän osa-alueita koskettavia tietoja. Asiakas oli päässyt osallistumaan moniin toimintoihin kehittämään osaamistaan ja oppimaan kieltä, mutta hänen keskittymisensä asioihin oli huonoa. Hän toivookin, että perheenyhdistämisen edellytyksiä helpotettaisiin ja maahanmuuttaneetkin voisivat viettää esimerkiksi äitien- ja isänpäivää yhdessä omien lastensa kanssa. Hänen lapsensa on nähnyt isänsä vain videopuhelujen kautta eikä ole päässyt hänen syliinsä esimerkiksi ollessaan kipeä.
Tämä on vain yksi tarina perheenyhdistämisen haasteista niiden kymmenien asiakkaiden elämässä, joita olen kohdannut työurani aikana. Vuosia on puhuttu maahanmuuttaneiden kotoutumisesta ja kotouttamisesta, mutta vieläkään ei ole syntynyt riittävästi konkreettisia ratkaisuja kotoutumisprosessin hidasteiden ja esteiden poistamiseksi. Nämä esteet ja systemaattiset syrjinnän muodot vaikuttavat ihmisten psyykkiseen kehitykseen ja mielenterveyteen vakavalla tavalla.
Maryam Fathollahi
Ohjaaja, Kurvi-toiminto
