Suomen Pakolaisapu palkitsee tänä vuonna ensimmäistä kertaa pakolaistaustaisia oppijoita Ugandassa. Musafiri Dieudonne on valittu Suomen Pakolaisavun Vuoden pakolaistaustaiseksi oppijaksi taloudellisen itsenäisyyden ja toimeentulon kategoriassa Ugandassa. Talouslukutaidon opit ovat auttaneet häntä säästämään, perustamaan oman yrityksen ja rakentamaan toimeentuloa perheensä tueksi sekä tulevaisuutta varten.
Kun Musafiri Dieudonne ajattelee vuosia, jotka hän on viettänyt pakolaisena, yksi oppitunti nousee muiden yläpuolelle: mikään ei ole itsestään selvää.
Vuonna 2018 Kongon demokraattisessa tasavallassa puhjennut konflikti pakotti Musafirin jättämään kotinsa ja pakenemaan Ugandaan. Samalla hän joutui jättämään taakseen pienen vähittäiskaupan, jota oli pyörittänyt kotimaassaan. Uuden elämän aloittaminen oli vaikeaa. Lisäksi Musafirin selän kumaruus aiheuttaa hänelle usein kipua ja rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan tehdä raskasta työtä. Siksi kaikki työt, joita muille pakolaisille oli tarjolla, eivät olleet hänelle mahdollisia.
”En pysty kaivamaan maata tai kantamaan raskaita taakkoja selässäni”, hän kertoo. ”Näen muiden tekevän fyysisiä töitä, mutta minä en pysty siihen. Se tuntuu pahalta.”
Jonkin aikaa hän eli humanitaaristen järjestöjen, kuten Maailman ruokaohjelman (WFP), tarjoaman avun varassa. Selviytyäkseen hän kasvatti kanoja ja myi niitä elantonsa hankkimiseksi. Toisinaan hän joutui turvautumaan myös ystäviinsä, kun perheelle piti ostaa ruokaa.
Oli aikoja, jolloin selviytymiseen oli hyvin vähän resursseja. Riippuvuus muiden avusta tuntui raskaalta.
Ruoka-apua hakiessaan Musafiri huomasi, miten haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin suhtauduttiin.
”He katsovat kaltaisiani ihmisiä kuin olisimme hyödyttömiä. Jotkut jopa nauravat meille”, hän muistelee.” Se sai minut ennen tuntemaan oloni huonoksi.”
Musafirin elämäntilanne oli vaikea, mutta hän ei koskaan lakannut etsimästä tietä eteenpäin.
Oppi, joka jäi mieleen
Musafiri osallistui vuonna 2026 Suomen Pakolaisavun järjestämälle talouslukutaitokurssille, jonka tarkoituksena on edistää omavaraisuutta. Hän oppi säästämisestä, rahankäytön suunnittelusta sekä yhdessä säästämisen hyödyistä kyläsäästö- ja lainaryhmässä (Village Savings and Loan Association, VSLA). Yksi oppitunti jäi erityisesti mieleen:
”Opin, että on erittäin huono asia nojata toiseen ihmiseen tai apuun, koska jossain vaiheessa sitä ei enää ole”, hän sanoo. ”Siksi olen päättänyt tulla omavaraiseksi.”
Opittu asia resonoi vahvasti hänen oman kokemuksensa kanssa.
”Kahdeksan vuotta sitten saimme perustarpeita, kuten ruokaa, vaatteita ja rahaa, mutta tänä päivänä tilanne on erilainen. Saamamme ruoka- ja käteisavun määrä on vähentynyt”, hän kertoo. ”Se tarkoittaa, että tulee aika, jolloin edes sitä vähäistä apua, jota nyt saamme, ei enää ole.”
Musafirille tästä oivalluksesta tuli enemmän kuin oppitunnilla käsitelty käsite. Siitä tuli henkilökohtainen tavoite.
Myös hänen kouluttajansa huomasi Musafirin motivaation heti alusta lähtien.
”Musafiri oli aina ensimmäisten joukossa saapumassa tunnille”, kouluttaja kertoo. ”Hän oli aktiivinen ja esitti kysymyksiä.”
Musafirin pitkäjänteisyys ja aktiivinen osallistuminen tekivät kouluttajaan vaikutuksen. Hän huomasi Musafirissa potentiaalia ja kannusti tätä hyödyntämään oppimaansa.
”Kun näin hänet ensimmäisen kerran, ajattelin, että tästä miehestä voisi koulutuksen avulla tulla jotain enemmän.”
Musafiri kuunteli. Sitten hän alkoi soveltaa oppimaansa käytäntöön. Hän päätti perustaa yrityksen.
