Pakolaisuus Suomessa

Suomi on ottanut pakolaisia vastaan vajaan 50 vuoden ajan. Pakolaiset tulevat Suomeen joko kiintiöjärjestelmän kautta tai turvapaikanhakijoina.

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto on Suomessa vielä kansainvälisesti tarkasteluna kohtalaisen uusi ilmiö. Ensimmäiset pakolaiset saapuivat Suomeen vuonna 1973 Chilestä. 1970-luvun lopulla Suomi otti vastaan noin 500 vietnamilaispakolaista. Kuitenkin valtaosalle suomalaisista pakolaisuus tuli tutuksi vasta ensimmäisten suurten somalialaisten pakolaisryhmien saapumisen myötä 1990-luvun alussa.

Maahanmuutto Suomeen on ollut kasvussa 2000-luvulla. Vuonna 2015 Suomi vastaanotti enemmän turvapaikanhakijoita kuin koskaan historiansa aikana. Tästä huolimatta maahanmuutto on edelleen vähäisempää verrattuna muuhun Eurooppaan.

Vuonna 2016 Suomessa asui yhteensä 364 787 ulkomaalaista, mikä on 6,6 prosenttia koko väestöstä. Pakolaistaustaisia heistä on vain murto-osa: samana vuonna Suomessa asui YK:n pakolaisjärjestön mukaan 18 401 pakolaista tai kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella oleskeluluvan saanutta henkilöä, jolla ei ollut Suomen kansalaisuutta.

 

Suomi vastaanottaa pakolaisia suoraan pakolaisleireiltä kiintiöjärjestelmän kautta. Kiintiöpakolaisina valitaan henkilöitä, joita UNHCR esittää uudelleensijoitettaviksi.

Sisäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja ulkoministeriö valmistelevat esityksen valtioneuvostolle siitä, mitä kansalaisuuksia ja miltä alueilta kiintiöpakolaisia valitaan Suomeen. Hallitus päättää kiintiön alueellisesta kohdentamisesta. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR määrittää, ketkä tarvitsevat eniten apua. He ehdottavat vain pientä osaa näistä pakolaisista kiintiöpakolaisiksi eri maihin. Lopullisen valinnan kiintiöön otettavista tekevät Suomen viranomaiset asiakirjojen ja  haastattelujen perusteella pakolaisten oleskelumaissa, usein pakolaisleireillä.

Kiintiöpakolainen pääsee muuttamaan Suomeen vasta sitten, kun suomalainen kunta myöntää hänelle kuntapaikan. Pakolaisten kuntiin sijoittamisesta vastaavat ELY-keskukset työ- ja elinkeinoministeriön ohjauksessa.

Suomi on vastaanottanut kiintiöpakolaisia jo 1970-luvulta alkaen. Pakolaiskiintiön vuosittaisesta koosta päättää eduskunta. Vuonna 2018 Suomen kiintiö on 750 pakolaista. Määrä on pieni, sillä esimerkiksi Ruotsi on luvannut kasvattaa pakolaiskiintiötään 5000 ihmiseen vuonna 2018.

Suomen vuosittainen pakolaiskiintiö on ollut 750 henkilöä vuodesta 2001 alkaen. Vuosina 2014 ja 2015 kiintiöpakolaisia otettiin Syyrian tilanteen vuoksi 1 050.

Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus. Säännökset turvapaikan tai oleskeluluvan myöntämisestä perustuvat Geneven pakolaissopimukseen, Euroopan ihmissoikeussopimukseen sekä YK:n kidutuksen vastaiseen sopimukseen.

Turvapaikanhakija saapuu Suomeen itsenäisesti ja hakee turvapaikkaa kansainvälisen suojelun perusteella. Turvapaikkahakemusta ei voi tehdä Suomen rajojen ulkopuolelta tai Suomen edustustoista. Päästäkseen Suomeen EU:n ulkopuolelta tulevalla on yleensä oltava passi ja viisumi. Viisumeita ei kuitenkaan myönnetä henkilöille, joiden oletetaan hakevan turvapaikkaa. Tämä ajaa ihmisiä turvautumaan salakuljettajiin. Geneven pakolaissopimuksen mukaan turvapaikkaa hakeva ihminen ei kuitenkaan oleskele maassa laittomasti. Tästä syystä myöskään Suomessa ei rangaista maahantulosta ilman asiakirjoja, mikäli henkilö sen jälkeen hakee turvapaikkaa.

Saapuessaan Suomeen turvapaikanhakija jättää turvapaikkahakemuksen poliisille tai rajaviranomaisille. Hakemuksen käsittelyn ajan turvapaikanhakija voi asua joko vastaanottokeskuksessa tai itsenäisesti ja omakustanteisesti järjestämässään majoituksessa.

Päätöksen turvapaikan myöntämisestä Suomessa tekee maahanmuuttovirasto. Ennen turvapaikkahakemuksen käsittelyä maahanmuuttovirasto tutkii, onko jokin toinen EU-valtio vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä niin sanotun Dublin-asetuksen mukaisesti.

Tämän jälkeen maahanmuuttovirasto tutkii turvapaikkahakemuksen, ja haastattelun avulla selvitetään, onko hakijalla perusteltu tarve saada kansainvälistä suojelua. Samalla tutkitaan, voiko hakija saada oleskeluluvan jollain muulla perusteella, kuten esimerkiksi perhesiteen, työn tai yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi. Turvapaikanhakijalle voidaan myöntää joko turvapaikka tai oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella.

Ennen toukokuuta 2016 Suomessa myönnettiin oleskelulupia myös humanitaarisen suojelun perusteella, mutta tämä oleskelulupatyyppi poistui ulkomaalaislain muutoksen myötä.

Jos edellytykset turvapaikan tai oleskeluluvan saamiselle eivät täyty, hakija käännytetään takaisin turvalliseksi katsottuun alkuperä- tai kauttakulkumaahan.

Kansainvälisten sopimusten nojalla Suomea sitoo palautuskielto, joka tarkoittaa, ettei ketään saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi.

Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä on vaihdellut 1990- ja 2000-luvuilla. Keskimäärin Suomeen on saapunut vuosittain noin 1 000-4 000 turvapaikanhakijaa.