Global Trends -raportin keskeiset havainnot:
- Uudet tiedot osoittavat, että maailmanlaajuinen pakkomuutto väheni ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen.
- Vuonna 2025 kotiseudulleen tai kotimaahansa palanneiden määrä oli toiseksi suurin sitten tilastoinnin alkamisen 60 vuotta sitten. Yhteensä 14,7 miljoonaa ihmistä palasi kotiin, mukaan lukien lähes 4,4 miljoonaa pakolaista. Monet palasivat kuitenkin paineen alaisina ja erittäin hauraisiin olosuhteisiin.
- 70 prosenttia pakolaisista elää pitkittyneessä pakolaistilanteessa, ja lähes yhtä suuri osuus (68 %) asuu matalan ja keskitulotason maissa.
- YK:n pakolaisjärjestö UNHCR pyrkii puolittamaan vuoteen 2035 mennessä niiden pakolaisten määrän, jotka elävät pitkittyneessä pakolaistilanteessa ja ovat riippuvaisia humanitaarisesta avusta.
YK:n pakolaisjärjestön UNHCR päävaltuutettu Barham Salih julkisti torstaina 11.6.2026 järjestön vuosittaisen Global Trends -raportin. Raportin mukaan maailmanlaajuinen pakkomuutto väheni ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen, vaikka määrä on edelleen kestämättömän korkea.
Vuonna 2025 yhteensä 5,4 miljoonaa ihmistä pakeni väkivaltaa ja vainoa siirtymällä toiseen maahan. Raportin mukaan myös paluumuutto on kuitenkin voimistumassa: vuonna 2025 yhteensä 14,7 miljoonaa pakenemaan joutunutta ihmistä palasi kotiseudulleen tai kotimaahansa. Heistä 4,4 miljoonaa oli pakolaisia ja 10,3 miljoonaa maan sisällä siirtymään joutuneita henkilöitä. Paluiden määrä kasvoi merkittävästi erityisesti Afganistanissa, Sudanissa ja Syyriassa.
Pakolaisten paluiden määrä oli toiseksi suurin koko 60 vuotta kestäneen tilastointihistorian aikana. Monet paluut tapahtuivat kuitenkin paineen alaisina ja tilanteissa, joissa olosuhteet lähtömaissa olivat edelleen epävarmat ja hauraat.
Kokonaisuudessaan maailman pakolaisten määrä väheni vuonna 2025 kolme prosenttia ja oli vuoden lopussa 41,6 miljoonaa. Myönteisenä kehityksenä lähes 46 000 kansalaisuudetonta henkilöä sai kansalaisuuden 24 eri maassa viime vuoden aikana.
70 prosenttia pakolaisista elää pitkittyneissä pakolaistilanteissa, ja monet heistä joutuvat tulemaan toimeen köyhyysrajan alapuolella. Siksi Salih vetosi kansainväliseen yhteisöön uuden aloitteen tukemiseksi, jonka tavoitteena on auttaa miljoonia ihmisiä irtautumaan pitkittyneestä pakolaisuudesta ja riippuvuudesta humanitaarisesta avusta.
”Liian monelle pakolaiselle pakoon lähteminen alkaa pelastavana ratkaisuna, mutta kestää koko elämän”, Salih sanoi. ”Humanitaarinen apu pelastaa ihmishenkiä, mutta se ei ole päämäärä eikä mahdollista sitä, että pakolaiset voisivat itse vaikuttaa tulevaisuuteensa. Tarvitsemme ajattelutavan muutoksen, joka luo uutta toivoa ja mahdollisuuksia sodan ja vainon vuoksi paenneille ihmisille.”
Salih esitteli selkeän ja mitattavan tavoitteen: seuraavan kymmenen vuoden aikana pitkittyneessä pakolaistilanteessa elävien ja humanitaarisesta avusta riippuvaisten pakolaisten määrää pyritään vähentämään yli puolella. Tavoite keskittyy erityisesti matalan ja keskitulotason maihin, joissa valtaosa maailman pakolaisista asuu.
Tavoitteeseen pyritään lisäämällä mahdollisuuksia vapaaehtoiseen paluuseen, uudelleensijoittamiseen sekä humanitaarisiin viisumeihin. Samalla painopistettä siirretään perinteisestä avustamisesta kohti omavaraisuuden tukemista.
Aloite kutsuu hallituksia, humanitaarisia ja kehitysyhteistyötoimijoita, yksityistä sektoria sekä kansalaisyhteiskuntaa vahvistamaan toimiaan pakolaisten toimintamahdollisuuksien lisäämiseksi samalla, kun turvapaikkaoikeutta ja kansainvälistä suojelua puolustetaan. Tämä on erityisen tärkeää vuonna 2026, jolloin pakolaissopimuksen hyväksymisestä tulee kuluneeksi 75 vuotta.