Säästölaatikko avataan
Musafiri kertoi ideastaan vaimolleen. Pariskunta oli säästänyt rahaa Pakolaisavun kurssilta saatuun säästölaatikkoon. Yhdessä he päättivät avata laatikon. Sinne oli kertynyt 800 000 Ugandan šillinkiä. Toukokuussa 2026 he käyttivät säästönsä pienen sekatavarakaupan perustamiseen. Musafirille päätös merkitsi paljon muutakin kuin kaupan avaamista. Se oli askel kohti sitä ihmistä, jollaiseksi hän oli oppitunneilla alkanut itseään kuvitella: ihmistä, joka pystyy luomaan itselleen toimeentulon sen sijaan, että odottaisi sitä muilta.
Musafiri alkoi soveltaa oppimiaan taloustaitoja. Hän pitää yrityksestään kirjanpitoa, jonka avulla hän voi seurata sen toimintaa ja kasvua. Kun yritys tuottaa voittoa, hän laittaa osan tuloistaan säästöön. Elokuussa 2026 Musafiri ja hänen vaimonsa sijoittivat yritykseen vielä 400 000 Ugandan šillinkiä ja kasvattivat kaupan varastoa.
Kouluttaja on seurannut, miten Musafiri on vienyt oppitunneilla opitut asiat käytäntöön.
”Olen ylpeä hänestä, koska hän on hyödyntänyt kurssilla oppimaansa perustamalla yrityksen ja omaksumalla hyviä käytäntöjä, kuten kirjanpidon”, kouluttaja sanoo.
Kauppa on pieni, mutta sen merkitys Musafirin perheelle on suuri. Kaupan tuottamat tulot auttavat häntä huolehtimaan perheen ruoasta.
”Ennen en pystynyt ostamaan ruokaa lapsilleni”, hän kertoo. ”Minun piti lainata rahaa ystäviltä, jotta sain ostettua heille ruokaa.”
Hän myös jatkaa säästämistä VSLA-ryhmässä. Musafirille säästäminen merkitsee valmistautumista tulevaan.
”Säästä huomista varten – tulevaisuuden suunnitelmia ja myös yllättäviä tilanteita varten.”
Yhteisön suhtautuminen muuttuu
Musafirin elämässä tapahtuneet muutokset näkyvät myös kaupan ulkopuolella. Hän puhuu nykyään yhteisön kokouksissa itsevarmemmin kuin aiemmin. Hän esittää kysymyksiä ja osallistuu keskusteluun sen sijaan, että pysyttelisi hiljaa.
Myös hänen yhteisönsä ihmiset ovat alkaneet nähdä hänet eri tavalla: Musafiri valittiin oman säästöryhmänsä sihteeriksi. Hänelle kyse ei ole vain tittelistä, vaan vastuutehtävästä, joka kertoo muiden luottamuksesta häneen.
Hän uskoo, että ihmiset alkavat nähdä hänet sen perusteella, mitä hän voi yhteisölleen antaa, eivätkä enää ensisijaisesti sen perusteella, mitä hänen vammansa estää häntä tekemästä.
”Olen saanut kunnioitusta yhteisössä”, hän sanoo.
Kun Musafiriltä kysytään, mistä saavutuksestaan hän on kaikkein ylpein, hän ei mainitse johtotehtäväänsä. Hän mainitsee kaupan.
”Olen kaikkein ylpein siitä, että minulla on oma yritys.”
Tulevaisuutta rakentamassa
Musafiri tietää, etteivät kaikki hänen haasteensa ole kadonneet yrityksen perustamisen myötä. Vammaisuus ja pakolaisuus ovat edelleen osa hänen arkeaan. Mutta nyt Musafirilla on jotain, mitä hänellä ei aiemmin ollut: toimeentulo, jota hän rakentaa itse. Hän opettelee johtamaan yritystään, säästää ja sijoittaa takaisin yritykseen. Ja ennen kaikkea hän käyttää yrityksen tuottoja lastensa elättämiseen.
Seuraava tavoite on rakentaa perheelle suurempi talo. Tällä hetkellä Musafiri, hänen vaimonsa ja heidän viisi lastaan nukkuvat yhden makuuhuoneen talossa. Hän toivoo voivansa rakentaa kaksi huonetta lisää lapsia varten. Mutta hänen toiveensa tulevaisuudelle koskevat paljon muutakin kuin taloa.
”Haluan, että yhteisö näkee minut arvokkaana ihmisenä”, hän sanoo.
Hän haluaa myös lastensa ymmärtävän, etteivät heidän isänsä olosuhteet koskaan estäneet häntä yrittämästä.
”Haluan lasteni näkevän, että vammastani huolimatta yritän parhaani huolehtiakseni heistä.”
Musafirille uuden oppiminen on tarkoittanut ennen kaikkea uusia mahdollisuuksia. Hän ei pystynyt tekemään raskasta työtä tai aina luottamaan siihen, että apua olisi saatavilla. Hän pystyi kuitenkin oppimaan, säästämään ja aloittamaan pienestä – ja rakentamaan omaa toimeentuloaan.
Omillaan pärjääminen ei tarkoita, ettei hän tarvitsisi muita. Se tarkoittaa, että Musafiri voi itse vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa.