Suomen Pakolaisapu keskittää Ugandan-maaohjelmansa toimintaa maan pohjoisosaan, jossa eteläsudanilaisia pakolaisia on jo yli miljoona. Adjumanin maakunnassa pakolaisille opetetaan lukutaitoa ja englannin kieltä.
”Good morning, how are you? My name is…”, kuuluu reipas yhteislausunta, kun parikymmentä eteläsudanilaista pakolaisnaista harjoittelee englannin kielen lausumista aaltopellistä rakennetun katoksen alla. Aurinko porottaa, ja lämpöasteita on mittarissa 34.
Olemme Adjumanin maakunnassa Pohjois-Ugandassa, Ayilo II -nimisellä pakolaisasutusalueella. Noin 50 kilometriä tästä linnuntietä pohjoiseen sijaitsee Etelä-Sudanin ja Ugandan välinen raja. Sen rajan on viime vuosien aikana ylittänyt jokainen tänään Pakolaisavun englanninopetukseen osallistuvista.
Kaksi tuntia kestävällä oppitunnilla on vuorossa tervehdysten opettelua. Ohjaaja kutsuu opiskelijoita yksi toisensa perään kirjoittamaan liitutaululle. Sen jälkeen tehdään pareittain keskusteluharjoituksia. Lopulta jokainen saa kannustavat taputukset.
Ugandan pakolaismäärä ennätyssuuri
Pakolaisapu aloitti toimintansa Adjumanissa vuonna 2015, ja opettaa lukutaitoa ja englannin kieltä maakunnassa nyt neljällä pakolaisasutusalueella: Pagirinyassa, Nyumanzissa sekä Ayilo I ja II:ssa. Ryhmiä on toiminnassa 110, ja niihin osallistuu lähes 3 000 pakolaista, kertoo Adjumanin ja Lamwon projektikoordinaattori Regine Emienu.
”Pakolaisten kotiseuduilla puhutaan lukuisia paikalliskieliä, joten myös Pakolaisavun kursseja opetetaan englannin lisäksi 11 kielellä”, Emienu sanoo.
Lukutaito- ja kielikursseja ohjaavat muut pakolaiset, jotka taitavat nämä kielet.
Pakolaisavun työtä tarvitaan erityisesti Pohjois-Ugandassa kipeämmin kuin koskaan, sillä sinne on saapunut puolessatoista vuodessa yhteensä noin 750 000 eteläsudanilaista pakolaista. Määrä on ennätyksellisen suuri. Adjumanin asutusalueilla pakolaisia elää noin 240 000, mikä vastaa lähes 60 prosenttia maakunnan väestöstä.
Pakolaiset pakenevat pohjoiseen Ugandaan Etelä-Sudanissa käynnissä olevaa sisällissotaa ja siitä johtuvaa siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa. Taistelut eri puolilla maata ovat jatkuneet vuodesta 2013 lähtien. YK on lausunnoissaan luonnehtinut konfliktia osassa maata etniseksi puhdistukseksi.
Pakolaismäärän kasvun myötä Pakolaisapu on vahvistanut läsnäoloaan pohjoisessa Ugandassa Adjumanin lisäksi myös Lamwon maakunnassa, jossa järjestö aloitti lukutaito-opetuksen lokakuussa 2017.
Kielitaidolla uuteen alkuun
Eteläsudanilaiset pakolaiset kertovat haastatteluissa ruokapulasta, turvattomuudesta ja väkivallasta. Yksi heistä on kuuden lapsen äiti Nyanjak Nyok, 33. Hän on yksi Pakolaisavun englannin alkeistason kurssin osallistujista.
Etelä-Sudanin pohjoisosasta, Malakalin kaupungista kotoisin oleva Nyok kertoo, että väkivalta ja jatkuvat taistelut ajoivat hänet kotoaan pakomatkalle vuonna 2014. Maan toisiksi suurin kaupunki Malakal on suurelta osin tuhoutunut taisteluissa, ja suuri osa sen asukkaista on paennut läheisille pakolaisleireille tai ympäröiviin maihin.
”Halusin lähteä maasta, sillä tiesin, että jos jään Etelä-Sudaniin, minun pitäisi paeta paikasta toiseen. Väkivalta siellä ei lopu”, Nyok sanoo.
Nyok evakuoitiin ensin taisteluiden keskeltä pääkaupunki Jubaan, josta matka jatkui Ugandan puolelle ja Ayilo II:n pakolaisasutusalueelle.
Kaikki oli aloitettava alusta. Haasteena ovat esimerkiksi puhtaan veden ja ruoan saaminen sekä hygienia. Nyok on silti onnellinen, sillä hänen lapsensa ovat päässeet asutusalueella kouluun ja hän on saanut mahdollisuuden opiskella englantia Pakolaisavun kurssilla.
”Ugandassa puhutaan englantia, joten minunkin on osattava kieltä, jos haluan sopeutua ja pystyä toimimaan. Olen jo oppinut ymmärtämään vähän lasteni kotitehtäviä ja osaan auttaa”, Nyok kertoo ja jatkaa:
”Toivon, että pääsen kurssin jälkeen jatkamaan kakkostason kurssille. Se helpottaisi sopeutumistani tänne.”
Teksti ja kuvat: Jenna Vehviläinen