Salih esitteli myös konkreettiset toimet kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteena on nostaa pakolaisten itse ansaitsemia tuloja ilman humanitaarista apua vähintään sen maan köyhyysrajan tasolle, jossa he asuvat.
Vapaaehtoisen paluun on oltava ensisijainen ratkaisu. Jo muutaman maailman suurimman konfliktin ratkaiseminen mahdollistaisi miljoonien pakolaisten turvallisen ja ihmisarvoisen paluun kotimaahansa.
Toinen keskeinen tavoitteen saavuttamisen edellytys on pakolaisten saaminen kansallisten järjestelmien, kuten koulutuksen, terveydenhuollon, pankki- ja rahoituspalveluiden työmarkkinoiden, piiriin. kuten koulutukseen, terveydenhuoltoon, pankki- ja rahoituspalveluihin ja työmarkkinoille. Näin pakolaiset voivat hankkia toimeentulonsa sekä osallistua paikallisten ja kansallisten talouksien kehittämiseen. Tämä edellyttää huomattavasti nykyistä suurempia investointeja sekä laajaa kansainvälistä yhteistyötä vastaanottavien maiden tukemiseksi.
Lisäksi Salihin mukaan tarvitaan kiireellisesti enemmän ratkaisuja kolmansissa maissa. Näihin kuuluvat erityisen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden uudelleensijoittaminen, perheenyhdistämisen mahdollistaminen sekä pääsy työ- ja opiskelumahdollisuuksiin. Tarpeen ja tarjolla olevien paikkojen välinen kuilu on valtava ja kasvaa edelleen. Raportin mukaan vuonna 2025 uudelleensijoittamisen tai sponsorointiohjelmien kautta saapuneiden määrä laski yli puolella edellisvuodesta, yhteensä 81 800 henkilöön.
”Turvapaikka ja kansainvälinen suojelu pelastavat ihmishenkiä, eikä niiden merkityksestä voida tinkiä. Emme kuitenkaan voi hyväksyä tulevaisuutta, jossa miljoonat pakolaiset jäävät vuosiksi tai vuosikymmeniksi tilanteeseen, jossa heillä ei ole realistisia mahdollisuuksia rakentaa elämäänsä uudelleen”, Salih sanoi.
”Meillä on nyt kunnianhimoinen, saavutettavissa oleva ja mitattava tavoite, joka vahvistaa pakolaisten omavaraisuutta ja parantaa miljoonien ihmisten elämää. UNHCR kokoaa yhteiskunnan eri toimijat yhteen vastatakseen tähän haasteeseen ja luodakseen miljoonille ihmisille tien ulos pitkittyneen pakolaisuuden näköalattomuudesta.”
Keskeisiä tilastotietoja
Global Trends -raportin mukaan yli 70 prosenttia pakolaisista ja muista kansainvälistä suojelua tarvitsevista henkilöistä oli lähtöisin Afganistanista, Etelä-Sudanista, Sudanista, Syyriasta, Ukrainasta ja Venezuelasta.
Vuonna 2025 eniten pakolaisia ja muita kansainvälistä suojelua tarvitsevia henkilöitä vastaanottaneet maat olivat Kolumbia (2,8 miljoonaa), Saksa (2,7 miljoonaa), Turkki (2,4 miljoonaa), Uganda (1,9 miljoonaa), Iran (1,7 miljoonaa), Tšad (1,5 miljoonaa) ja Pakistan (1,3 miljoonaa).
Internal Displacement Monitoring Centren tietojen mukaan vuoden 2025 lopussa konfliktien ja väkivallan vuoksi maan sisällä siirtymään joutuneita ihmisiä oli arviolta 68,6 miljoonaa. Tämä on seitsemän prosenttia vähemmän kuin vuoden 2024 lopussa. Sudanissa oli edelleen enemmän maan sisäisesti siirtymään joutuneita ihmisiä kuin missään muualla maailmassa, yhteensä 9,1 miljoonaa. Helmikuussa 2026 alkaneen Lähi-idän sodan seurauksena Libanonissa oli toukokuun 2026 puoliväliin mennessä arviolta miljoona maan sisällä pakenemaan joutunutta henkilöä. Iranissa puolestaan oli maaliskuun 2026 loppuun mennessä arviolta 3,2 miljoonaa väliaikaisesti siirtymään joutunutta henkilöä.
Vuoden 2025 lopussa maailmassa arvioitiin olevan 4,5 miljoonaa kansalaisuudetonta henkilöä, mikä on kolme prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.
Tutustu raporttiin UNHCR:n verkkosivuilla (EN).
Kuva: Özge Sebzeci, UNHCR