Empatialähettiläämme Arto Sivonen on luovan toimiston Måndagin perustaja ja kansalaisaktivisti. Yhteiskunnallisia haasteita työkseen ratkova Arto uskoo, että muutosta parempaan ei voi tapahtua ilman empatiaa.
Mitä empatia tarkoittaa sinulle ja miksi se on tärkeää?
Empatiasta on todella monta muotoa ja sitä on tutkittu paljon. Osa ihmisistä on tietämättömiä omasta empaattisuudestaan, osa taas osaa sanoittaa sitä paljonkin. Ilman empatiaa emme mene eteenpäin, sillä ymmärryksemme maailmasta ei kartu. Mikään muutos hyvään suuntaan ei voi tapahtua ilman empatiaa, silloin jäämme vain omiin poteroihimme tuijottelemaan.
Mikä on sinun tapasi tuoda maailmaan lisää empatiaa?
Yritän olla empaattinen kuuntelemalla ihmisiä työssäni ja vapaa-ajalla. Olen sellainen ihminen, että haluan toimia ja olla aktiivinen tärkeiksi kokemissani asioissa. Puutun epäkohtiin ja olen tulkkina niiden välillä, joille kommunikaatio on haasteellista. Auttaminen ei olisi kuitenkaan mahdollista, jos en pyrkisi aluksi kohtaamaan ja ymmärtämään toista ihmistä. Varsinkin erilaisiin ihmisiin ja tarinoihin tutustuminen on tärkeää.
Kuka on empatiaesikuvasi?
Minulla on onni omistaa mieletön ystäväpiiri. Heistä löytyy ne oikeat esikuvat. Jo minut nähdessään monet ystäväni osaavat sanoa, jos kaikki ei ole hyvin. Se, että he herkistyvät aidosti näissä tilanteissa kuuntelemaan minua, on oikeaa sankaruutta. Ystäväni inspiroivat myös minua toimimaan samoin. Kiireestä huolimatta ei saa paahtaa eteenpäin kuuntelematta toista.
Millaisissa tilanteissa sinun on vaikea olla myötätuntoinen?
Minun on vaikea ymmärtää tilanteita, joissa jollekin tehdään henkistä tai fyysistä väkivaltaa, loukataan heikompaa tai käytetään häntä vallan välineenä. En edes mielelläni haluaisi yrittää ymmärtää niitä tilanteita, joissa itsekkyys ajaa empatian ohi. Mutta yrittäminen on silloinkin tärkeää. Jos et yhtään pysty ymmärtämään syitä loukkaavan tai syrjivän toiminnan takana, et pysty myöskään tekemään mitään tilanteen korjaamiseksi.
Missä tilanteessa toivoisit saavasi empatiaa?
Mokaamisen hetkiä tulee meille kaikille, isoja ja pieniä. Kun on mokannut, tuntuu arvokkaalta, ettei toinen naura tai töni lisää. Usein itse ymmärrän tehneeni virheen. Sankari näissä tilanteissa on se ystävä, joka auttaa minua korjaamaan tai hyvittämään erehdykseni ja ymmärtää minua myös silloin kun olen heikko ja hiljainen.
Miksi mielestäsi on tärkeää, että Suomi olisi empaattinen maa?
Suomi on piiloempaattinen maa. Tunnemme varmasti paljon empatiaa, mutta emme uskalla sanoa sitä. Suomessa usein pelätään ottaa kantaa, seuraamme mieluummin tapahtumia vierestä. Mutta empatian tuntemisesta ei ole mitään hyötyä, jos se ei johda toimintaan, sanoihin tai edes eleisiin.
”Empatian tuntemisesta ei ole mitään hyötyä, jos ei se johda toimintaan, sanoihin tai edes eleisiin.”
Suomessa on paljon rasismia ja ongelmia, mutta meillä on myös erittäin empaattinen historia, sodista huolimatta. Toisten auttaminen on nostanut meidät kansakuntana siihen missä olemme nyt. Monesti se auttaminen ei ole ollut puheita, vaan esimerkiksi ruuan ja koulutuksen tarjoamista. Seuraavaksi haluaisin tehdä töitä sen eteen, että uskaltaisimme olla ääneen empaattisia.
Kenelle ihmiselle tai mille taholle myöntäisit empatiapalkinnon?
Isille ja äideille! Vanhemmuus on rankka homma ja sitä kohtaan asetetaan yhä enemmän vaatimuksia, toiveita ja syytöksiä. Kasvattajat ovat kuitenkin avainasemassa empaattisen yhteiskunnan rakentamisessa. Vanhemmuus kohtaa yhä useammin myös taloudellisia haasteita. Perheiden, lasten ja nuorten varattomuus kaipaisi minusta lisää tilaa yhteiskunnallisessa keskustelussa.