Arvokkaita esineitä, kertomattomia tarinoita -valokuvanäyttely

Vuonna 2025 Suomen Pakolaisapu juhlii 60-vuotista taivaltaan pakenemaan joutuneiden tukena. Ugandassa tätä työtä nostetaan esiin Arvokkaita esineitä, kertomattomia tarinoita -valokuvanäyttelyn kautta. Näyttely antaa äänen tarinoille, jotka usein jäävät kertomatta – pakolaisille, jotka rakentavat elämäänsä uudelleen hiljaisella sitkeydellä ja toivolla. Tuttujen esineiden kautta kuvat paljastavat sen, mitä sanat eivät aina tavoita – kuinka paljon voimaa vaatii aloittaa alusta.

Kuvat ja tarinat: Joan Rachael Apio

Kori kerrallaan kohti parempaa elämää

Korini merkitsevät minulle paljon. Kun punon ja myyn korejani, saan rahaa perusasioihin: vaatteisiin, ruokaan, kotitaloustarvikkeisiin ja lasteni koulumaksuihin.

Korinpunominen on antanut minulle arvokkuutta ja itsenäisyyttä. Jokainen valmis kori on askel kohti parempaa elämää minulle ja lapsilleni.

Korinpunomisen taito kantaa myös muistoja: se muistuttaa minua isoäidistäni, joka opetti minut ja ystäväni punomaan Etelä-Sudanissa.

Ayen Ayai, Etelä-Sudan

Vaaka, joka käynnisti yritykseni

Kun sota puhkesi kylässäni Kongossa vuonna 2018, jouduin pakenemaan tyhjin käsin – lukuun ottamatta vaakaani, työkalua, jota olin käyttänyt pienessä kalastusbisneksessä. Aluksi se tuntui uudessa asuinpaikassa hyödyttömältä, mutta pian se osoittautui elämäni pelastavaksi välineeksi.

Aloin liikkua paikasta toiseen, ostaa maissia pienissä erissä ja myydä sitä torilla. Vaa’an avulla tiesin tarkalleen, mitä olin ostamassa, ja pystyin tekemään pieniä rahallisia voittoja. Nuo pienet askeleet kasvoivat vähitellen, ja tänään minulla on oma kauppa.

Tämä vaaka ei ole vain työkalu – se on minulle selviytymisen ja toivon symboli.

Timote Dragiro, Kongon demokraattinen tasavalta

Enemmän kuin pelkkä puhelin

Olin opettaja kotimaassani Etelä-Sudanissa, mutta sota pakotti meidät pakenemaan. Menetin kaiken, jopa asiakirjani. Ugandassa aloitin alusta. Englannin kielen osaaminen auttoi minua liittymään kylän terveysryhmään ja toimimaan yhteisön johtajana.

Säästin rahojani ostaakseni älypuhelimen. Sinä päivänä, kun sain sen, itkin ilosta. Vihdoin pystyin puhumaan perheeni kanssa uudelleen.

Puhelimeni avulla autan muita: konfliktien keskellä eläviä perheitä ja sairaita lapsia. Se on enemmän kuin laite. Se on yhteyteni, ääneni, työkaluni muutokseen.

Florence Amony, Etelä-Sudan

Kodin siemenet

Kotona Etelä-Sudanissa olin maanviljelijä, joka viljeli durraa.
Kun Saavuin Udandaan, yritin viljellä durraa uudelleen. Mutta täällä kasvatettu lajike ei maistunut samalta. Joten otin riskin ja palasin Etelä-Sudaniin hakemaan tuttuja siemeniä.

Toin ne tänne, ja nyt viljelen samaa durraa pienellä maapalalla, jonka pääministerin toimisto on antanut meille. En viljele tarpeeksi myytäväksi, mutta korjaan ja varastoin sadon, jotta perheelläni on ruokaa kuivana kautena. Se auttaa meitä myös täydentämään WFP:ltä saamaamme apua.

Tämä durra on minulle erittäin tärkeä. Se yhdistää minut menneisyyteeni, auttaa minua huolehtimaan perheestäni ja antaa minulle toivoa uudessa maassa.

Thon Mangol, Etelä-Sudan

Todistus, joka herätti unelmani eloon

Unelmani on aina ollut tulla opettajaksi. Mutta kun pakenin Kongosta vuonna 2018 ja tulin Ugandaan, tuo unelma tuntui särkyneeltä. En osannut englantia, ja ilman kielitaitoa tunsin itseni hyödyttömäksi, ikään kuin kaikki koulussa käymäni vuodet eivät olisi enää merkinneet mitään.

