Maahanmuutosta – siitä riittää puhetta. Tässä Pakolaisavun blogisarjassa asiaa tuntevat kirjoittajat yhteiskunnan eri aloilta tarjoavat lisää tarttumapintaa keskusteluun pakolaisuudesta ja maahanmuutosta. Sarjan 2. osassa Siirtolaisuusinstituutin johtaja Tuomas Martikainen valottaa, kuinka Suomeen ja Suomesta on muutettu läpi historian ja miten pakolaisuus näkyy maahanmuutossa.
Nykyistä Suomea ei olisi olemassa ilman mittavia muuttoliikkeitä. Suomen suuret väestöliikkeet ovat liittyneet sotiin ja poliittisiin levottomuuksiin sekä muihin murrosjaksoihin, kuten teollistumiseen, kaupungistumiseen ja globalisaatioon. Tämä teksti luo katsauksen suomalaisten muuttoliikkeiden pääpiirteisiin autonomian ajalta nykypäiviin.
Suomi liitettiin autonomisena suuriruhtinaskuntakuntana osaksi Venäjän keisarikuntaa vuonna 1809. Tuolloin Suomessa asui noin 860 000 ihmistä, josta määrä kasvoi yli miljoonaan vuonna 1812, kun ns. vanha Suomi liitettiin osaksi suuriruhtinaskuntaa. Venäjään liittämisen johdosta Suomeen muutti sotilaiden lisäksi myös virkamiehiä, yrittäjiä, kauppiaita ja muita siviilejä perheineen.
1800-luvulla valtaosa maan väestöä asui maaseudulla, mutta vuosisadan kuluessa kaupunkiväestön osuus kaksinkertaistui noin viidestä prosentista reiluun 10 prosenttiin. Kaupunkien kasvu perustui maansisäiseen muuttoon, ja kaupungistumisen taustalla oli väestönkasvun lisäksi alkava teollistuminen.
1800-luvun jälkipuoliskolla liikkumisen mahdollisuudet paranivat erityisesti rautatien myötä. Vaikka maaseudun elämään oli esimerkiksi piikojen ja renkien osalta kuulunut siirtyminen työpaikasta toiseen, suurin osa ihmisiä vietti elämänsä synnyinseuduillaan. Toki oli olemassa myös perinteisiä liikkuvia ihmisryhmiä, kuten sotilaita, merimiehiä ja oppineita, joiden työhön muuttaminen liittyi olennaisesti.
Maaseudulta lähtenyt väestö suuntasi kaupunkien lisäksi suuriruhtinaskunnan ulkopuolelle. Venäjällä asui enimmillään muutamia kymmeniä tuhansia suomalaisia, jonne heitä lähti erityisesti Itä-Suomesta. Suurin muutto kohdistui kuitenkin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, jonne arvioidaan muuttaneen noin 350 000 suomalaisen 1880–1920-luvuilla. Amerikan-lähtijöitä oli etenkin Pohjanmaalta. Samalla ajanjaksolla Suomen väkiluku kasvoi noin kahdesta kolmeen miljoonaan.
Vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen Suomi julistautui itsenäiseksi ja maassa ollut venäläisväestö sotilaineen poistui. Osa tosin jäi maahan, ja lisäksi maahan saapui arviolta 30 000 pakolaista odottelemaan Venäjän tilanteen selkeytymistä 1920-luvun taitteessa. Useat pakolaisista sittemmin jatkoivat matkaansa. Autonomian ajan perintönä Suomeen jäi kuitenkin pienet venäläiset, juutalaiset ja tataarivähemmistöt, sekä muita vähälukuisempia ulkomaalaistaustaisia ryhmiä.
Toinen maailmansota merkitsi valtavia väestöliikkeitä Suomessa. Karjalan väestö, noin 420 000 henkeä, evakuoitiin kahteen kertaan sotien aikana ja Moskovan välirauhan seurauksena Karjalan, Sallan ja Petsamon alueet jäivät Neuvostoliitolle. Siirtoväen asuttaminen oli suuri ponnistus. Sodan aikana Suomessa oleskeli myös suuri määrä saksalaisia sotilaita, neuvostoliittolaisia sotavankeja ja yli 60 000 evakuoitua inkeriläistä. Näistä kaksi jälkimmäistä ryhmää enimmiltä osin palautettiin sodan jälkeen Neuvostoliittoon.
1950-luvun alussa maan väestö oli kasvanut jo neljään miljoonaan. Samoihin aikoihin Suomessa alkoi toinen merkittävä teollistumisen kausi ja myös maatalous alkoi koneistua. Seurasi suuren muuton aikakausi, jolloin kaupunkilaisten osuus kasvoi kahdessa vuosikymmenessä kolmanneksesta puoleen koko väestöstä. Myös Ruotsiin muutti satoja tuhansia suomalaisia 1970-luvun alkupuolelle mennessä. Heistä arviolta puolet jäi maahan. Nyt suomalaistaustaisten määrän Ruotsissa on arvioitu kasvaneen noin 700 000 henkeen.
Suomen kansainväliset muuttoliikkeet sodan jälkeen olivat vähäisiä Ruotsia ja sieltä tullutta paluumuuttoa lukuun ottamatta. Tosin pieni joukko Chilen ja Vietnamin pakolaisia otettiin 1970-luvulla, ja heistä vietnamilaisten tulo jatkui myöhemminkin. Maahan alkoi saapua myös pieniä määriä ulkomaisia puolisoita, työntekijöitä ja opiskelijoita. Ulkomaalaisten saapuminen Suomeen heijastaa myös suomalaisten kasvanutta opiskelua ja liikkumista maailmalla.
Suomalaiset muuttoliikkeet muuttuivat uudelleen 1990-luvulla. Tällöin Neuvostoliiton romahdus (1989–1991) ja Suomen EU-jäsenyys (1995) olivat luomassa edellytyksiä uusille globaalin aikakauden muuttoliikkeille, jolloin sekä maasta- että erityisesti maahanmuutto Suomessa vilkastuivat. Myös kaupunkiseudut jatkoivat kasvamistaan, ja tätä nykyä noin kolme neljästä suomalaisesta asuu jo kaupungeissa.
Osana laajempaa globalisaatioprosessia Suomesta on sekä muutettu runsaasti muualle että maahan on tullut uutta väkeä ulkomailta. Nykyiset suomalaiset maastamuuttajat ovat aikaisempaa koulutetumpaa ja kielitaitoista väkeä, kuten koko väestö ylipäätään. Ihmiset muuttavat myös useampiin kohteisiin, ja myös muuttoliikkeet ovat monipuolistuneet. Lähdön takana ovat usein perhesyyt, mutta myös työ ja opiskelu ovat tärkeitä. Lisäksi esimerkiksi Espanjaan on syntynyt suomalaisten eläkeläiskolonioita.
Suomen ulkomailla syntyneen väestön osuus on kasvanut 1,3 prosentista (1990) 6,5 prosenttiin (2016). Ulkomaissyntyinen väestö voidaan jakaa kolmeen suurin piirtein saman suuruiseen osaan, eli länsimaista, entisen Neuvostoliiton alueelta ja muualta muuttaneisiin. Suomen erityispiirre läntisiin maihin verrattuna on entisestä Neuvostoliitosta muuttaneiden suuri osuus, josta merkittävän osan on muodostanut etnisesti suomalaisten inkeriläisten paluumuutto.
Suomen nykyinen väestönkasvu perustuu maahanmuuttoon. Maassa asui 5,5 miljoonaa henkeä vuonna 2016.
Maahanmuuttajista valtaosa on muuttanut Suomeen perhesyistä, työhön ja opiskeluun liittyen. Pakolaistaustaisen osuus on hieman yli 10 prosenttia kaikista tulijoista. Merkittävä ero aikaisempaan maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen on se, että yhä useampi tulija on entistä kauempaa, maista joihin Suomella ei ole perinteisesti ollut yhteyksiä.
Viimeisen kahdensadan vuoden aikana Suomi on pakkautunut kaupunkeihin, maasta on lähtenyt satoja tuhansia henkiä ulkomaille ja maahan on tullut suuri joukko uusia asukkaita. Tulevaisuuden osalta voidaan olettaa, että muuttoliikkeet jatkuvat aktiivisina. Mihin suuntaan suuret muuttovirrat vievät, on tosin hankala ennustaa, sillä niihin vaikuttavia tekijöitä on lukuisia.
Kirjoittaja on Siirtolaisuusinstituutin toimitusjohtaja. Hän on tutkinut ja julkaissut teoksia muun muassa kansainvälisiin muuttoliikkeisiin, Suomeen suuntautuvaan maahanmuuttoon sekä uskonnollisiin ja etnisiin ryhmiin liittyen.
Maahanmuutosta-blogisarjan kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan eivätkä välttämättä edusta Suomen Pakolaisavun virallista kantaa.
Kuvituskuvat: Anna-Kaisa Jormanainen