Suomessa on taas käyty keskustelua humanitaarisen maahanmuuton kustannuksista sen jälkeen, kun Kela julkisti selvityksen, jossa osoitetaan humanitaarisista syistä Suomeen tulleiden yliedustus tiettyjen Kelan myöntämien etuuksien saajissa. Heräsi paljon kysymyksiä ja keskustelua. Miksi pakolaiset eivät tee työtä? Miksi he elävät tuilla? Mitä tälle voi tehdä? Tähän löytyy monta hyvinkin yksinkertaista syytä ja vastausta. Lisäksi on hyvä muistaa mittakaavat: noin 3 % Kelan maksamista tuista menee humanitaarisista syistä Suomeen tulleille, 97 % Kelan tuista ei mene.
Miksi pakolaiset saavat suhteessa suomalaisväestöön enemmän Kelan tukia?
Tässä kolme keskeistä syytä.
- Suomi on vuosia vastaanottanut kiintiöpakolaisia kriteerein, joissa painotetaan henkilön haavoittuvaa ja heikkoa asemaa. Suomi haluaa auttaa maailman kaikista hädänalaisimpia pakolaisia kiintiön kautta. Se tarkoittaa, että Suomi valikoi pakolaisten joukosta kiintiöönsä mm. vammaisia henkilöitä, kidutuksen uhreja ja pitkäaikaissairaiden lasten yksinhuoltajia ja leskiä. Suomi vastaanottaa vuosittain noin 100 ”hätätapausta”, joka tarkoittaa usein, että henkilö on hengenvaarallisessa tilassa ja hän tarvitsee pikaista hoitoa. Suomesta kansainvälistä suojelua saaneet ovat eläneet sodissa ja paossa, traumatisoivissa olosuhteissa vailla pääsyä kouluun tai terveydenhuoltoon. Yhteiskunnallisessa keskustelussa vaaditaan, että näistä ihmisistä tulisi hyvin pikaisesti työtä tekeviä veronmaksajia. Se on toki hyvä ja kannatettava tavoite, joka ei kuitenkaan yhdisty kaikista hädänalaisimpien auttamiseen kovin hyvin. Nämä ihmiset tarvitsevat ymmärrettävistä syistä huomattavan paljon yhteiskunnan tukea päästäkseen jaloilleen.
- Suomesta kansainvälistä suojelua saaneet aloittavat nollasta. Heillä ei ole omaisuutta tai perintöä, suomalaisessa työelämässä tunnustettua tutkintoa tai työkokemusta, saatikka kielitaitoa. On aivan selvää, että henkilö, joka aloittaa alusta uudessa maassa tällaisista lähtökohdista, on pienituloinen. Suomessa pienituloiset turvautuvat tukiin. Tästä syystä olisikin järkevämpää vertailla suomalaisia alhaisesti koulutettuja, pienituloisia henkilöitä pakolaistaustaisiin tuensaajiin eikä pakolaisia koko väestöön. Kelan selvityksessä todetaan myös, että pidempään Suomessa asuneiden pakolaisten osuus saaduista etuuksista ovat merkittävästi alhaisempi kuin lyhyen aikaa Suomessa olleiden.
- Suomalainen järjestelmä ei kannusta työntekoon. Turvapaikanhakijoina Suomeen tulleita ihmisiä makuutetaan vuosikausia vastaanottokeskuksissa ilman kotouttamista. Monet heistä ovat työikäisiä ja –kykyisiä ihmisiä, joilla on aluksi erittäin korkea motivaatio työhön ja oppimiseen. Meillä on Suomessa poukkoileva turvapaikkajärjestelmä. Erityisesti edellisen hallituksen toimesta tehdyt heikennykset oikeusturvaan ovat johtaneet siihen, että turvapaikkapäätöksestä valittamisesta eri oikeusasteisiin on tullut normi. Turvaa hakevat ihmiset elävät vuosikausia epävarmuudessa, mikä murentaa mielen. Osa heistä tekee työtä odottaessaan päätöstään. Kun heistä sitten noin puolet saa myönteisen päätöksen, he menevät TE-toimistoon (paitsi naiset, jotka jäävät liian usein kotiin hoitamaan lapsia). Suomessa nimittäin vain työttömällä maahanmuuttajalla on oikeus päästä kotoutumiskoulutukseen. Kotoutumiskoulutuksessa opetetaan suomen kielen lisäksi monia tärkeitä asioita liittyen yhteiskuntaan, palveluihin, kulttuuriin ja arvoihin. Ehtona tämän palvelun saamiseksi on olla työelämän ulkopuolella, ja koulutuksen ajalta työtön saa työmarkkinatukea.
Katja Mannerström, Suomen Pakolaisavun yhteiskuntasuhdepäällikkö