Kaikki muuttui, kun liityin Pakolaisavun englannin kielen kurssille vuonna 2023. Vähitellen löysin ääneni uudelleen. Englannin kielen avulla pystyn nyt kommunikoimaan, kuulumaan joukkoon ja jatkamaan matkaani kohti opettajuutta.

Saamani todistus on enemmän kuin paperi – se on ovi takaisin unelmaani ja mahdollisuus palvella yhteisöäni työssä, jota rakastan.

Furaha Sadiki Sarah, Kongon demokraattinen tasavalta

Ompelukoneeni – selviytymisen symboli

Vuonna 2014 Etelä-Sudanissa syttyi sota, ja jouduin jättämään kotimaani lasteni kanssa. Otin mukaani ompelukoneeni, mikä ei ollut helppoa pakenemisen aikana. Mutta tiesin, kuinka paljon ompelukone oli vaikuttanut elämääni, joten en voinut jättää sitä jälkeeni.

Ennen sotaa tämä ompelukone oli auttanut minua huolehtimaan lapsistani. Ja kun saavuimme Ugandaan, siitä tuli jälleen pelastukseni: aloitin ompelutyöt, pystyin jälleen ruokkimaan lapseni ja maksamaan vuokran.

Ompelukoneeni on edelleen arvokkain omaisuuteni. Minulle se on selviytymisen ja sitkeyden symboli.

Jane Ossa, Etelä-Sudan

Selviytymisen työkalut

Kun pakenin Burundista vuonna 2011, ainoat asiat, jotka otin mukaani, olivat kaksi rakennustyökalua. Olen omistanut ne vuodesta 1994 lähtien. Ugandassa nämä työkalut muodostivat pelastukseni.

Joka kerta kun lähden kotoa niiden kanssa, en koskaan tiedä, milloin joku tarvitsee oven korjausta – mutta aina kun tarve tulee, se tarkoittaa ateriaa perheelleni.
Vaikka alueellinen ruokatuki on vähentynyt, nämä työkalut auttavat meitä edelleen selviytymään.

Narukunda Ribori, Burundi

Lehmä, joka kantoi toivoa

Ennen kuin tulimme Ugandaan, perheelläni oli yli 70 lehmää. Eräänä päivänä, kun lehmät olivat laitumella, rosvot tulivat ja varastivat ne kaikki. Vain yksi lehmä pakeni ja löysi takaisin kotiin. Hänestä tuli minulle hyvin erityinen.

Kun pakenimme Ugandaan, otin hänet mukaamme. Siitä lähtien hän on antanut meille viisi lisää lehmää. Olen iloinen, että ne kaikki ovat naaraita, sillä se tarkoittaa, että nekin voivat synnyttää ja auttaa meitä rakentamaan uudelleen sen, mitä menetimme.

Kulttuurissamme lehmä on enemmän kuin pelkkä eläin. Se on lahja. Se luo ylpeyttä, voimaa ja toivoa. Tämä lehmä muistuttaa minua siitä, että suurenkin menetyksen jälkeen elämä voi alkaa uudelleen.

Bor Reng, Etelä-Sudan

Keksien leipomista ja uusia alkuja

Opettelin leipomaan perinteisiä keksejä työskennellessäni leipomossa. Säästin rahaa ja ostin tämän koneen, sillä unelmoin omasta leipomosta – ja sen minä toteutin.

Sitten sota tuli Etelä-Sudaniin. Menetin kaiken paitsi tämän koneen. En voinut jättää sitä taakseni. Se muistutti minua unelmastani, kovasta työstän ja elämästä, jota olin rakentamassa.

Ihmiset rakastivat keksejäni, ja aloin leipoa uudelleen. Kone auttoi minua ansaitsemaan rahaa, tukemaan perhettäni ja rakentamaan elämäni uudelleen.
Tänäänkin se toimii. Se antaa minulle toivoa – se on polkuni sydän.

Kiden Pauline, Etelä-Sudan

Todistus muutoksesta

Kun tulin Ugandaan, tunsin oloni eksyneeksi. En osannut englantia – en voinut esittää kysymyksiä tai puhua ihmisten kanssa. Tunsin olevani jumissa. Mutta olen äiti ja halusin parempaa elämää lapsilleni. Niinpä päätin oppia englannin kieltä.

Kun naapurini ryhtyi Pakolaisavun englannin kielen opettajaksi, liityin hänen kurssilleen yhdessä 16-vuotiaan poikani kanssa. Opiskelu hänen kanssaan auttoi minua pysymään keskittyneenä. Muutaman kuukauden jälkeen pystyin ymmärtämään perustasoista englantia.

Arvostan suuresti Pakolaisavun myöntämää todistustani. Se avasi minulle ja lapsilleni uuden oven. Nyt tunnen oloni luottavaiseksi tulevaisuuden suhteen.

Nasreen Hassan, Sudan